Huivi viittä vajaa murhan välineenä ja baari kuin vankila

Syksyt ovat Hämeenlinnassa horroksen aikaa, mistä syystä täällä ei tapahdu yhtään mitään. Ihmiset laahustavat baariin melankolisuuden voimalla ja poistuvat entistä soikeampina pilkun jälkeen. Olen melko varma, että termi “pitkäveteisyys” on keksitty hämäläisten olemuksesta syksyllä. Tästä syystä olen kaivellut muistojeni arkistoja (omaa facebook -tiliä) ja kopioinut tänne pari ainakin omasta mielestäni hauskaa tarinaa.

Ilta numero 1

Asiakkaan tullessaan sisään pyysin takkeja narikkaan, niin naisasiakkaan kommentti oli: ”Tämähän on kuin vankilassa.” Toinen kommentti samaiselta rouvalta oli hänen ”puuterointihetken” jälkeen tullessaan naistenvessasta.: ”Oliko tuo vessa muka naisille tarkoitettu? Näytti ihan miesten vessalta.”

Teki mieleni kysyä, että minkälaisissa paikoissa sitä oikein pyöritään, kun vankilat ja miesten vessat ovat tulleet niin tutuiksi. En kysynyt. Sen sijaan uteliaisuuteni kiihottuneena kysyin, että kuinka monessa vankilassa joutuu ovella maksamaan vahtimestarimaksun ja kuinka monessa miesten vessassa ei ole pisuaaria? En tosin ole ikinä käynyt vankilassa, niin voihan se ollakin, että vartija huonon palkan siivittämänä on käsi ojossa portilla. Tätä tapahtumaa mielestäni kutsutaan lahjomiseksi, mutta hällä väliä termistöstä, sama tapahtuma kuitenkin.

Toinen asiakas, keski-ikäinen, keskipituinen ja keskinkertainen, meni aivan hämilleen, kun ojensin takkia hänelle puolivalmiiksi puetussa muodossa

- En mä sitä noin voi ottaa. En mä ole tottunut palveluun, tuumasi asiakas kiusaantuneena.

Mitä tähänkin nyt sitten vastata takaisin?

ilta numero 2

Pitkästä aikaa meni tunteisiin ja aivan mitättömästä syystä. Tilintarkastajan näköinen herra asteli narikan edustalle. Herra Kauluspaita kysyi takkiaan narikkalappu kädessään ja oletin toisessa kädessä heiluvasta kaulaliinasta, että hän haluaa varastoida sen takkinsa kanssa samaan naulaan. Sanoin, että mikäli haluat kaulaliinan laittaa naulaan, niin voin kyllä tehdä laittaa sen. Seuraavaksi tuli sellainen hokkuspokkus-loitsu, että meinas välittömästi hirttää kiinni.

- Eiku mä laitan sen itse ettei se tipu sieltä sitten.

Vaikka ammattitaitoni onkin vähän niin ja näin välillä, niin kyllä mä nyt per...e osaan tällä 16 vuoden narikkakokemuksella tuupata yhden saat...n kankaanpalan väsyneen takin hihaan, niin että se ei sieltä tipu.

On sanottu, että agressiivisen ihmisen tuntomerkkeinä ovat mm. noussut äänenvoimakkuus sekä laaja-alaiset eleet. Tämä kyllä on totta, mutta sellainen ihminen, joka hiljenee äkisti, saattaa olla hypännyt kokonaan tämän agressiovaiheen ylitse ja on juuri astumassa elinkautisen tasolle. Nyt kun olen selittänyt mielentilani, niin voidaan jatkaa.

Asiakkaan tehtyään korkeakoulutusta vaativan toimenpiteen hän ojentaa takin minulle

- Laita se takaisin siihen naulaan missä se reppu on.

SAAAATAAAA… Mihinköhän herra kuvitteli, että tämän takin oikein sitten ruuttaisin? Kyllä minulle passaa, että ammattitaitoni kyseenalaistetaan, mutta tämä konttorirotta ohitti tällaisen merkityksettömän vaiheen kokonaan ja piti minua ihan jälkeenjääneenä.

Ja kyllä se vielä lähteissään kykeni vielä yllättämään antaessaan narikkalappuaan.

- Se on se, missä on reppukin, ohjeisti herra kaikkitietävä.

Että mun teki mieli käydä keskustelu narikkalapun merkityksestä ja siinä seisovan numeron osoittamasta narikkapaikasta. Kostoksi en pukenut takkia paskiaisen päälle. Olisi saattanut puhumiseen tarvittava happi olla kortilla kurkun ympärille kiristyvän huivin ansiosta, jos takkia pukiessa olisi jälleen kuulunut jotain osaamattomuuteen liittyvää. Onneksi mä olen niin fengshui.