Narikkatyöskentelyn perusteet

Sujuva narikkatyöskentely vaatii ripustajaltaan huomattavaa sosiaalista älykkyyttä, skeptistä elämänasennetta tai vuosikaupalla työkokemusta mitä epäloogisimmista vuorovaikutustilanteista. Teknisesti työhön kuuluu takin vastaanotto, ripustus, rahastus, narikkalapun luovuttaminen, narikkalapun vastaanottaminen ja takin luovuttaminen. Tämän kokonaisuuden oppii älyllisesti vajavaisempikin illassa tai parissa. Siinä missä yksinkertaisesta veden pinnalla kellumisesta saadaan monimutkainen ryhmässä suoritettava olympialaji, niin yksinkertaisesta takin ripustamisesta saadaan monisyinen ja kompleksinen multiprosessointia vaativa taiteen muoto, jonka filosofinen syvyys ylittää kaikki tunnetut mitat.

Narikan työskentely-ympäristö on jo monelle liikaa. Samaan aikaan sinun täytyy sekä ottaa takkeja vastaan että luovuttaa niitä. Ensimmäisiä kertoja narikassa työskentelevä ei kiinnitä mitään huomiota asiakkaisiin vaan heidän käsiinsä. Kuvittele eteesi pimeydestä työntyviä lukuisia käsiä, joista jotkut ovat paikallaan, toiset liikkuvat epäsymmetrisiä reittejä pitkin ilmassa ja toiset vihaisesti ravistelevat itseään nyrkissä. Käsissä on narikkalappuja, huulipunaa, rahoja, tuoppeja,  takkeja, käsilaukkuja, käyntikortteja ja ties mitä muuta. Näistä käsistä pitää pystyä pitämään lukua, että ketkä ovat lähdössä, tulossa ja vain käymässä, ja samaan aikaan järjestää nämä kolme eri ryhmää numerojärjestykseen sekä keskenään että verrattuna toisiinsa. Jotta ei liian helpoksi menisi, niin samalla sinun täytyy pitää huoli, että purkkapirkon iän juuri ylittänyt ei laita mojitoonsa kassakoneen viereen, koska se varmasti kaatuu kassakoneen päälle aiheuttaen oikosulun, jota ei korjata ilman nelinumeroisen laskun saamista.

Loistavaa, olet selviytynyt ensimmäisestä koitoksesta. Et saanut paniikkikohtausta ja pyörtynyt kesken illan. Sait kuitenkin negatiivista palautetta asiakkailta, koska et hymyillyt etkä löytänyt kahtakymmentä mustaa takkia ilman narikkalappua, joita et edes “antanut” asiakkaalle. Huonoa palautetta tuli myös muulta ravintolahenkilökunnalta, koska olit aivan liian hidas, minkä takia asiakkaita oli neljän jälkeen vielä ravintolassa. Joit aivan liian paljon nestettäkin, kun jouduit juoksemaan vessassakin kertaalleen. Ja on turha syyttää asiakkaita. Asiakas on juuri niin tyhmä kuin asiakkaan kuuluu luonnostaan ollakin.

Nyt sinun tulee opetella antamaan oikea määrä rahaa takaisin suorittamatta yhtäkään laskutoimitusta. Ja et helvetti koske kassan laskimeen, se kone menee ihan jumiin siitä. Siinä missä tarjoilijat opettelevat 24 pullon kertotaulun (nopeuttaa jokapäiväistä varaston laskemista), niin sinä opettelet 2,5 € kertolasku- ja palautustaulukon ulkoa. Kolikkorenki vyötäisille ja opettelet löytämään oikeat kolikot ilman esileikkiä. Sormen pitää löytää itsensä oikeaan koloon silmien sitä ohjailematta. Seteleille kehität oman systeemin, jolla löydät oikeat paperit ripeästi. Ja niitä ei oteta sieltä kassakoneesta. Se avautuu aivan liian hitaasti. Etkä jätä sitä lipasta auki. Muuten sinut käännetään, jonka jälkeen joudut myymään sielusi alennuksella loppuvuodeksi ravintolalle.

Äläkä syytä asiakkaita hidastelusta. Sinun suu ei ole pelkästään teennäistä hymyilyä varten. Sitä voi käyttää myös ohjeistamiseen. Asiakas on yksinkertainen ötökkä ja jonossa hän pystyy ilman erillistä käskyä siirtymään vain eteenpäin, kun on tilaa. Napakalla virkkeellä saat edessäsi olevasta asiakkaasta kymmenen seuraavaa ottamaan valmiiksi kaikki neljäkymmentä eri käyttöesinettä taskuistaan, valitsemaan maksuvälineen ja kokoamaan narikkaan jätettävät ryysyt samaan nippuun. Älä kuitenkaan huuda, käskytä, komenna, ole epäkohtelias, hyssyttele tai tee muutakaan asiaankuulumatonta. Kun puhut yksittäisen asiakkaan kanssa, käytä pieniä sanoja: “Takki! 2,5 euroa!”. Kun asiakas nyökkää, niin hän viestittää, että hän vastaanottanut viestin. On kriittisen tärkeää, että otat asiakkaan takin käteesi ja vasta sen jälkeen sanot: “Onko kaikki tärkeät mukana: kännykkä, lompakko ja tupakit?” Asiakkaalla menee juuri sen takin luovuttamisen verran aikaa prosessoida edellinen viesti, jonka jälkeen viestikeskus on valmis uuteen dataan. Jos manaat ravintolan pyhän kolminaisuuden heti edellisen viestin perään, niin yleensä asiakkaan nuppi lyö oikosulkua ja joudut buuttauksen jälkeen aloittamaan alusta. Jos asiakas maksaa esim. kaksikymppisellä, niin et laita sitä heti taskuun, vaan pidät sen kädessä tai laitat kassan viereen pöydälle. Vasta kun vaihtorahat on ojennettu asiakkaalle ja hän on saanut ynnättyä ne ja tekemässä lähtöä, niin voit laittaa rahan taskuun. Jos et toimi näin, on satavarmaa, että asiakas väittää antaneensa 300€ setelin.  

Olet viimein ansainnut narikkatyöskentelyn keltaisen vyöarvon alimmilla natsoilla mitä on olemassa. Pystyt viimein työskentelemään tuottavasti. Tosin voit vasta työskennellä viikonloppuisin, jotta joku kokenut voi pitää tarkkailla sinua ja olla valmiina kertaamaan annetut ohjeet. Vikatilanteita et pysty vielä hoitamaan edes ohjauksen avulla.

Kaikki säännöt on tehty vähän rikottavaksi. Sillä tavalla säännöt määritellään: jos sääntöä ei voi rikkoa, niin silloin se ei ole sääntö. Ensimmäinen sääntö on: älä anna ikinä takkia asiakkaalle, jos hänellä ei ole narikkalappua. Ja kun asiakkaalla on narikkalappu hukkunut, hän on etsinyt lappuaan edessäsi taskuistaan, laukustaan, kaverin taskuista ja rintaliiveistään, niin on aika kysyä, että minkälainen takki asiakkaalla oli. Tunnistettaviin tietoihin käyvät väri, merkki, koko ja mahdolliset yksityiskohdat: rikkinäinen tasku, nappi jne. Sinä ET näytä eri esimerkkejä takeista, vaan pyrit toimimaan asiakkaan silmänä. Asiakkaan sanomat tuntomerkit eivät myöskään saa täsmätä sellaiseen takkiin, johon hänellä on esteetön näköyhteys. Jos asiakas rupeaa kuikuilemaan “takkiaan”, niin sitten siirryt hänen eteen siten, että näköyhteys takkiin menetetään. Seuraavaksi asiakkaan pitää muistaa, mitä takin taskujen sisällä on. Tässä on kaikki, mitä sinun tulee tietää tässä vaiheessa. Vieressäsi pitää kuitenkin edelleen olla vanhempi työntekijä valheenpaljastuskoneen roolissa. Tähän sisältyy vielä paljon toimia, joita et pysty tässä vaiheessa edes ymmärtämään vaikka yrittäisit, saatika toimimaan niiden mukaan.

Sitten se lause, josta vatsa menee ruikulille välittömästi: “ei tämä ole minun takki!” Tässä tilanteessa pitää edelleen olla se vanhempi elämäänsä väsynyt portsari vieressä tarkkailemassa asiakkaan eleitä kuin piraijat joen ylitystä miettivää sonnia. Sinä et puhu tässä vaiheessa mitään vielä mahdollisesti hukkuneesta takista. Kysyt kohteliaasti, että minkälainen takki hänellä oli ja painat takin tiedot tarkasti mieleesi joka takista maksetun euron tarkkuudella. 80 % tapauksista virolaissyntyiset siivojat ovat laittaneet maasta löydetyn narikkalapun väärään paikkaan aamulla siivotessaan, jolloin olet antanut asiakkaalle väärän lapun. Tämä on muuten yksi korkeamman tason taidoista, jossa osaat joka kerta tarkistaa ennen lapun ottamista naulasta, että numerot täsmäävät. 10 % tapauksista muistavat takkinsa väärin ja ihmettelevät miten juuri tämä takki löytyy narikasta. 5 % tapauksista narikkalaput ovat menneet kaverin kanssa sekaisin. 4,99 % tapauksista johtuu muista syistä. Ainoastaan 0,01 % näistä tapauksista on sellaisia, joissa sinä olet tehnyt jotain väärin.

Mikäli asiakkaan narikkalappua vastaavasta paikasta ei löydy mitään, niin toimi edelle mainitun ohjeen mukaisesti. Mikäli tuntomerkkejä vastaavaa takkia ei löydy, niin sitten pyydät häntä tutkimaan vaatteidensa varastot uudelleen. Joskus sieltä löytyy toinen narikkalappu, jolla löytyy se asiakkaan takki, joka pitäisi olla asiakkaan kotona. Ole huoleti, tällä kertaa sinä et ole tehnyt mitään väärää. Narikkalapuista vastaava portsari saa heittää hyvästit ylennykselleen. Hukkuneiden narikkalappujen tilalle ei vain tehdä uusia lappuja, vaan vaihdetaan kaikki laput ja kirjoitetaan toisenlainen teksti paikkatiedon kanssa. Tämä on taas ylemmän tason matematiikkaa, jolla sinun ei tarvitse vaivata päätäsi.

Narikkalapuista vastaavalle: Jos nyt kuitenkin teet uudet laput vain hukkuneiden tilalle, niin katso, että varmasti käytät sellaista tussia mikä ei ole vesiliukoinen. Kokemuksesta voin sanoa, että on perin työläistä tutkia 500 narikkalappua jälkikäteen löytääksesi ne vesiliukoisella tussilla merkatut.

Narikkaan pitää mahtua vain kaksi kertaa enemmän takkeja, mitä anniskeluluvassa on merkitty asiakaspaikkoja. Narikkaan kuitenkin varataan narikkapaikkoja vain puolet siitä, mitä asiakaspaikkoja on oikeasti. Sinun täytyy pystyä laittamaan mahdollisimman monta takkia yhteen koukkuun siten, että ne eivät tipu missään olosuhteissa. Myös takkien omistajien pitää olla sellainen ryhmä, mikä varmasti lähtee yhtä aikaa baarista. Mikäli nyt ammattitaidottomuuttasi olet tiputtanut yhden takin, niin sinä ET laita sitä oletettavasti oikeaan naulaan, vaan heität sen koko narikan päälle sillä tavoin, että se on tunnistettavissa varmasti ryhmästään kadonneeksi. Nyt takki ja omistaja löytävät toisensa varmasti ja ennen kaikkea nopeasti.

Nyt ehkä pystyt toimimaan viikonloppuisin yksinäsi narikassa, kunhan toinen työntekijä on radiopuhelimen päässä. Et kuitenkaan ole vielä lähelläkään sitä pistettä, että voisit toimia täysin itsenäisesti narikassa.

Pitääkseni jonkinlaista mysteeriä vielä yllä kerron joitakin korkeampien arvojen vaatimuksista:

• Muistat 30 eri asiakkaan takit ilman narikkalappua, koska he antavat hyvän tipin.
• Tiedät 60 eri asiakkaan takit ilman narikkalappua, koska kusipäät hukkaavat aina lappunsa, etkä jaksa kuunnella niiden vinkumista yhtään enempää kuin on pakko. 
• Osaat tunnistaa koko tilinsä viinaan tuhlanneet, jotta ymmärrät pukea heille takit päälle. On perin vaikea selittää tarkastajalle, miksi asiakas kompuroi pää toisessa hihassa ja jalka toisessa hihassa ravintolasta. 
• Tunnistat ne ihmiset, joiden itsekontrolli on huonompi lähteissä, koska vapaaehtoisen narikkamaksun suuruus kasvaa suoraan verrannollisesti promillien noustessa. Tämä ei ole tippi, koska asiakas on tilassa, jossa hän ei ole oikeustoimikelpoinen päättämään edes itsensä tyydyttämisestä seksuaalisesti, saati päättämään siitä, onko antamasi palvelu tipin arvoista vai ei. 
• Osaat räätälöidä asiakkaille yksilöllisen palvelun perustuen hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, jotka luet hänen aurastaan. 

Sitten kun olet ollut yli 15 vuotta narikassa / ovella, niin pystyt samaan kuin minä. Otat pariskunnan takit vastaan, annat herra biseksuaalille hänen käsilaukkunsa, kuuntelet samaan aikaan väsähtäneen takin tuntomerkkejä ja läpsit vanhemman naisen pakaroita hänen itsetuntoaan nostattavasti ilman, että hänen kanssasi flirttaillut tytär huomaa mitään. Sivussa vielä puet Rouva Tippikipon ja hänen herra Pakaran takkeihinsa hovimestarimaiseen tyyliin. Ja kaikki tämä yhtä aikaa. Kaikki mitä olen edellä maininnut narikkatyöskentelystä tulevat selkärangasta. Minun ei tarvitse käydä vessassa, tupakilla tai juomassa mitään kesken kuusituntisen työyön. Minä pystyn vielä narikkayöni jälkeen nukahtamaan aamuyöllä ilman itseinhoa ja kyyneleitä. Tätä kutsutaan ammattitaidoksi.

Julkaisen myöhemmin narikkatyöskentelyn keskitasolle sopivan ohjeistuksen, jossa opit mm laittamaan yhden narikkalapun alle enemmän takkeja kuin fyysisesti on mahdollista, ymmärtämään takin pukemisen syvimmät motiivit ja asettamaan luontevasti jalkasi tippuneen kolikon päälle ilman tiputtajansa huomaamatta.

Jatko löytyy täältä.