Ravintolaturvallisuuden kilpailutuksen kauhuskenaario

Silmiini osui Facebook-ryhmän kautta tarjottava työpaikka Hämeenlinnassa järjestyksenvalvojalle. Nykyisen työpaikkani huhtikuun jälkeen sulkeutuessa hamuilen jo uutta paikkaa, joten minähän reippaana poikana naputtelin sähköpostin. Kerroin lyhyesti työkokemukseni, jonka jälkeen tiedustelin työstä enemmän:

• Mitä työtä tarkkaanottaen tarjoatte? (Portsari, narikka, Ovipönkkä, festarivahti jne.)
• Kuinka paljon tarjoat työtunteja ja -vuoroja ja mihin aikaan työtä tehdään?
• Palkkaus? (tuntipalkka ja mahdolliset tipit)
• Missä työtä tehdään? (Varsinaisen työpisteen sijainti ja nimi)
• Tehdäänkö työtä yksin, pareittain vai ryhmässä?

Kyse on Hämeenlinnan keskustassa paraatipaikalla toimivasta baarista, joka on viikonloppuisin auki  aamuviiteen saakka. Tiettyinä kellonaikoina hanasta saisi nestemäistä onnea huokeaan hintaan ja karaokeksi tituleerattua meteliäkin olisi luvassa. Palkkaus on vartiointialan TES:in mukainen. Tällä hetkellä heillä on tekijä siellä, mutta hänkään ei jaksaisi joka viikonloppu ovella seistä. Minulle vastanneen mukaan kyseessä on pubi-tyylinen paikka, niin ovella oltaisiin yksinään klo 21-05. Ovivuoroja olisi vain pe-la. 

Olen nyt vuosia tehnyt 4-5 yötä viikossa vuoroja, mistä syystä olen voinut toimia ammattilaisena ja ammattilaisella tarkoitan sellaista henkilöä, joka voi kyseistä työtä harjoittamalla elättää itsensä ilman tukia tai toista työtä. Tässä kyseisessä työpaikassa minulle tarjottiin parhaimmillaankin vain 8-10 työpäivää duunia, mikä tarkoittaa tuntimäärän jäävän korkeimmillaankin puoleen normaalista tuntimäärästä kuukaudessa. Mutta koska vuorot pitäisi jakaa toisen henkilön kanssa, niin vuoroja olisi puolet tästä. Huolimatta kaikesta kiroilustani työstäni portsarin pesti on mukavaa ja leppoisaa, mutta haluaisin työn ennen kaikkea mahdollistavan elämän perustarpeiden tyydyttämisen.

En ole, ainakaan omasta mielestäni, työtävieroksuva, sikäli portsarointia voi työksi sanoa, mutta yksinään työskenteleminen halpoja juomia ja karaokea tarjoavassa paikassa joutuu satavarmasti usein käymään fyysistä keskustelua verbaalisesti ja henkisesti rajoittuneiden ihmisten kanssa. Nämä samat rajoittuneisuudet pitävät huolen myös minimitoimeentulorajan saavuttamattomuudesta, joten tippiä on turha odottaa, vaikka kuinka hyvää palvelua antaisin.

Minulle vastannut viestinnän superammattilainen yritti harhaanjohtavasi vihjailla, että kyseessä olisi "pubityylinen" paikka, mistä syystä ovella seisoskeltaisiin viikonloppuisin yksinään. Nyt kun jokainen räkälä saa olla aamuviiteen asti auki ilmoituksella, niin yökerhon ja pubin välinen raja on hämärtynyt, mutta pubilla tarkoitetaan kyllä pienikokoista pystybaaria eikä aamuviiteen asti aukiolevaa 200 paikkaista juottolaa, joka sijaitsee kaupungin kaikkia yökerhoja yhdistävien katujen leikkauspisteessä ja josta avautuu välitön yhteys isolle ja viikonloppuisin nuorisoaktiiviselle kävelykadulle. 

Nyt viikonloppuna ennen omaa työvuoron alkamista tallustelin kyseiseen "pubityyliseen" ravintolaan tarkistamaan, ettei muistini tehnyt kepposia, ja varmistamaan työvuorossa olevalta portsarilta, että olin varmasti ymmärtänyt saamani sähköpostin sisällön oikein. Jumalauta mikä portsarin sotatanner sieltä paljastuikaan: Ravintolan pohjapiirustus muistuttaa neljäsosatähteä eli sisääntulon jälkeen tila haarautuu moneen eri suuntaan ja jokaiseen haarautumaan johtaa omat lyhyet portaat. Vessat sijaitsevat ulko-ovea vastapäätä ikään kuin omassa tilassaan, minne ei normaalin ihmisen aisteilla saada mitään kontaktia tallustelematta paikalle. Ja edustalla todellakin on iso terassi, mikä on talvellakin auki. Yhtä aluetta et näe ilman, että näköyhteys estyisi muihin alueisiin.

Mikäli järjestyksenvalvojan työn prioriteetteja lähestytään ravintolalle langetettavien sanktioiden näkökulmasta, niin alaikäisten pitäminen anniskelualueen ulkopuolella on ehdottomasti tärkein asia. Alaikäisen löytyminen ravintolasta yöaikaan johtaa baarin ovien sulkemiseen pariksi viikoksi. Seuraavaksi tulee ammattinimikkeen mukaisesti järjestyksen valvonta. Tämän jälkeen tulee useita muita pieniä toimenkuvia, joiden jälkeen alkaa järjestyksenvalvojan ja portsarin erottavat palvelut: ulko-oven avaaminen, taksin tilaus, asiakkaan pienimuotoisten ongelmien ratkominen ja takin päälle pukeminen.

Tässä mahtipontisessa pubissa saadaan toteutettua jompikumpi kahdesta ensimmäisestä mutta ei molempia. Ulko-ovea ja terassia ei voida kesällä jättää minuutiksikaan valvomatta. Pahimmassa skenaariossa Rane ja Pate tappelevat ravintolan kaukaisimmassa kulmassa (wannabe-rikolliset pesiytyvät aina pimeimpään nurkkaan), lauma alaikäisiä on jäänyt kytikseen terassin portille, Lissu on sammunut oksennuksensa ja kuukautissiteidensä keskellä vessanpöntön ympärille ja tasokkaampaan ravintolaan lähtöä suunnittelevat ovat juuri tilanneet matkaeväänsä. Kukaan järjestyksenvalvoja ei pysty tekemään oikeaa ratkaisua, koska sellaista ei ole. 

Kiitos, mutta ei kiitos! Toivon sydämeni pohjasta tämän baarin järjestysenvalvojalle, joka oli Hämeenlinnan baariasiakaskuntaa tuntematon ulkopaikkakuntalainen, että mielikuvani ovat voimakkaan liioiteltua. Pelkään pahoin kuitenkin olevani oikeassa, mikä johtaa työssä varmaan epäonnistumiseen ja siten huonon työntekijän maineeseen. Portsarit ottavat mielellään riskejä, mutta tällöin palkka korreloi riskejä hävyttömän voimakkaasti. TES:in vähimmäispalkkoja voidaan huomioida sen verran, mitä yhteen perseen pyyhkäisyyn tarvitaan, mutta muuten kyseinen säännöstö katoaa yhdellä vetäisyllä.

Ammattilaista tällaiseen hommaan ei saa ja vaikka ammattilaisena työhön tulisikin, niin se muuttuu amatööriksi työtuntien vähyyden ja palkan myötä. Portsarin tittelin saamiseen vaadittavia palveluita ei voida tarjota ja järjestyksenvalvojan tasoakaan ei pystytä toteuttamaan. Tämä toteutus vastaa MAD-lehden artikkelia järjestyksenvalvonnan kilpailuttamisen lopputulemasta.

Pisteet kuitenkin kyseiselle järjestyksenvalvontafirmalle onnistuneesta mainonnasta nettisivuillaan:  turvallisuusfirman osaamistasosta saa realistisen mielikuvan, kun katsoo artikkelia, jossa esitellään heidän toimintatapojaan ravintolavalvonnassa. Artikkelissa on teksti: "Järjestyksenvalvojamme toimivat ravintolasi käynttikortteina hoitaen työnsä tyylillä ja yritystäsi kunnioittaen". Vieressä kuva järjestyksenvalvojasta, joka osoittaa katsojaa pippurisumuttimella. Sillä lailla!

Vastasin jo JV-firmalle kieltäytyvästi, mutta voinette silti ottaa yhteyttä, kun olette pakotettuja viimeistään viranomaistahon puolesta sijoittamaan kaksi järjestyksenvalvojaa kohteeseen. Syksyllä minulla alkaa päätoiminen opiskelu, jolloin minun kannattaa tehdä sivutoimisesti vajaita vuoromääriä. Nyt tarjottuja epäonnistumaan tuomittuja ja Kela-avusteisia työvuoroja en tule tekemään.

EDIT. 9.4.2018. Tein uuden baarikierroksen viime viikonloppuna ja kyseisessä baarissa olikin tällä kertaa kaksi kappaletta järjestyksenvalvojia. Hyvä niin. 

Maksavien asiakkaiden ei tarvitse maksaa -periaate

Ajanpuutteen vuoksi lyhyttarina pinnani löystyttämiseksi. Hypätään suoraan kohtaukseen narikan edustalle, jossa eteeni on tullut pienryhmä asiakkaita.

- Kaverini tulivat mukaani, koska lupasin, että he pääsevät ilmaiseksi sisään, sopersi asiakas. 

- Et olisi luvannut, koska kaikki joutuvat maksamaan päästäkseen yökerhoomme, vastasi vähän väsähtänyt ovimies.
- Se toinen portsari päästää mut aina ilmaiseksi sisään.

Jos jotain tiedän yli kaksikymmentä vuotta ovella seisoneista kollegoistani niin sen, että ainoastaan rahalla on päästy heidän ohitseen. Mikäli toiseen suuntaan on päässyt maksamatta, on se johtunut sisälläoloaikana kertyneestä korosta, joka maksetaan iloisin mielin poistuessa ravintolasta vahtimestarimaksun kera. Karvaasta kokemuksesta tiedän, että kyseinen asiakas ei toimi tällä tavoin.
- Kaikki portsarit meillä ottavat kyllä rahan kaikilta. Se on vissi.

Koska mielensäpahoittamisen vaara oli suuri, niin päätin leikkiä mukana hetken:
- Miksi ihmeessä edes päästäisin teidän ilmaiseksi sisälle?
- Koska me olemme maksavia asiakkaita, vastasi porukan välkyin sanat ladattuina.

Ihan sama miten tätä vuoropuhelua analysoin, niin lopputuloksena on hermojen palaminen. Kyseessä todellakin on vuoropuhelu, mutta ilman vastapuolen suurempaa älyllistä toimintaa, joten tämä on sama kuin keskustelisi vastausautomaatin kanssa. Kaikki minulle sanotut kommentit tulivat suoraan mielen "ennenkin toimineet virkkeet" -takapihalta ohittaen harkinta-nimisen suodattimen.  Toki itsekin käytän aikaisemmin opittuja argumentteja, mutta pyrin kyllä parhaani mukaan leikkaamaan ja liimaamaan virkkeitä, jotta ne soveltuisivat edes välttävästi tilanteeseen.

Yksilö saa olla yksinkertainen ja tyhmä ilman, että häntä pitäisin millään muotoa huonompana ihmisenä, mutta lajiimme lukeutuvat yksilöt, jotka kuvittelevat olevansa automaattisesti älykkäämpiä kuin tietyn ammatin edustajat, kahlaavat ihmiskunnan geenialtaan matalammassa päässä - sinnekin miltei hukkuen.

Mitä ihaninta viikonjatkoa kaikille.

Portsarin pahoinpidelleen palkinto yhteiskunnalta

Nykypäivän itseensä käpertyvä minäkeskeisyys yhdessä järjen köyhyyden kanssa johtavat sellaisiin elämän juonenkäänteisiin, joista minä haluaisin olla autuaan tietämätön. Tekisi mieleni välillä opettaa näillä ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä käyttäytymään nostamalla heidät polvelle ja raipata perse siniseksi koivunoksalla. Tähän kun lisätään ripaus ylimielisyyttä, niin saadaan kokonaisuutta kuvaava termi "ovela puliukko", joka vitseissä on kyllä hauska, mutta tosielämässä tällaisen tavattuasi meinaa aortta revetä.

Noin vuosi takaperin tulin yllätetyksi töissä, kun paikallinen sosiaalitapaus hyökkäsi äkkiarvaamatta ja varoittamatta kimppuuni (Miksi mä olen selälläni täällä maassa) ja viimein tätä ruvettiin puimaan oikeudessa. Ennen oikeudenkäyntiä kyseinen amatööri yritti epätoivoisesti uhkailla tapauksessa toiminutta todistajaa. Valitettavasti todistaja ei kokenut tätä riittävän merkittävänä, joten rikosilmoitus on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Sana amatööri on tarkkaan harkittu, koska elämänsä epäonnistuja käytti uhkailussa omaa Facebook-tiliään ja lähetti selkokielisen ja yksiselitteisen uhkauksen, joka on nyt tallentunut Facebookin-palvelimille. Minulta jäi käsittämättä ennen oikeudenkäyntiä, miksi ihmeessä tällaiseen on edes ryhdytty, koska tekijä myönsi tekonsa juuri sellaisena kuin minäkin sen kuvailin poliisikuulustelussa. Minulla oli kyllä aavistus uhkailun motiivista, mutta eihän kukaan voisi olla niin typerä, eihän?

Käräjät alkoivat. Sosiaalipummin oikeusavustaja aloitti puheenvuoronsa selittämällä kuinka minä olin tehnyt väkivallanteon yhteydessä väärin. Tätä satua tuki vielä syytetyn yksityiskohtainen kuvailu siitä, mitä minä olin tehnyt hänelle saadakseni hänen käsirautoihin. Tässä kohtaa istunto muuttui farssiksi, enkä tiennyt itkeäkö vai nauraako. Peruslähtökohta oli se, että minä olin joko käyttänyt liikaa voimaa tai pahoinpidellyt syytetyn, joka yritti kaivautua uhrin asemaan. Koko tarina oli niin mieletön, että teki mieleni huutaa sen lopettamista, koska kohta syytetty saisi syyntakeettoman leiman ja hänet kuljetettaisiin suoraan pyöreään huoneeseen. Hän oli mm. joutunut paniikkiin, mutta samaan aikaan hän pystyi kuitenkin ajattelemaan loogisesti. Retoriikka ei ole minunkaan vahvin osa-alueeni, mutta minä sentään yritän. Kannattaa googlettaa, miten "paniikki" määritellään.  Tarinaa liiallisesta voimankäytöstä tai jatkuvasta oikeudettomasta väkivallasta heikensi vielä pahasti se, että syytetty ei kaikista väitetyistä teoistani huolimatta suostunut antamaan käsiään raudoitettavaksi, mistä syystä "liiallista voimaa" käytettiin. Pahinta tässä oli vielä se, mistä asianajajani sekä tuomari huomautti, että tässä nimenomaisessa istunnossa ei ole kyse siitä, mitä minä olen tehnyt vaan vain ja ainoastaan siitä, mitä syytetty on tehnyt, ja minkä hän on myöntänytkin. Sitten herra Niuvanniemi räjäytti potin vastaamalla tuomarin "Miksi ette poliisilaitoksella kertonut Portsarin [nimi muutettu] pahoinpidelleen teitä" kysymykseen:

- Nokun mä en ollut saanut aamulääkitystäni, niin minua pelotti, että joudun psykoosiin. Tämän takia en pystynyt ajattelemaan selkeästi. Mutta lääkityksen saatuani osasin jo hahmottaa kokonaisuuden paremmin.  

Oikeasti? Luulitko, että tämä olisi sellainen asianhaara, mikä kannattaa mainita? Jouduin kielikuvallisesti puremaan nyrkkini verille, etten olisi menettänyt malttiani ja puhjennut hillittömään kuset housuun -huutonauruun. Sosiaalipummi sai 60 päivää ehdollista ja joutuu maksamaan nimellisen korvauksen minulle kivusta ja särystä plus oikeudenkäyntikulut. Nämä summat tuskin menee hänen reikäisistä taskuistaan, mutta valtio korvannee osan tästä ja hiillostanee tuomittua. Toivottavasti tämä show jää nyt tähän eikä kummankaan meidän tiet kohtaisi enää ikinä missään kuunaan milloinkaan missään yhteydessä eikä ulottuvuudessa.

Motiiviksi kimppuuni hyökkäämiseksi kerrottiin se, että olin kertonut kyseisen hampin ex-tyttöystävälle nähneeni hampuusin kadulla juttelemassa naisen kanssa. 

Tämänkaltaiset vuorovaikutustilanteet ovat niitä, joiden takia haluaisin päivähommiin. Keskustelussa perustelut itsenäisinä virkkeinä ovat absurdit, virkkeet keskenään epäloogisia ja koko perkeleen väittämä on asiakkaiden kehittelemästä todellisuudesta, niin en mä pysty kuin nostamaan kädet ilmaan ja luovuttamaan - asiakkaan pakkopaidatettavaksi. Näitä tapauksia tulee jatkuvasti eteen työvuoroissa, mutta kun näyttämöt vaihtuvat  käräjäsaleihin ja tapahtuvat sellaisessa ajassa, jossa harkintaa voidaan käyttää pidemmänkin aikaa, niin väkisinkin sitä ihmettelee, mihin tämä yhteiskunta on matkalla.