Ravintolamaailman vaietut salaisuudet julki

Viimekertainen päivitykseni Portsarit vallankäytön välineenä nosti aivan hirvittävän paskamyrskyn erään Facebook-ryhmän sisällä. Muutamat juuri työelämänsä korkeimmalle sosiaaliselle statukselle kavunneet baarimestarit saivat hengenahdistusta ja lommoja ylioikeudelliseen ajatteluunsa. Osalle ravintolahenkilökunnasta ei vain käynyt mitenkään ajatus siitä, että järjestyksenvalvoja on heidän määräysvaltansa yläpuolella tietyissä asioissa. Ja kyseisessä ryhmässä noussut keskustelu meni minullakin tunteisiin, tosin kyse oli enemmänkin kauhusta kuin kiukusta. Mutta nosti tämä myräkkä ihan hyvääkin dialogia aiheesta. Vuoropuheluiden tuomien uusien ajatuksien ja kauhun voimalla sain fokusoitua pienen mieleni kyseiseen ongelmaan kunnolla, jolloin rupesin kaivelemaan aihetta toden teolla. Toivottavasti saan ilmaistua asian nyt niin selkeästi, että tyhmempikin kaljankaataja tajuaa asian.

Aikaisemmin olen pitänyt ravintolan asiakaskuntaa kohdeyleisönä, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Tämä päivitys on ensisijaisesti suunnattu ravintolahenkilökunnalla ja toissijaisesti järjestyksenvalvojakouluttajille, anniskelulupia ja JV-lupia myöntäville viranomaisille ja miksei lainsäätäjillekin muutamassa kohdassa. Ravintolan asiakaskunta saa tällä kertaa toimia sivustakatsojana tässä show’ssa samalla tavalla kuin se toimii välillä ravintoloissakin - tosin silloin vähän enemmän pelinappulan roolissa.

Ongelma pähkinänkuoressa

Ravintolahenkilökunta, johon lukeutuu baarimikot, ravintolapäälliköt, blokkarit ja tiskijukat, eivät voi oman mielensä mukaan käskeä järjestyksenvalvojaa poistamaan asiakasta ravintolasta. Poistaminen on mahdollista vain, jos asiakas aiheuttaa järjestyshäiriötä tai hänelle on perustellusti lopetettu anniskelu. Järjestyksenvalvoja ei aja haarukkanostimen virkaa ja siirrä asiakasta tiskin edustalta ulkotiloihin siltä seisomalta, vaan tähän tarvitaan hiukan pelivaraa. Käytännössä järjestyksenvalvojan tehtävä ei ole toimia tiskin takana seisovan tarjoilijan vallankäytön jatkeena, kun tarjoilijan “auktoriteetti” loppuu kesken.

Ravintolatyöntekijä, lue seuraavat ajatuksella

Käydään lävitse heti ne perusoikeudet, jotka on ravintolahenkilökunnan tärkeä ja myös vaikea ymmärtää. Nämä perusoikeudet ovat yhteiskuntamme tukipilarit ja niillä on suojattu jokaisen kansalaisen elämä tässä maassa. Näiden oikeuksien puuttumiseen laillisesti tulee olla harkittua ja hyvin perusteltua. (Olen laiskuuttani kopioinut tekstit suoraan sisäasiainministeriön vahvistamasta järjestyksenvalvojan koulutusmateriaalista, linkki lopussa)

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. (PL 2 luku 9 § 1 mom.)

Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla (PL 2 luku 7 §).

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.(PL 2 luku 12 §)

Salaisuudet, joita ei haluta julkisuuteen

Ensimmäiseksi, tarjoiluhenkilökunta kuvittelee, että heillä on jokin ylimaallinen valta poistaa asiakas ravintolasta oman mielensä mukaan esimerkiksi tarttumalla asiakasta käteen ja vetämällä ulos ravintolasta. Mikäli paikalla on portsari, niin silloin henkilökunta käskee häntä poistamaan asiakkaan. Paska osuu tuulettimeen, jos portsari ei näe poistamiseen mitään perustetta. Käsitellään ensimmäiseksi keskustelupalstalla törmäämääni asiaan, joka itse asiassa melkein suisti oikeudentajuni raiteiltaan.  

Majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajalla ja liikkeen henkilökunnalla on oikeus evätä asiakkaaksi pyrkivältä pääsy liikkeeseen, jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen toiminta-ajatuksen vuoksi perusteltu syy. Toiminnanharjoittajalla ja liikkeen henkilökunnalla on myös oikeus kieltäytyä tarjoilemasta asiakkaalle ruokaa tai juomaa ja tarvittaessa poistaa asiakas liikkeestä, jos hän häiritsee muita asiakkaita tai muutoin aiheuttaa häiriötä liikkeessä tai ei täytä liikkeeseen asetettuja asiakkaaksi pääsyn edellytyksiä. Syrjinnän kiellosta säädetään yhdenvertaisuuslain (21/2004) 6 §:ssä. (MARAL 5 § 1 mom.)

Tässä on lainsäätäjille pikku vinkki. “-- tarvittaessa poistaa asiakas--” kuulostaa pikkuisen harhaanjohtavalta. Maalaisjärkeä käyttäen ja verraten perustuslakiin on kyseinen kohta pikkuriikkisen verran ristiriitainen. Yleisesti ravintolakulttuurissa on hyväksytty niin tarjoiluhenkilökunnan kuin asiakkaidenkin puolesta, että baarimikko saa vaikka kantaa asiakkaan ulos ravintolasta, jos puhetta ei uskota. Ja tälle hyväksymiselle on hyvät perusteet, koska kyseiseen kohtaan ei ole helposti saatavilla lisätietoa. Epäilen, että näitä juttuja ei baarimestarikoulutuksissakaan käydä lävitse kaikkien pullojen viskomisten keskeltä. Ainoa selvennys, mitä olen elämäni aikana löytänyt tähän, on JV-koulutusmateriaalista:

Oikeus evätä asiakkaalta pääsy liikkeeseen tulee perustua järjestyksenpitoon tai liikkeen toiminta-ajatukseen. Liikkeenharjoittajalla tai henkilökunnalla ei ole oikeutta käyttää voimakeinoja, esimerkiksi sisään pääsyn estämiseksi tai poistamisen suorittamiseksi. Voimakeinojen käyttämisen oikeus on ainoastaan järjestyksenvalvojalla. (järjestyksenvalvojan koulutusmateriaali s. 33)

Laillisesti tarjoilija tai edes baarin omistaja ei saa poistaa asiakasta tiloistaan fyysisesti, jos hän on humalassa tai aiheuttaa järjestyshäiriötä. Painotan vielä, että baarimikolla kuvitellaan yleisesti olevan oikeus poistaa asiakas fyysisesti ravintolasta. Ja turha vedota siihen, että “kyllähän mä nyt saan huonokuntoisen asiakkaan taluttaa pihalle, jos se ei omin jaloin siihen pysty” -juttuja. Jos asiakas on niin huonossa kunnossa, että se pitää taluttaa, niin sinä talutat sen himaan asti. Vai kuvittelitko, että ne jalat löytävät tietoisuutensa ravintolan ulkopuolella?  Pahimmassa tapauksessa kyseessä olisi heitteillejättö.

Huomautus asiakkaille. Voitte ihan rauhassa vedota kirjoittamaani, mutta silloin lopputuloksena on se, että tarjoilija soittaa poliisit, jotka vievät teidät vähän kovemmalle patjalle ja kirjoittaa vielä sakkolapun. Tottele baarimikkoa, jos käskyille on perusteet. Jos et ole varma, niin parempi totella.

Toiseksi hyvin tärkeä asia, mitä ei riittävän hyvin ymmärretä ravintolahenkilökunnan keskuudessa on tasa-arvoisuus ja syrjintä.

Ketään ei saa yleistä kokousta tai yleisötilaisuutta järjestettäessä asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. (KokL 3 § 2 mom.)

Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä

1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla

2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka

3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (RL 11:9 § )

Facebook-ryhmän sisällä käytiin keskusteluita tästäkin aiheesta ja useimpien tarjoilijoiden kommentit olivat sellaisia, että pyysin etteivät he ikinä julkisesti moisia aivopieruja päästäisi suustaan. Toivottavasti eivät toimikaan sanomansa mukaisesti. Usealla oli sellainen mielikuva, että he saavat valita itse asiakkaansa mielensä mukaisesti. Esim. jos asiakas kysyy sellaista juomaa, jota ravintolalla on myydä, mutta tarjoilija ei nyt vain mielivaltaisessa jumaluudessaan halua sitä myydä, niin tarjoilijat kuvittelevat voivansa toimia mielihalujensa mukaan. Baarihenkilökunta vetoaa tässä siihen, että ravintola saa valita asiakkaansa. Kyllä saa, mutta valintaperuste pitää olla sellainen, mikä koskettaa kaikkia ihmisiä esim. ikäraja. Se, että jonkun naamataulu vituttaa, ei ole peruste olla myymättä. Toinen voi olla vaikka pukeutuminen, Kahden Michelin-tähden ravintolaan et pääse verkkareissa, vaan sinne pitää olla pukeutunut tyylin mukaisesti.

Syrjintää ei saa olla missään muodossa ravintolassa. Jos sääntö on, että verkkareissa ei ravintolaan tulla, niin silloin yksikään asiakas ei verkkareissa saa tulla. Syrjintä ei perustu pelkästään ihonväriin vaan voi myös perustua yksittäisen ihmisen suosimiseen antaen hänen toimia sääntöjen vastaisesti. Säännön tulee koskettaa kaikkia ihmisiä.

Baarimikkojen ja järjestyksenvalvojien eriarvoinen asema

Hassua on se, että baarimikolla on huonommat oikeudet poistaa asiakas, mutta samalla myös rangaistukset ovat pienemmät. Otetaan ääriesimerkki. Jos asiakas nyt sattuu käyttäytymään vaikka vain huonosti, jolloin baarimikko neuvoo, kehottaa ja käskyttää häntä poistumaan. Mikäli hän ei käskyäkään tottele, niin baarimikko kantaa hänet. Nyt jos puliukko tästä pahoittaa mielensä ja nostaa syytteen, niin baarimikko saa korkeintaan sakon lievästä pahoinpitelystä. Huomatkaa, että baarimikko on poistanut hänet tällä kertaa oikeudettomasti ainoastaan huonon käytöksen eikä käyttäytymishäiriön perusteella . Baarimikko saa sakon perustellusti ja jatkaa työskentelyään seuraavana päivänä aivan normaalisti.

Mikäli järjestyksenvalvoja poistaa asiakkaan perusteetta ja saa sakon tästä, niin seuraukset voivat olla vakavammat. Monilla paikkakunnilla ja vartiointiliikkeillä on nollatoleranssi näiden suhteen, mikä on melko omituista. Sakon lisäksi järjestyksenvalvoja saattaa menettää järjestyksenvalvojalupansa, jolloin työn tekeminen ei enää onnistu.

Tämä on tärkeä tekijä ravintolapäällikkö/järjestyksenvalvoja-suhteessa. Järjestyksenvalvoja lakia rikkoessaan saa suuremman sanktion kuin ravintolapäällikkö. Tästä syystä järjestyksenvalvojalla on suurempi vastuu järjestyksenvalvojien työhön liittyvissä asioissa kuin ravintolapäällikölle. Jokainen ihminen on vastuussa omista tekemisistään ja ravintolapäällikön käskyjen noudattaminen ei tee väärinkäytöksestä vähemmän väärää. Tästä syystä järjestyksenvalvoja itse tekee päätöksen siitä, että poistetaanko asiakas vai ei. Olisi perin outoa, että portsarin pitäisi toimia jonkun tarjoilijan mielijohteiden mukaan ja joutuisi toimistaan yksin tai osasyyllisenä vastuuseen.

Jos tarjoilija lähtee itse poistamaan fyysisesti asiakasta järjestyksenvalvojan ollessa paikalla, on järjestyksenvalvoja velvoitettu estämään tarjoilijaa. Me olemme ylläpitämässä turvallisuutta ja järjestystä sekä estämässä rikoksia, mitä poistamista yrittävä tarjoilija on juuri tekemässä.

Huomautus järjestyksenvalvojalupia  myöntävälle taholle ja vartiointiliikkeille: ottakaa järki käteen ja lakatkaa tuijottamasta pelkkiä syyte- ja tuomiomerkintöjä. Suomessa on loistava lain- ja oikeudensäädäntö, missä rikosilmoituksia voi nostaa vapaasti ja myös perusteetta. Suotavaa onkin, että syyte nostetaan, jos ei olla varmoja, että onko omia oikeuksia rikottu. Järjestyksenvalvojat toimivat hyvin vaikeissa olosuhteissa, joissa väärinymmärryksiä, ylilyöntejä ja lakien vähäisiä rikkomuksia tulee eteen puolin ja toisin. Pääasia on kuitenkin toimia oikein kunnioittaen toista ihmistä.

Anniskelulainsäädännöstä korjattavaa

Sitten sekä portsarin että baarimikon työtä vaikeuttava alkoholilain kohdat

Anniskelukiellot

Alkoholijuomaa ei saa anniskella:

1) kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle;

2) häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle; tai

3) jos on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä.

Vähintään 1,2 ja enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää juomaa ei saa anniskella henkilölle, joka on kahdeksaatoista vuotta nuorempi. (AlkohL 4 luku 24 §)

Anniskelupaikan järjestys

Päihtynyttä ei saa päästää anniskelupaikkaan. Asiakas, joka käyttäytyy häiritsevästi tai jonka päihtymys on selvästi havaittavissa, on poistettava anniskelupaikasta. (AlkohL  luku 4 23 §.)

Mikäli anniskelu perusteellisesti lopetetaan, niin silloin asiakas on poistettava. Tässä ei ole minkäänlaisia vaihtoehtoja. Jotkut tarjoilijat ottavat tämänkin poistamisen jotenkin välittömänä toimenpiteenä. Järjestyksenvalvoja joutuu kuitenkin aina käyttämään neuvoin/kehotuksin/käskyin rimpsua poistamisessa, jolloin tähän kuluu aikaa. Tarkoitus ei ole käyttää kaikkia muotoja yhdessä virkkeessä. Riippuen portsarin käytössä olevasta ajasta, tämä saattaa viedä kymmenenkin minuuttia. Yleensä kun asiakas on juotettu jo hilittömään helikopterikänniin, niin tuo ymmärryksen saavuttaminen omassa pääkopassa vie aikaa. Jos portsari näkee, että ilman fyysistä kajoamista tilanteesta voi päästä, niin silloin näin tulee toimia. Aina toimitaan vähimmän haitan perusteella.

Mielenkiintoista on se, että anniskelua ei voida lopettaa hetkeksi, vaan se joko lopetetaan tai ei lopeteta. Kyllä välillä on hyvä pitää tauko anniskelussa, jolloin voidaan tarkkailla, että miten edellinen shotti vaikuttaa juojan kroppaan. Tässä voinee kuitenkin käyttää tervettä järkeä. Ehkäpä anniskelua ei ole lopetettu, vaan juomaa ei vain saa vielä.

Toinen mielenkiintoinen pointti on se, että kerran järjestyshäiriötä aiheuttanut on poistettava ravintolasta. Jos asiakas vaikkapa ymmärtäisi tehneensä väärin, pyytää anteeksi ja lupaa käyttäytyä ihmisiksi, niin periaatteessa lain mukaan ei ole mahdollista jatkaa hänelle anniskelua. Kyllä en minä toimi näin, eikä toimi moni tarjoilijakaan. Yllättävän usein asiakas saadaan rauhoitettua ja ymmärtämään mitä saa tehdä ja mitä ei. Tätä kutsutaan ammattitaidoksi.

Seuraavaksi muu baarihenkilökunta vetoaa anniskelun lopettamiseen. Portsarin on poistettava asiakas, jos hänelle ei enää anniskella. Näin yksioikoista tämä ei ole. Jos anniskelu on lopetettu vääristä syistä tai syitä ei ole ollenkaan, niin silloin anniskelun lopettaminen ei ole “lainvoimainen”, jolloin portsari ei voi asiakasta poistaa. Muistutuksena jälleen, että järjestyksenvalvoja saa suuremman sanktion laittomasta poistosta kuin tarjoilija ja pahimmassa tapauksessa menettää lupansa. Järjestyksenvalvojalla on jälleen suurempi vastuu.

Typerää on se, että kaikissa tapauksissa ravintola on vastuussa kaikesta. Mikäli järjestyksenvalvoja ei tilanteessa näe mitään väärää ja tarjoilija näkee ja todellisuudessa tilanne on väärä, niin järjestyksenvalvojan lisäksi vastuun kantaa myös ravintola. Tällaisissa tapauksissa mielestäni ravintolan vastuu pitäisi olla huomattavasti pienempi, koska he ovat kuitenkin palkanneet viranomaisen hyväksymän järjestyksenvalvojan, jolla on lakiasiat hallussa. Väittämäni perusteella  järjestyksenvalvojalla on suurin vastuu järjestyksenvalvontaan liittyvissä asioissa, jolloin hänen toimintaan ei pysty kukaan muu ravintolahenkilökunta periaatteessa vaikuttamaaan, jolloin hän on se henkilö, kenen kuuluu saada rangaistus väärin toimituissa tapauksissa. Toki tarjoilija voi toimia samalla tavalla kuin hän olisi yksin. Jos asiakas ja/tai portsari hänen pyynnöstään ei tottele, niin poliisit voivat tulla selvittämään tilanteen. Heidän toimivaltansa kyllä ylittää järjestyksenvalvojan ja samalla he kirjoittavat sakon myös järkkärille, jos hän on toiminut väärin tai tässä tapauksessa jättänyt toimimatta kokonaan. Tämä lisää painetta toimia oikein järjestyksenvalvojan tehtävässä.

Korjausliikkeitä

Yksi keskusteluryhmässä ehdotti sellaista, että baarimikko olisi samalla myös järjestyksenvalvoja. Ymmärtääkseni näitä kahta työtä ei voida samaan aikaan tehdä. Parempi ratkaisu tuli toiselta jäseneltä, joka sanoi tekevänsä niin, että poistaessaan asiakasta hän laittaa lätkän rintaan, jolloin hän ei myy mitään, mutta sitten myydessä hän ottaa lätkän pois rinnasta. Tällainen menettelytapa on vähän kyseenalainen mutta periaatteessa laillinen. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jos olet vuokratyöfirman kautta töissä. Vuodenvaihteessa tullut laki, joka koskettaa järjestyksenvalvontaa, määritellään järjestyksenvalvojapalveluita tarjoavan yrityksen toimintaa niin tarkasti, että normaali vuokratyöfirman ei ole mahdollista tarjota järjestyksenvalvontapalveluita. Käytännössä tällainen menettely ei ole mahdollista, koska järjestyksenvalvojalle pitää olla merkattu työvuoro sille ajalle, kun hän on töissä. Muussa tapauksessa olisi mahdollista kenen tahansa (kuitenkin JV-luvan saaneen) laittaa lätkä rintaan missä tahansa ja saada tällöin oikeudet puuttua ihmisten perusoikeuksiin.   

Järjestyshäiriö vai huonoa käytöstä ja sananen muista tulkinnoista

Olen tähän  mennessä ymmärtänyt huonokäytöksisyyden ja järjestyhäiriön toistensa synonyymeina. En toki ole heittänyt pihalle valtoimenaan kiroilevaa asiakasta, vaikka aiheesta olenkin huomauttanut. Olen tämän päivityksen alkuun laittanut lainauksen myös sananvapautta koskevasta laista. Tunnustan, että tämä on minulle hyvin vaikea aihe. Jos joku sanoo minua idiootiksi, niin en ole varma, että onko se sananvapautta vai loukkaavaa kielenkäyttöä. Tästä syystä yleensä vain naurahdan moisesta enkä ole moksiskaan. Mutta jos asiakas sanoo: “Älä käyttäydy noin idioottimaisesti”, niin se ei ole loukkaus. Hän ei puhu minusta vaan minun käyttäytymisestäni. Jos tämän perusteella pitäisi asiakas poistaa, niin kyllä jää vain puheen tasolle tämäkin teko. Toki jos tämän lausuminen on jatkuvaa ja provoamisen tarkoituksella tehtyä, niin tilanne on eri.

Rehellisesti sanottuna en osaa kunnolla sanoa, missä menee huonon käytöksen ja järjestyshäiriön ero. Toki niiden ääripäät ovat helposti nähtävissä, mutta missä helvetissä menee hiuksenhieno raja näiden kahden välillä? Itse työssäni annan asiakkaan ylittää tämän rajan siten, että voin varmaksi sanoa hänen tuottavan järjestyshäiriötä. Tämä tapahtuu kuitenkin siten, että koko baari ei huomaa asiakkaan aiheuttavan häiriötä. Kyllä se raja menee huomattavasti matalammalla. Joskus olen ollut aikeissa poistaa asiakkaan, kun baarimikko sanoo, että mitään ongelmaa ei ole. Asiakas vain laulaa/kiekuu/esittää teatteria/tmv.

Tarjoilija voi kuitenkin vähemmän vastuun kanssa päättää herkemmin, milloin joku aiheuttaa järjestyshäiriötä. Hän ei edelleenkään saa väärin toimimisesta niin suurta sanktiota kuin järjestyksenvalvoja. Silloin tarjoilija on päättänyt, että kyseessä on järjestyshäiriö, kun taas portsari on sitä mieltä, että kyseessä on vielä “huonosti käyttäytyminen”. Molemmissa tapauksissa kuitenkin portsari puuttuu tilanteeseen. Järjestyshäiriöstä laki on hyvin yksiselitteinen: asiakkaan poisto, kun taas huonosti käyttäytymisessä on enemmän pelivaraa.

Yhteenveto

Lienee kaikille selvää jo, että järjestyksenvalvoja joutuu toimimaan oman harkinnan mukaan eikä ota käskyjä muulta ravintolahenkilökunnalta, mikäli käskyt eivät perustu lakiin. Ketään ei tällaiseen voida työsopimusten puitteissa pakottaa. Jos joku pitää poistaa, niin sille pitää olla aina lainvoimaiset perustelut.

Ajan myötä kuitenkin työskennellessä työyhteisössä työntekijöiden välinen luottamus toistensa ammattitaitoon kasvaa, jolloin voidaan toimia tämän luottamuksen pohjalta. Jos asiakas on poistettava, niin silloin se poistetaan suuremmitta kysymyksittä. Työskentelystä tulee jouhevaa. Mutta itsestäänselvyyksinä näitä asioita ei missään tapauksessa saa pitää. Tämän aiheen käsittelyssä on kyse enemmänkin komentoketjusta kuin vastakkainasettelusta. Tosielämässä baarimikon ja portsarin mielipiteet ovat miltei aina yhteneviä, jolloin minkäänlaisia ongelmia ei tule eteen.

Keskustelupalstalla viime kerralla keskustellessa ilmeni laajalti tarjoiluhenkilökunnan keskuudessa tietämättömyyttä, vääriä ja vakavia olettamuksia sekä suoranaista mielivaltaisuutta. Lisäksi keskustelun sävy muuttui paikka paikoin henkilökohtaiseksi ja vihamieliseksi. Nämä kaikki tukevat edellisen päivitykseni sanomaa ja väitettä: “Ravintolahenkilökunta, johon lukeutuu baarimikot, ravintolapäälliköt, blokkarit ja tiskijukat, eivät voi oman mielensä mukaan käskeä järjestyksenvalvojaa poistamaan asiakasta ravintolasta.” Koska käskytykset eivät pohjaa aina lakiin vaan mielivaltaisuuteen ja oman vitutuksen ilmentämiseen, niin käskyt voivat jäädä toteuttamatta. Moni vielä lisäsi, että jos tällainen portsari heidän ovelleen raahautuu, niin hän saa potkut heti. Onnea matkaan tuleviin oikeudenkäynteihin, joissa päätetään korvausten maksamisesta työntekijälle, koska hänet on irtisanottu väärin perustein.

On siis perusteltua kyseenalaistaa ravintolahenkilökunnan päätöksiä ja ammattitaitoa, varsinkin jos järjestyksenvalvoja on oikeusopillisesti vastuussa päätöksen toteuttamisesta. Ravintola-alalle ajautuu paljon epätoivottua materiaalia sekä tarjoiluhenkilökunnan että järjestyksenvalvojan ominaisuudessa. Järjestyksenvalvojia sentään valvoo paikallinen viranomainen, mutta tarjoilijoita ei valvo mikään taho sen enempää kuin normaaleita kansalaisiakaan. En pidä baarimikkoja tai muitakaan yleisesti yhtään huonompana tai parempana kuin portsareitakaan, mutta täytyy pitää mielessä sen huonon materiaalin olemassaolon mahdollisuus.  

Ravintolapäällikkönä sinun tulee olla tarkka siitä, minkälaisia portsareita ravintolaasi otat töihin. Alalla on paljon sellaisia, jotka ovat valmiita toimimaan jopa räikeän laittomasti, jolloin kaikki tuntuu olevan mahdollista. Vaikka moni portsari toimii lain harmaalla alueella, niin tärkeä on sentään ymmärtää, että mitä lakeja on mahdollisesti rikkomassa. En väitä, että olisin itse mikään puhdas pulmunen, mutta tärkeintä on se, että jos ja kun olen lakia rikkonut, niin olen tehnyt sen omasta päätöksestäni enkä toisen ihmisen sanelemana. Tällöinkin olen pyrkinyt noudattamaan oikeudenmukaisuutta enkä mielivaltaisuutta.

Ohjenuorana on ehkä hyvä käyttää sitä, että miten toimisit, jos olisit lähikaupassa töissä? Saako kauppias poistaa asiakkaan tiloistaan, jos asiakas käyttäytyy miten käyttäytyy? Edes normaali vartija ei järjestyshäiriötä aiheuttanutta asiakasta saa poistaa kaupasta. Tähän tarvitaan järjestyksenvalvojan oikeuksilla työskentelevää vartijaa. Huonon käytöksen perusteella edes hän ei voi asiakasta kaupasta poistaa. Minä en pidä tästä, enkä edes toimi näin. Työskennellessäni puhelinkaupassa olen kieltäytynyt palvelemasta asiakasta, joka käyttäytyi todella huonosti ja sopimattomasti. Näin ei kuitenkaan voi tehdä, mutta minulla on sentään ymmärrys siitä, mitä lakeja olen rikkomassa. Muistakaa, että tietämättömyys ei ole vapauttava eikä edes keventävä tekijä.

Ja sitten pieni kevennys. Juttelin sekä työskentelemäni ravintolan henkilökunnan että Hämeenlinnan muiden ravintolatyöntekijöiden kanssa viimekertaisesta päivityksestä ja linjat olivat hyvin pitkälti minun kanssa yhtenevät. Erään baarimikon sanat jäivät mieleen: “Jos asiakkaan kanssa tulee jotain ongelmaa, niin portsari saa hoitaa sen. Minulla on parempaakin tekemistä, kuten myydä viinaa ja flirttailla naisille.”

Linkki yritysturvallisuus.fi:n tarjoamaan järjestyksenvalvojan koulutusmateriaaliin:

http://www.yritysturvallisuus.fi/hscms/uploads/pdf/jv_kurssimateriaali.pdf

Portsarit vallankäytön välineenä

Stereotypiat portsareista saattaa aiheuttaa ammattitaidottoman tarjoiluhenkilökunnan kanssa yksittäisiä valtataisteluita, joissa voittajana on kukaan. Vaikka portsarit ja tarjoilijat ovat samassa työpaikassa, niin se ei aina tarkoita, että he vetäisivät yhtä köyttä. Päinvastoin, nämä kaksi väsynyttä ammattiryhmää ovat yllättävänkin usein toistensa kilpailijoita, ja asiakkaat toimivat pelinappuloina tässä kisassa. Tässä syynä yleensä on portsarin toimialueen laajuuden ymmärtämättömyys muun ravintolahenkilökunnan keskuudessa - eritoten ravintolapäällikön. Tässä vaiheessa minun on pakko mainita, että nykyisessä työpaikassani tätä ongelmaa ei ole. Ihan vaan, jotta minulla on työvuoroja vielä tulevaisuudessakin - mainittakoon vielä varmuudeksi, että hän on ihana.

Ongelma tiivistetysti: Portsarit ovat asiakkaankantoautomaatteja, jotka korjaavat tarjoilijoiden tai ravintolapäällikön heikkoa itsetuntoa, lisäämällä heidän valtaansa asiakkaisiin. Tähän kun vielä ynnätään olettamus, että huonokäytöksisen asiakkaan poistaminen olisi helpompaa kuin tappeluiden rauhoittaminen, niin valtapolitiikan näyttämön lavasteet ovat valmiit. Eikä tässä vielä kaikki! Yleensä vielä kuvitellaan, että portsareilla on yliluonnollisia voimia saada asiakas poistettua siltä seisomalta siististä ja nopeasti. Aivan kuin portsareiden valta asiakkaisiin olisi jumalallista. Tämä sekoitetaan ammattitaitoon. Kuinka ihanan ristiriitaista.

Juottolan asiakas poistetaan baarista pääosin kahdesta syystä: yltiöpäinen humalatila tai järjestyshäiriöiden aiheuttaminen - tai molemmat. Tässä on seuraavanlainen menettelytapa. Ensimmäiseksi anniskelu lopetetaan, jolloin humalaiselle ei enää myydä juomia tai jo kädessä oleva tuoppi kaadetaan viemäriin, minkä jälkeen asiakas poistetaan baarista. Ihannemaailmassa baarimikot ja -mikottaret kommunikoivat portsareiden kanssa asiakkaan poistoprosessista niin sujuvasti, että poistettavalla asiakkaalla ei ole mallasjuoman muodossa olevaa viimeistä oljenkortta kädessään, jolloin asiakkaalle ei jää mitään tekosyytä yrittää oikeuttaa baarissa hengailuaan. Ihannemaailmassa!

Käytännössä portsari voi lopetuttaa anniskelun asiakkaalle pohjautuen hänen huonoon käytökseen tai humalatilaan ja tarjoilijat voivat taas vain vaatia asiakkaan poistamista, mikäli asiakas käyttäytyy huonosti tai on liian humalassa. Ongelmana on se, että portieerin pitää itse todeta asiakkaan humalatila tai huonokäytöksisyys, koska hän kantaa lakiopillisesti vastuun siitä, että asiakkaan oikeuksia ei rikota. Tarjoilijalla ei taas ole mitään vastuuta anniskelun lopettamisesta. Eli portsarin määräysvalta tässä tapauksessa on suurempi kuin kenenkään muun ravintolassa työskentelevän mukaan lukien ravintolapäällikkö. Ketään ei yksinkertaisesti voida poistaa ravintolasta ilman pätevää syytä.

Tämä luo melko mystisen ja epäloogisen valtaverkoston ravintolaan. Ravintolapäällikkö on ilman muuta ylin auktoriteetti työyhteisössä, mutta poikkeustilanteissa portsarit toimivat ravintolapäällikön ulottumattomissa ja pahimmassa tapauksessa korkeammalla jakkaralla. Ravintolapäällikkö voi vaikuttaa ainoastaan portsareiden palkkaamiseen ja noin 85 %:iin heidän työtehtävistään, mutta ei käytännön turvallisuustehtäviin, jota työssä on n. 15 %. Eli portieerien ei ole pakko totella ravintolapäällikön käskyä poistaa asiakas, mutta päällikkö voi nykyisen vuokratyöfirma-politiikan avulla lopettaa portsarin työsopimuksen. Tämä asettaa portsarit perin vittumaiseen tilanteeseen työvuorossa. Haluanko jatkaa töitä huomennakin vai otanko riskin saada syyte asiakkaan oikeuksien rikkomisesta?

Ei tilanteet näin kärkeviä ole, mutta esimerkki selittää hyvin sen bermudan kolmion, jossa suurin osa portsareista joutuu luovimaan jatkuvasti. Monessa paikassa ravintolapäälliköiden työtehtävät ovat rajoittunut vain työvuorojen jakamiseen, tilausten soittamiseen ja inventaarioiden laskemiseen, jolloin arvovaltaansa pitää yrittää kompensoida mikromanageroimalla. Tähän kun lisätään kiristyvä kilpailu ravintoloiden välillä, niin paska osuu tuulettimeen. Olen joutunut esimerkiksi perustelemaan, että miksi en poista asiakasta, joka seisoskelee epäilyttävästi, siis sellaista rikollista oleskelua, mitä helvettiä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Tai että miksi en poista juuri tuopillisen kaljaa saanutta humalaista asiakasta. Siitä koidu kuin hankaluuksia ja märkiä työvaatteita.

Me portsarit yksinkertaisesti tarvitsemme pelivaran eli tässä tapauksessa aikaa. Laki sanoo: neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Eikä tämä tarkoita sitä, että kyseiset verbimuodot sanotaan samassa virkkeessä. Kun anniskelu lopetetaan asiakkaalle, niin usein on hyvä odottaa muutamia minuutteja, jotta asiakkaan ymmärrys on kerinnyt käsittelemään tapahtuneen. Anniskelun lopetuttaminen portsarin toimesta on yksi parhaimmista työkaluista, joita portsarilla on. Tämän toteuttamiseen täytyy meidän kuitenkin vaikuttaa tarjoiluhenkilökuntaan.

Kirjoittamani tarkoituksena ei ole mollata ravintolan muuta henkilökuntaa vaan painottaa portsarin ammattitaitoa ja yrittää selittää mitä se on. 85 % ajasta portsarit ovat asiakaspalvelijoita, jolloin he toimittavat työtään ennalta määriteltyjen ohjeiden perusteella. Tällöin juuri alalle kariutunut tytöntyllerökin voi pomotella koko henkilökuntaa portsarit mukaan lukien miten haluaa. Mutta kun se 15 prosentin osuus tulee eteen, niin silloin ruoriin tarttuu portsari, joka ohjaa laivan myrskyn silmästä pois. Ravintolapäällikön tehtävänä on hommata sellaiset portsarit, joiden haltuun hän ravintolansa antaa pahimmissa tapauksissa luottavaisin mielin.

Ihan tuiki tavallinen työyö

Siinä missä ympärillä tapahtuvat tappelut, känniläisten uloskannot, yrjökaarien pituuksien mittaamiset ja muu vastaava ovat kuukauden viihdepläjäyksiä asiakkaille, niin meille portsareille se on vain jokaöistä arkea. Yössä tapahtuu myös paljon muuta sellaista, johon meidän ei tarvitse kuormittaa banaanilla ravittuja aivojamme. Kaikki vain rullaa kuin itsestään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arkemme ei olisi lukemisen arvoista materiaalia. Olen eittämättä riutunut liian kauan ravintolaöiden kettingissä, koska minulle tuottaa vaikeuksia asettua “normaalin” ihmisen kenkiin ja mittailla työyötäni hänen perspektiivistä. Tästä syystä käyn lävitse yhden normaalin työyöni kronologisesti alkaen siitä, kun saavun fyysisesti työpaikalleni. Tiedä vaikka löytäisin superhyviä aiheita tulevaisuuden teksteihin.

P.S. Henkinen minä tulee paljon myöhemmin paikalle.

Olen siitä omituinen työntekijä, että olen paikalla miltei aina puolta tuntia ennen työvuoron aloitusta. Nykyinen työpaikkani aukeaa vasta yömyöhään, jolloin portsari on jo valmiina käsi kolikkorengillä. Yleensä paikan avaava baarimikko on jo paikalla. Oikean tyypin pystyy tunnistamaan työtä rytmittävästä musiikista jo kaukaa ennen kuin avaan baarin takaoven. Yksi baarimikko kuuntelee örkkimörkkiheviä ja toinen vinguttaa jotain saatanan “sydämeniminultasärjit”-kuraa. Joskus viihdytän itseäni hiipimälle tiskin reunalle kyyryssä, mistä pomppaan kuin basaarikauppias kesken baarimikon kynsien lakkaamisen. Aina sen arvoista.

Sitten lisään veden kahvin/teenkeitinkompleksiin ja laitan sen päälle. Tyhjennän kirjoista täytetyn reppuni narikkatiskille ja vien ulkovaatteet ja repun naulaan. Tämän jälkeen käyn tyhjentämässä viinapullolaatikon takapihan lasinkeräykseen. Aikaa ennen korvasuojia tämä oli ensimmäinen vitutusta lisäävä tekijä. Kasan lasipulloja kun kippaat lasinkeräysboxiin, niin siitä kantautuva meteli kiristää sielun viulunkielenkireäksi alta nanosekunnin. Nykyään ärsyttää vain sinisenä hohkaavan jääkylmän munalukon hipelöinti paljaalla kädellä ja mahdollisten siideriviiniminttuliköörikossusössön valuminen työhousuille kesken kantamisen.

Tämän jälkeen pukeudun luotiliiveihin. Usein minulta kysytään, että onko ovella oleminen niin vaarallista, että tarvitaan luotiliivejä. Tällä samalla periaatteella jokainen, joka käyttää turvavyötä autossa, on paska kuski. Vastaan aina, että toivottavasti liioittelen. Hyvä puoli liiveissä on se, että saan vaatteistani ylitse valuvan kroppani näyttämään ja tuntumaan tiukalta ja ryhdikkäältä. Naiset tykkäävät halailla tiukkaa kroppaa. Huono puoli on tietysti se, että en halatessa tunne etupuskureiden tuomaa painetta vartalollani.

Seuraavaksi kaadan kuuman veden teeheni. Tässäkin saattaa mennä kaikki vikaan. Ei ole olemassa kuin yksi oikea tee, joka on musta tee. Mä en voi käsittää, miksi täytyy tuoda jotain perkeleen makuteepaskoja pyörimään sinne hyllyille, kun kukaan ei niitä imeskele. Olen saattanut vähän tasajalkaakin joskus pomppinut, kun ei ole oikeaa teetä ollut saatavilla. Valmiin teen saatuani kouraani on aika istahtaa ja haaveilla paremmasta työpaikasta hetken aikaa.

Jos on kusihätä, niin pitää pidätellä viittä vaille avaamisaikaa. Muuten sitä joutuu juoksemaan vessassa kesken aikataulutuksen. Oikea aika on käydä kello yhden aikaan vessassa, koska yleensä silloin on pieni tauko asiakasvirrassa. On ärsyttävää yrittää tyhjentää rakkoa samalla, kun yrität kuulostella, että käykö ulko-ovi vai ei.

Jos myydään lippuja, niin baarimikon antama pohjakassa pitää tarkistaa. Ja koska kolikot ovat kauniisti avattu kolikkopakkauksistaan, niin joudun laskemaan jokaisen kolikon käsin. Jos lippuja ei myydä, niin siinä tapauksessa tarkistan narikan pohjakassan painelemalla kolikkorenkiä. Loistavaa, olen viimein valmis avaamaan ulko-oven. Sen tehdäkseni minun pitää löytää avaimet. Parhaimmassa tapauksessa ne roikkuvat baarimikottaren kauluksessa, jolloin saan oivan tekosyyn - tuijottaa merkitsevästi rintalastan päällä roikkuvia… avaimia.

Seuraavana on vaaran hetki. Jumalauta, jos ovessa on jo joku roikkumassa. “Mä luulin, että sä et avaa ikinä tätä paikkaa” -kommentit lisää painetta suonissa entisestään. Yleensä oven takana ei kyllä ole ketään, jolloin otan mukavan asennon baarijakkaralla, avaan kirjan ja rupean tavaamaan sisältöä. Joku voisi miettiä, että eikö minulle makseta asiakkaiden palvelemisesta eikä kirjojen lukemisesta. Kukaan, toistan KUKAAN, ei ole ikinä pahastunut siitä, että luen kirjaa narikassa, kunhan lopetan lukemisen, kun asiakas lähestyy narikkaa. Päinvastoin useimmat saavat tästä hyvän aloituksen keskusteluun. Ravintola-asiakkaiden keskuudessa lukemista arvostetaan enemmän kuin heidän palvelemista. Toisaalta saattaa se järkyttää huomata, että portsaritkin osaavat lukea.

Seuraavan kahden tunnin ajan tunnistan asiakkaat tuloajan, oven avaamisnopeuden ja ryhmäkoon perusteella. Jokaisen asiakkaan takille on periaatteessa oma paikkansa naulassa, mutta varmuudeksi annan kuitenkin narikkalapun miltei kaikille. Narikan täyttölogiikka on muuten jokaisella portsarilla yhtä henkilökohtainen kuin munarit; sitä ei kukaan muu saa eikä halua hipelöidä. Tästä seuraavat kaksi tuntia ovatkin sitten itse “työntekemistä”.

Ravintolan turvallisuus hoidetaan alitajuisella tietojen prosessoinnilla. Minun ei tätä nykyä tarvitse tehdä asian eteen mitään, vaan alitajuntani kyllä herättää minut tarvittaessa lukemisen parista, jos tarvetta on. Jotenkin sitä vain osaa merkata asiakkaiden ulkoisen habituksen ja ynnätä mahdolliset yhteensopimattomat muuttujat. Alitajunta surruttaa koko ajan niin monimutkaisia todennäköisyysyhtälöitä, että jos niitä rupeaa miettimisellä häiritsemään, niin saattaa aivot korkata kesken kaiken. Sanomattakin on selvää, että tällainen ei ole henkilökohtaisen työhyvinvoinnin kannalta hyvä juttu.

Mahdolliset tappelut setvitään, juopuneet ohjataan pihalle, takit ripustetaan sekä naulaan että asiakkaan päälle ja ennen kaikkea vahtimestarimaksu muistetaan rahastaa. Käytännössä ilta voi mennä kahdella tavalla: joko on hiljaista, jolloin herään pilkun aikaan painettujen tekstien seasta tai on kiireistä, jolloin havahdun yht’äkkiä siihen, että kuuloaistia heikentävä bassonjumputus on vain lakannut. Ulko-ovi sulkeutuu välittömästi saatuasi tönittyä viimeisen asiakkaan pihalle. Siinä hiljaisessa skenaariossa lukeminen auttaa selviytymään yöstä selväjärkisenä ja ehkä jopa hivenen viisaampana. Useat portsarit olla möllöttävät baarijakkaroilla ja tuntuvat sammuttavan neljästä sylinteristä kolme, jolloin moottori veivaa juuri ja juuri. Ja olen ihan varma, että yksi eläkeikää lähestyvä kollegani nukkuu istuvilteen samalla tavalla kuin hevoset seisovilteen. Kyseinen pokeautomaatti saa käyttövoimansa ulko-oven avaamisesta, jolloin tarvittava energia välttämättömyyksien hoitamiseen saadaan reserviin.

Kaikilla meillä on omanlainen systeemi motivoida itseään kesken työpäivän tai -yön. Minä lasken jäljellä olevaa työaikaa. Ensimmäiset tunnit ovat niitä, jolloin aikaa ei huomioida ollenkaan. Vasta puolessa välissä yötä huokaistaan ensimmäisen kerran. Sitten vaikeimmat ajat ovatkin seuraavat puolitoista tuntia kolmeen saakka. Silloin periaatteessa voi tapahtua mitä vain. Kellon tuntiviisarin löntystäessä kolmeen ollaan jo voiton puolella. Paikalle ei eksy enää satunnaisia kulkijoita enempää asiakkaita paikalle. Viisitoista yli kolme ei tarvitse enää ottaa ketään sisälle. Niistä kaatohumalaisista asiakaista kun ei sitä yhtä väsynyttä tuoppia enempää hyödytä. Päinvastoin nämä ovat niitä perkeleitä, jotka ovat minuuttia vailla neljä vielä liimaantuneena kuolasta täyttyneeseen tuoppiinsa. Pilkun aikaan minulta voi odottaa jo ensimmäistä aitoa hymyä. Nyt on enää edessä salin tyhjennys, josta minulla onkin sitten asiaa sen verran, että kirjoitan siitä ihan erillisen päivityksen. Baarin tyhjentämisessä nimittäin ovat voimassa toisen ulottuvuuden lainalaisuudet.

Sitten alkaa rahojen laskeminen ja tilitys. Työyö on pulkassa. Työvuoron päätteeksikin on tehtävä vielä joitain rutiininomaisia tehtäviä, joita en nyt tähän hätään muista. Käyn yleensä niin tyhjäkäynnillä tässä vaiheessa yötä, että tehtäviin asioihin ohjeistus tulee suoraan selkäytimestä. Välillä on kyllä jäänyt hassu fiilis, että jotain kriittistä on jäänyt tekemättä. Vähän samalla tavalla kun mietit, että tuliko vessakäynnin jälkeen pyyhittyä vai ei. Tällöin rutiinit pitää tehdä uudelleen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku on häirinnyt minua kesken iltarutiinien puhumalla minulle, jolloin olen saattanut jättää ulko-oven lukon avaimen lukkoon roikkumaan - ulkopuolelle. Merkkaan tapahtumat päiväkirjaan ja kerään mieleni rippeet kasaan, jotta pystyn navigoimaan itseni himaan.  Mikäli hermot ovat tiukassa, niin voin aloittaa ripittäytymisen baarimikolle ja DJ:lle. Yleensä hermoja kiristävät asiakkaat kollektiivisesti ärsyttävät kaikkia työvuorossa olevia, jolloin kaikki pääsevät avautumaan. Ja silloin kyllä tavaraa piisaa. Jos tällaista mahdollisuutta ei baarityöntekijöillä olisi, niin epäilen itsemurhatilastojen olevan vähän toista luokkaa.

Olen jälleen yhtä ryppyä vanhempi.  

Ovi - tuo ihmiskunnan monimutkainen keksintö

Asiakkaiden innostuessa irtaantumaan todellisuudesta alkoholilla saattaa luoda hyvinkin yksinkertaisen aiheen ympärille huumorilla höystettyjä performansseja, joiden juonenkäänteitä on turha yrittää ennakoida edes skitsofreenisten taiteilijoiden mielenlaadulla. Yksi näistä aiheista on ravintoloiden ovet ja niiden karmit.

Normaalit hauskat kohtaukset ovat tietysti ne, kun asiakkaat eivät pysty edes avoimesta ovesta menemään lävitse aiheuttamatta hilpeyttä ympärilleen. Toisinaan asiakas yrittäessään väistää aukeavaa ovea törmää oven karmiin, joka taas sinkauttaa asiakkaan toisen puolen karmiin ja parhaimmassa tapauksessa vielä takaisin. Toisinaan asiakkaat hermostuvat tönijäänsä ja tuijottavat kohdetta vihaisesti. Ja edelleen puhutaan ovenkarmista.

Asiakkaiden evoluutiossa on edetty jo siihen vaiheeseen, että ovea lähestyessä ja siitä kulkiessa pitää skarpata niin maan perkeleesti, jotta kroppaan ei kohdistuisi 180 asteen käännöksiä. Joskus vain se skarppaaminen menee niin pitkälle, että vartalo ei heilu itseensä nähden, mutta sen asteluku lattiaan nähden pienenee hyvinkin jyrkästi, jolloin lopputuloksena on rähmällään oleva känniläinen. Ei sillä, on sitä selvinpäinkin olevien asiakkaiden nähty tekevän melko koomisia syöksyjä maahan, josta he hämmentyneenä tuijottavat portsaria.

Kerran naisasiakas poistui ravintolasta pukien ylipitkää, muumioimiseen tarkoitettua ja kaulaliinaksi kutsumaansa, sidettä päänsä ympärille. Kuljettuaan ulko-ovesta hiukan kauemmaksi asiakas vedettiin voimallisesti takaisin kaulaliinasta. Asiakas kaatui ja jäi roikkumaan parinkymmenen sentin päähän maasta kaulaliinansa varassa. Vaikka aika laiskasti menenkin useisiin tilanteisiin, niin tässä tuli kyllä melkoinen palo perseeseen. Kaulaliinan pää oli tarttunut oven kahvaan ja kun ovesta astuessaan on rappusten jälkeen maa puolen metrin päässä, niin harakirin suoritus oli valmis. Onneksi liinan vetolujuus petti nopeasti, joten niskaan kohdistunut nyppäsy ei ollut voimakas. Mitä mä olisin poliisillekin selittänyt pahimman tapahtuessa?

Viime viikonloppuna tapahtui niin mystinen teatteriesitys, että oli pakko siirtyä kauemmaksi tilanteesta tirskumaan. Tupakkikopissa ollut miesasiakas oli hiukan päihtyneenä, jota ilmensi etukenoinen kävelytyyli. Tupakkikopin ovea ulkoapäin lähestyi naisasiakas selittäen ystävälleen kiihkoissaan jotain väärästä huulipunasta. Huomautuksena, että kyseisessä tupakkikopissa on amerikkalaistyylinen ovi eli se avautuu sisäänpäin. Naisen lähestyessä ovea miesasiakas tupakkikopissa löysi sisäisen ritarinsa ja otti lähestymisaskeleita avatakseen oven. Nainen oli jo kerinnyt ovenkahvaan kiinni ja yritti runnoa ovea auki. Ensinnäkin se oven avaamisyritys itsessään oli melko hauskaa, koska ihminen yrittäessään avata aukeamatonta ovea se hakee vauhtia liikuttamalla ovea vastakkaiseen suuntaan. Lopputuloksena on sekunnin kestävä konekiväärimäinen rynkytys. Mies, joka pikku tuiterissa löytää itsestään uuden piirteen ja yrittää toimia sen mukaan, on jostain syystä melko muikean näköinen. Tämän draaman kliimaksi osaavat varmasti kaikki ennakoida? Lopputuloksena naisasiakas keskittyessään läpinäkyvän oven avaamiseen rynkyttäen hän samalla pahoinpiteli tulevan ritarinsa kupolia siihen malliin, että etukeno muuttui eteenpäin kaatumiseksi, joka taas tehosti rynkytyssarjan loppusinfoniaa entisestään. Kuitenkin samaan aikaan, kun nainen ravisteli ovea edestakaisin, näki hän lopputuloksen oven toisella puolella lasin läpi ja kauhistui siitä, mitä hän oli tekemässä. Jumalauta, mikä parodia! Onneksi miesasiakkaalle ei sattunut mitään poislukien lytätty itseluottamus.

Joskus asiakkaat on juotettu niin humalaan, että he yrittävät epätoivoisesti avata ovea saranapuolelta. Pari kertaa, kun olen huutanut, että toiselta puolelta, kääntyy asiakas tunnustelemaan viereistä seinää. Urani aikana on ollut myös asiakkaita, jotka hipelöivät ravintolan seiniä. Kun olen kysynyt hipelöinnin tarkoitusta, niin vastaukseksi on tullut vihaisesti tyyliin: “No, mitä luulet? Yritän etsiä sitä helvetin ovea!” Yhden kerran olen tuumannut ajattelemattomasti, että ei kai niitä seinistä löydy. Vastaus oli ilmiselvä: “No, missäs vitussa sä kuvittelit ovien olevan, katossako?”

Portsarin yksi tärkeimmistä tehtävistä on avata ovea asiakkaille. Kuten missään muuallakaan niin ei tässäkään mustavalkoinen ajattelu ole toimivaa. Oven avaamisessa on pakko käyttää eritasoisia avaamisnopeuksia. Asiakkaan turvallisuutta ajatellen sinun pitää pystyä lukemaan asiakkaan aikomuksia ja kaikuluotaamaan lähestymisnopeus, jotta pystyt avaamaan oven oikein. Vaikka ovet ovat tätä nykyä lasisia, niin asiakas ei siltikään huomaa sisällä olevaa automaattista oviavaajaa. Pahimmassa tapauksessa avaat oven siten, että oven reuna saavuttaa asiakkaan pään ulkokuoren nopeammin kuin ajatus oven aukeamisesta hänen aivonsa.

Aikanaan ravintola Lumossa yritin saada viisi yli neljä asiakasta tajuamaan, että sisätiloissa ei ole enää ketään. Asiakas oli oven ulkopuolella ja minä sisäpuolella. Yritin saada ulko-ovea kiinni, jotta asiakas luovuttaisi jankkaamiskilpailustaan.

- Ei täällä ole enää ketään, vastasin

- Minä en usko, haluan nähdä itse.

- Kyllä pitää nyt uskoa minun sanaani.

Keskustelu jatkui tällä tavoin pitkän aikaa, jolloin rupesin jo vähän, no, sanotaan, että menettämään malttiani.

- Usko nyt, että täällä ei ole ketään ja kello on jo kymmenen yli neljä.

Yritin työntää asiakasta monta kertaa kauemmaksi ja laittaa ovea kiinni, mutta aina asiakkaan käsi löysi itsensä väliin.

- Mä laitan oven kiinni nyt. Älä hölmöile siinä, muuten sattuu.

Työnsin asiakkaan vielä kauemmaksi ja löin oven kiinni.

- Ai! kuului oven raosta.

Ihmettelin, kun ovi ei mennyt kiinni, vaikka asiakkaan kädet olivat selkeästi kaukana ovesta. Katsoin alemmaksi - asiakas oli työntänyt jalkansa oven väliin. Avasin ovea vähän päästääkseni loukkuun jääneen jalan irti. Katsoin asiakasta ja sanoin,

- Mähän sanoin, että sattuu.

Tämän jälkeen ovi meni ihan normaalisti kiinni.

Ravintoloiden eriarvoisesta kohtelusta sananen

Oletko joskus ihmetellyt miten baarissa tai yökerhossa kielletään tekemästä sellaisia asioita, joita saat toteuttaa muualla mielin määrin? Suomessa anniskeluravintoloissa toteutetaan vähän toisenlaista oikeutta kuin niiden ulkopuolella.

Ensimmäisenä tulee humalatila, joka saa olla huomattavasti korkeampi julkisella paikalla kuin ravintolan sisäpuolella. Missään nimessä yksiristikaksi-askellus ei ole rangaistavaa - paitsi ravintolassa. Sinä asiakkaana saat olla juuri niin humalassa kuin haluat, mutta ravintolaa on kielletty rangaistuksen uhalla tästä eli sinä et saa olla humalassa, vaikka sinulta se ei olekaan kielletty. No, huolimatta lauserakenteen omituisuudesta tämän ymmärtävät useimmat. Ravintolassa nyt ei vaan saa olla liian humalassa. Mutta sitten alkavat vähemmän helpommin ymmärrettävät asiat.

Ravintola, jossa työskentelen tällä hetkellä, sijaitsee erään kadun varrella kuuden muun anniskeluravintolan kanssa. Siinä päädyssä, jossa minun työpaikkani sijaitsee toisen ravintolan kanssa ei asiakkaat saa polttaa kadulla. Sana “asiakkaat” on lihavoitu, koska ei-asiakkaana saat polttaa siinä niin paljon kuin haluat. Mikäli asiakkaana poltat ulkona kadulla on tämä tulkittavissa siten, että olet poistunut ravintolasta eli et ole enää asiakas. Tämä onkin ainoa vipuvarsi, jolla “uhkailemme” asiakasta, mikäli hän ei käytä tupakkikoppiamme: koska hän oli asiakkaamme, hän joutuu maksamaan uudelleen sisälle. Tällöin voimme sanoa byrokratialle, että asiakkaamme ei ole polttanut kadulla. Sinua koskevat eri säännöt riippuen siitä, oletko ravintolan asiakas vai et.

  

Tästä tulee mieleeni kolmas juttu, joka on hyvin vaikea jopa minunkin pitkäaikaisena ravintolatyöntekijänä käsittää. Poliisilla tuntuu olevan tuo tiedonhaku järjestelmistään aika erikoinen. Mikäli tutkitaan ravintolassa tai sen lähistöllä tapahtuneita järjestyshäiriöitä, jotka voivat vaikuttaa anniskeluluvan saantiin, painetaan arkiston hakukoneeseen ravintolan nimi. Periaatteessa tämä kuulostaa hyvältä, mutta kun se saatanan neuvostoliiton aikainen mappiohjelma hakee kaikki tiedostot, josta löytyy ravintolan nimi. Esimerkiksi jos ravintolasta Pata kotiin tullessasi joudut tappeluun, niin hakujärjestelmä huomioi vain ravintolan nimen Pata ja näyttää syytemerkinnän: pahoinpitely.

Tällöin anniskeluluvista päättävä viranomainen yksioikoisesti tulkitsee ravintola Padan olemassaolon olevan osasyy pahoinpitelyyn. No, tämän nyt pystyy vielä oikaisemaan helposti käymällä lävitse mappia vähän tarkemmin - tosin usein vasta ravintoloitsijan pyynnöstä selvittää tarkemmin asia. Toinen vastaavanlainen aihe on kahden ravintolan ollessa vastapäätä toisiaan, kuten Sirkus ja Lumo aikanaan. Poliisit mielivaltaisesti kirjoittivat jommankumman ravintolan nimen raporttiinsa huolimatta siitä, kumman ravintolan edustalla tappelu oikeasti syntyi. Heillehän se nyt on herttaisen yhdentekevää muuten paitsi, että saadaan tapahtumapaikan sijainti talteen.

Mikäli tappelu ei syntynyt kummassakaan ravintolassa tai niiden edustalla, niin ravintolan tulee silti kirjata tappelu ylös, tapahtui se siellä tai ei. Silläkään ei ole mitään merkitystä, vaikka et olisi tietoinen viereisen pitserian sisällä olleesta tappelusta. Kyllä sinun nyt tulee tällainen silti tietää. Poliisit merkatessaan ravintolan nimen raporttiinsa, niin anniskeluviranomainen vaatii sinulta selvitystä siitä. Jos selvityksessä lukee, että emme ole tietoisia tällaisesta, niin byrokratian rattaat rupeaa välittömästi natisemaan pelottavasti. Ravintolapäällikkö aikanaan kompensoi tämän idealla, että rupeamme kirjoittamaan myös ne tapahtumat ylös, mitä ei tapahtunut. Luojan kiitos saimme ylipuhuttua hänet laittamaan raporttipohjaan “mitään ei tapahtunut” -ruudun, jonka ruksiessamme ilmoitimme, että mitään ei ollut tapahtunut. Tällöin voimme ilmoittaa anniskelubyrokraatille, että olemme kirjanneet “mitään tapahtuneeksi.”

Tuntuu uskomattomalta istua pöydässä byrokraattien ja poliisin kanssa, kun tapahtuneeksi ilmoitetaan, että asiakas on viettänyt iltaa ravintolassa ja myöhemmin yöllä 5 aikaan ollut osallisena tappelussa linja-autoasemalla. Sitten loppuun vielä poliisiviranomaisen kysymys:”Voisitteko ystävällisesti selvittää miten tämä on mahdollista?” Siinä menee väkisinkin vähän huulet pyöreäksi.

Tiesittekö muuten, että siskon tai kaverin papereilla alaikäisenä baariin yrittäminen ei ole rangaistava teko? Ainoastaan väärentäminen on rangaistavaa. Tiesitkö taas sen, että tulit siskon tai väärennetyillä papereilla baariin, niin ravintola saa aina rangaistuksen siitä, jos jäät poliisille tai tarkastajalle kiinni siitä? Tämä tuli eteen joskus Alebaarissa, kun se sijaitsi Sibeliuksenmäessä. Tarkastaja poliisiparin kanssa pyyhälsi sisään. Aikansa baarissa pyöriessään he tulivat ovella ja sanoivat, että sisällä oli alaikäinen. Vastasin, että ei ole mahdollista.

Silloin baarissa kysyttiin kaikilta - korostan kaikilta - paperit. Edes kollegani samalta ovelta en päästänyt sisään, kun hänellä ei ollut näyttää papereita. Jos jo maksaneena asiakkaana yksinkertaisesti erehdyit metrinkään kävelemään etuovesta ulos, niin paperit piti näyttää.

Sinivuokot olivat kuitenkin löytäneet alaikäisen baarista. Alaikäinen itse väitti, että ovella ei ollut ketään tarkistamassa papereita.

Tytölle harmillista oli se, että hän ei ollut tarkistanut meidän kamerapolitiikka. Ulko-ovea sisältä vartioi silloin valvontakamera, jonka nauhoista myöhemmin löysimme kohdan, jossa tyttö näyttää papereitaan minulle. Hän tunnusti tulleensa toisen ihmisen papereilla sisään. Mutta miten kävi ravintolan? Ravintola joutui sulkemaan ovensa viikoksi, vaikka meitä oli harhautettu väärillä papereilla. Sama tilanne olisi edessä, vaikka sisään olisi tultu väärennetyillä papereilla. Vaikka asiakas rikoksen avulla tulee sisään ravintolaan, niin ravintola joutuu siitä kärsimään. Isossa yökerhossa tämä tarkoittaa aika monen työntekijän vastentahtoista palkatonta lomaa.


Tässä vain muutama esimerkki ravintolakulttuurin eriarvoisesta kohtelusta. Käytännössä katsoen baari on vastuussa kaikista asiakkaistaan muutaman kilometrin säteellä ja kahdeksan tunnin ajan poistumisestaan. Tämä on lakiopillinen syy, miksi poistamme sinut liian monen juoman jälkeen, olemme hyvin kiukkuisia alaikäisten sisääntuloyrityksistä ja hölmöilyistäsi ravintolan ulkopuolella - kahden kilometrin päässä. Jotenkin käsittämättömästi meistä tulee osasyyllisiä siihen, mitä sinä teet ravintolaillan jälkeen.

Kauniisti pyytämisen kirous ja ravisteltu asiakas

Viimein joululomat ovat lusittu ja paluu arkeen alkaa. Pyhät meni pääsääntöisesti loistavasti omalla painollaan ja asiakkailla ei ollut sen suurempia ongelmia. Olin pitkästä aikaa jopa jouluaatonkin töissä, mikä periaatteessa voisi olla ärsyttävää mutta käytännössä ei: ei tarvinnut jäädä sukuloimaan yön yli. Pari tapausta jäi kuitenkin mieleen, mistä on pakko avautua.

Tapaus numero 1

Joskus ovella saattaa tulla parikin “tehtävää” päällekkäin, jolloin hommat pitää priorisoida jollain tavalla. Luokseni tuli tummaihoinen nainen selittämään sujuvalla englannilla, että hänen päällensä on heitetty punaviiniä. Katsoin neitiä päästä varpaisiin etsiskellen tahroja löytäen vain muutaman pisaran kengiltä. Oletin, että roiskeita oli tullut humalaisen vahingon seurauksena. Kysyin, että mitä asiakas haluaa minun tälle tekevän. Vastauksena sain, että hän haluaa minut vain keskustelemaan läikyttelijän kanssa. Tämä oli sinällään poikkeava pyyntö, koska yleensä minut halutaan paikalle tuomaan oman käden oikeutta raivoamisen tai ulosheiton muodossa.

Samaan aikaan minulle tuli kuitenkin tapaus, jossa lopputuloksen jouduin kantamaan yhden asiakkaan ulos. Tämä asiakas ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan käytti kaikki kikkakakkoset päästä takaisin sisätiloihin: huutaa, raapia, lyödä, töniä, repiä ovea auki jne. Tilanne ei ollut kenelläkään vaarallinen, mutta jouduin kuitenkin jäämään ovensuuhun ottamaan nämä kaikki vastaan samalla pitäen joulumielensä hukanneen asiakkaan pihalla. Tumma nainen tuli jälleen kysymään, että tulenko keskustelemaan viinin läikyttelijän kanssa. Vastasin, että tulen välittömästi, kun pihalla ulko-ovea juuri potkivan asiakkaan saan poistumaan.

Paskat, se asiakas oven läheisyydestä lähtenyt vasta kuin tunnin raivoamisen jälkeen, jolloin pilkku kerkesi jo tulemaan. Tumma nainen, jonka kenkien päälle oli viiniä kaatunut poistui ravintolasta, jolloin pahoittelin kovasti, etten päässyt paikalle.

Minulla työvuosien aikana on kasvanut kilpikonnan kuorta vastaava nahka, jonka läpi ei haukkumiset ja muut tunnepurkaukset pääse lävitse juuri mitenkään. Mutta löysi tämä tumma nainen sellaisen sanayhdistelmän, mikä aiheutti minussa melko voimakkaan mielipahan. Kuvailisin paremmin fiilistä, mutta en oikein vieläkään tiedä, mikä tunne se oli. Nainen vastasi kommenttiini minulle surumielisesti englanniksi: “En mä odottanutkaan sun tulevan.”

SAATANA! Minulta pyydettiin kauniisti tulla keskustelemaan toisen asiakkaan kanssa. Minua ei komennettu eikä minulle saneltu, mitä pitää tehdä. Olisi vaikka räkässyt naamalle tai raivonnut mutta ei. Neiti latasi täyden latingin hyvin ja aikuisesti käsiteltyä tunnetta ja osui maaliin kerrasta. Jos sanaani ei luoteta, olin portsarina tai vapaalla, niin silloin olen kääntynyt elämäni risteyksissä jossain vaiheessa vikasuuntaan. Perusperiaatteeni lytättiin kerrasta ja valitettavasti perustellusti.

Tämän palautteen saaminen ei kuitenkaan ollut ihan näin yksioikoinen. Käytin sanaa “tumma” tarkoituksella. Itse olen valkoihoinen ja hiustyyliltäni kalju, mistä on helposti väärintulkittavissa se, että olisin äärioikeistomielinen. En ole. Tummaihoisen näkökulmasta kuitenkin on helposti tulkittavissa, että en tullut paikalle hänen ihon tummuuden takia. Jos asiakkaat eivät luota minun olevan oikeudenmukainen, niin silloin minulla tulee tulevaisuudessa olemaan moninkertaisesti enemmän töitä ja työtävieroksuvana tämä ei kyllä käy minulle millään tavalla.  Onneksi Hämeenlinna on pieni paikka ja tulen törmäämään naiseen vielä myöhemmin, jolloin voin korjata tämän tilanteen jotenkin. Tai niin ainakin toivon.

Tapaus numero 2

Toisena viikonloppuiltana kello lähestyi jo pilkkua, kun ravintolan oven edustalle kömpi noin parikymppinen miesasiakas melko kadehdittavassa humalassa. Avasin ovea ja sanoin

- Kello alkaa olemaan niin paljon, että en ota sua sisälle.

- Entäs yhdelle, tuumasi kloppi.

- Sä alat olemaan sen verran hyvissä jo, että ei kyllä yhtäkään enää, vastasin.

Asiakas häipyi naama mutrussa kulman taakse ja palasi hetken kuluttua.

- Et sä pääse vieläkään sisälle. sanoin.

- Miksen, vaati asiakas tietää.

- Saavuttamasi humalatilan takia, toistin.

Tästä alkoikin sitten jankkaamisshow toviksi. Asiakas rupesi keräämään siinä sivussa vähän liikaa rohkeutta ja muuttui kiukkuisemmaksi.

- Et sä tule tänään. Kello lähenee pilkkua, joten et sä kerkiä enää edes tilaamaan mitään.

No, siinä se oven edessä vielä jatkoi sitä länkyttämistä, eikä tehnyt elettäkään väistyäkseen sisältä ulos häipyviä asiakkaita.

- Menes nyt vähän kauemmaksi, että ihmiset mahtuu liikkumaan, sanoin pinna jo hiukan kiristyen.

- Mitäs sä paska teet, jos en siirry, vastasi uhmaikänsä löytänyt kolli.

Seuraavaksi käytiin lyhyt oikeusopillinen monologi, jonka jälkeen vein asiakkaan kauemmaksi kädestä pitäen. Tämähän ei käynyt nuorelle miehelle mitenkään.

- Mä nauhotan tämän, mä  nauhotan tän, huusi talutettava.

- Siinähän nauhotat. Nyt lähdet helvettiin siitä ennen kuin mä annan sulle lumipesun.

Vein paviaanin vielä muutaman kerran kauemmaksi oven läheisyydestä.

- Tossa on poliisit, saatana, kato nyt tossa on poliisit, rääkyi apina ja osoitti poliisiauton suuntana.

- Selvä, sanoin napakasti ja tartuin käsivarresta kiinni, nyt mennään.

Poliisit olivat juuri kävelemässä autolleen, kun he näkivät rääkyvän miesasiakkaan riuhtovan helikopterilapojen tapaan raajojaan ja vieressä päättäväisin askelin kävelevän väsyneen portsarin.

- Voisitteko ystävällisesti sanoa tälle ääliölle, että lähtee johonkin suuntaan tuosta ravintolan ovelta? kysyin poliiseilta, joiden katseet olivat kohdistuneet saatettavaan, jota saatoin vähän ravistella huomiota keräävästi.

- No tota - tämä onkin itse asiassa se, jota olemme tässä vähän etsiskellytkin, sanoi toinen poliiseista.

Miehen matka jatkui lennosta suoraan Maijan kyytiin. Itselleni tuli hyvä ja lämmin mieli jostain syystä.

Yllättävän helposti meni joulunpyhät kaiken kaikkiaan. Nyt tosin alkaa vaikeimmat kuukaudet, jolloin asiakkaita on vähän, mikä kääntäen verrannollisesti lisää järjestyshäiriöiden määrää. Koska asiakkaita tulee olemaan vähän, niin vastavuoroisesti pari kollegaa lähtee etelän lämpöön, mikä taas lisää mahtipontisesti vuorojeni määrää. Tippiä tulee siis vähän, vaikeiden tilanteiden määrä triplaantuu ja työ-öitä on tuplasti enemmän.

No, varmasti myös kirjoitettavaakin tulee enemmän, kun yritän epätoivon vimmalla tyhjentää ylitsevuotavaa henkistä paskakaivoani.