kuka nyt saa lyödä ja ketä

Sitten vähän haastavampi aihe suomalaisten esileikeistä: miesten naisiin kohdistamat lyönnit. Ihan ensimmäiseksi korostan, että minä tuomitsen jyrkästi kysymyksen: “saako mies lyödä naista?” Koko lause on tasa-arvoa loukkaava ja täten jäävään itseni vastaamasta siihen. Oikeassa elämässä kukaan ei saa lyödä ketään riippumatta virtsakanavan pituudesta.

Joskus kuitenkin ajattelin ja liputin pelkästään naista parisuhdeväkivallalta suojelevan politiikan puolesta. Sovinistinen ajatteluni heittäytyi aika tehokkaasti ääripäästään keskelle, kun työskentelin Hämeenlinnan Bar Virtasessa. Perjantain alkuiltana yhdessä tuopilliset nauttinut pariskunta löysi riidansiemenen, joka kasvoi siihen pisteeseen, jolloin kikkelillä varustettu puolikas vetäisi reippaalla avarilla naistaan. Minä en kerennyt paikalle, kun mies jo otti askeleita ulko-ovelle.

Pysäytän elokuvan pyörittämisen hetkeksi tähän ja oikaisen muutamia ennakkoluuloja. Portsarin ensisijainen tarkoitus on pitää järjestystä yllä, mihin kuuluu myös rikoksiin, kuten väkivaltaan, puuttuminen. Jos asiakas on kerennyt jo rikoksensa tekemään ja lopettanut, niin minulle ei ammattini puolesta jää mitään mihin puuttua. Tietysti soveliaisuuden rajan ylittänyt ohjataan vähintään pihalle ja pahimmassa tapauksessa otetaan kiinni ja luovutetaan poliisille. Tapaus kirjataan ravintolan omaan tapahtumat-kansioon ja annetaan uhrille yhteystiedot, jotta mahdollisen jutun nostamisessa poliisi saa silminnäkijöiden yhteystiedot. Painotan vielä, että portsarin tarkoitus ei ole jakaa oikeutta nopeasti lähestyvien nyrkkien muodossa kenellekään. Painetaan Play-nappulaa ja jatketaan katselua…

Mies käveli varmoin askelin luokseni ulko-ovelle.

- Nyt on aika poistua, sanoin.

- Joo, matkalla ollaan, tuumasi miesasiakas ja jatkoi etenemistään kadulle.

Mies pyöri pihalla ympyrää kiukkuisena ja puhui puhelimeen. Oli arvatenkin soittamassa taksia itselleen. Toispuoleisesti kasvonsa punaiseksi saanut nainen meni pihalle jatkamaan siitä, mihin sisällä jäätiin. Toispuoleisuus muuttui molemminpuolisuudeksi, kun taas avari napsahti.

- Lopettakaa nyt hyvän sään aikana, huusin ovelta verenpaineeni keskeltä.

Mies rauhoittui ja otti etäisyyttä naiseen. Mutta se mitään auttanut. Nainen seurasi perästä ja jatkoi nalkuttamistaan. Minulle ei jäänyt enää mitään muuta vaihtoehtoa jäljelle.

Menin pariskunnan väliin, katsoin miestä ja sanoin:

- Anteeksi, nyt taisi tulla virhearvio. Mitäs jos sinä menisit takaisin sisälle juomaan tuoppisi loppuun ja pidetään tämä riidanhaluinen puoli täällä pihalla.

Tilanne päättyi siihen, kun mies palasi baaritiskille ja nainen jäi suu auki ihmettelemään, että mitähän helvettiä juuri nyt tapahtui.

- Tota, sieltä on arvatenkin taksi tulossa, niin voit vapaasti ottaa sen. Meidän yhteystiedot sinulla jo onkin, joten voit antaa ne poliisille, jos olet aikeissa nostaa syytteen. Minä kyllä tulen kertomaan näkemäni. Nyt hyvää päivän jatkoa ja tervetuloa huomenna uudelleen, sanoin asiakaspalveluhenkisesti punaposkiselle naiselle.

Joskus tilanteet voivat raueta mitä eriskummallisilla ratkaisuilla. Painotan edelleen, että minun tehtävä on estää järjestyshäiriöt. Poliisin tehtäväksi jää tutkia järjestyshäiriöiden lainvastaisuus, syyttäjän ajaa poliisin ratkaisua ja tuomarin päättää lain lopullisesta toteutumisesta. Ja minun koulutustaso riittää juuri ja juuri oven aukaisemiseen, joten vaikea minun on sanoa, että kuka nyt tarvitsee rangaistuksen ja kuka ei - lain pykälien mukaan.

Tämän tapauksen jälkeen punnitsin periaatteeni uudelleen ja päädyin nykyiseen ratkaisuun, jossa kukaan ei saa lyödä ketään ja minun tehtäväksi jää vain väkivaltatilanteiden estäminen ja sen epäonnistuttua tilanteiden purkaminen.  Pariskunnat käsitellään yhtä tasapuolisesti kuin kaksi keskenään nahistelevaa pojankoltiaista: ihan sama kuka aloitti, minä lopetan sen.

Edetään muutama vuosi ja kilometri eteenpäin uuteen viikonloppuun. Olen availemassa ovea sisään hoiperteleville asiakkaille. Toisella puolella katua pariskunta riiteli kovaäänisesti ja töni toisiaan. Baarin sisätiloista tullut vanhempi rouvashenkilö näki riitelystä juuri sen hetken, kun mies löi naista avokämmenelle. Koko homma tapahtui kadun toisella puolella, joten riitely ei oikeastaan koskettanut minua ja sekä pariskunta että heidän tapa “keskustella” oli minulle jo tuttua.  Sisältä tullut asiakas oli kuitenkin hyvin tyrmistynyt ja vaati minua menemään auttamaan. Mietiskelin tilannetta kaikessa rauhassa.

- Tota, voisitko vielä viisaampana kertoa, että kumpaa mä autan, kysyin rouvalta.

- No mene nyt herranjumala sinne väliin, rääkyi hysteerisesti rouva asiakas.

No, minä laahauduin paikalle ja kysyin samanlaisella iloisuudella kuin Gigantin myyjä empivältä asiakkaalta: “Tarvitseeko kumpikaan teistä apua?”

Pariskunnasta toinen repi hiuksia päästä ja toinen raapi kasvoja. Avareita heiteltiin puolin ja toisin.

- PAINU VIT...N SIITÄ, tuli yhtä aikaa kaksikosta.

- Selvä, selvä. Jos teistä kumpikaan tarvitsee apua, niin huutakaa, sanoin edelleen palveluhenkisesti.

Laahustin takaisin väliin menemistä vaativan asiakkaan luokse ja kerroin ettei kumpikaan halunnut apua. Minä en ainakaan mene pariskunnan esileikkeihin väliin, jos kumpikaan ei sitä halua, eikä olla minun toimialueella eikä kenellekään ole koitumassa pitkäaikaisia vammoja.  Siitä tule mitään muuta kuin sanomista. Yritin selittää, kuinka kyseinen käytös kuuluu joidenkin pariskuntien viikonloppurientoihin ja kuinka se oikeastaan lisää onnellisuutta kotioloissa.

Joskus kuitenkin pelisilmä pettää. Kerran naisasiakas naama verissä päin ja aidosti hätääntyneenä juoksi ravintolaan sisään karkuun miestään, joka kuulemma oli hakkaamassa häntä. Nopeasti reagoiden ehdin ulko-ovelle pysäyttämään perässä juosseen miehen. Tilanne kärjistyi kuitenkin painiksi miehen kanssa.

- Ja minun miestänihän te ette satuta, rääkyi uhrista suhteen pelastajaksi muuttunut nainen.

Siinä samassa naisen pitkät kynnet upposivat naamatauluuni. Voi perkele, siinä sitä oltiin taas yhden suhteen lujittajana. Niin sitä riitaantuvan osapuolet löytävät yhteisen sävelen, jos heidän liittoaan uhkaa jokin ulkopuolinen taho.

Pariskunta pääsi loppujen lopuksi maijan kyytiin naamat pippurissa. Että mä vihaan näitä tilanteita. Ihan sama miten toimii, aina tulee sanomista.

” -- Kun minä olin nuori, niin ei naiset piesseet miehiä. Miehet pieksi naisia muttei huvikseen koskaan. Vanhuksia ei piessyt kukaan, lapsia pieksi kaikki. Pihan lapsia sai kuka tahansa piestä, eikä kukaan vetänyt huumeita. Maailma oli jengoillaan, ihmisillä kiva rytmi ja vakaus elämässä, toisin kuin nykyään JUMALAUTA!!“

Rauno Repomies, Pasila.