Ammattitaitoisen portsarin ja vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojan eroista

Viime päivityksen jälkeen jouduin käymään muutamia, melko kiivaitakin, keskusteluita siitä, miten vartiointiliikkeen tarjoaman järjestyksenvalvoja poikkeaa portsarista ja miksi tällainen järjestyksenvalvoja on huonompi vaihtoehto ovella. Osaan keskusteluita sain ihan hyviäkin pointteja, mutta osa perusteluistani harhaili kuin vakiasiakas pilkun jälkeen: suunta on oikea, mutta promilleinen vastatuuli pakottaa jalat luovimaan ristitikkausta. Kävin keskusteluita molempien puolien edustajien kanssa ja löysin niin perustavanlaatuisia ongelmia ja ristiriitoja, että olen nyt täysin varma siitä, että isot vartiointiliikkeet eivät tule ikinä valtaamaan “meidän” alaa.

Yksioikoisena persoonana olen aikaisemmin selittänyt portsarin toimivan kolmen eri toimijan välillä työskennellessään anniskeluravintolassa. Tätä luomaani mallia olen nimittänyt epäpyhäksi kolmioksi. Portsarin pitää työskentelyssään kumartaa jokaiseen suuntaan siten, että ei tule pyllistäneeksi liiaksi kahteen muuhun kulmaan. Jotta nyt vältyttäisiin väärinymmärryksiltä ja epämääräisiltä juoruilta, selitän tämän epäpyhän kolmion sielunelämän oikein kuvien kera ja samalla teen selkeän eron vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojaan ja nykyaikaiseen portsariin. Pyydän anteeksi jo etukäteen kuvien “Kalle kaksivee” muotoa, mutta tuo taiteellisuus ei ole minun vahvimpia puolia.

Alla on kuva mallista, jonka olen suuren pinnistyksen seurauksen saanut aikaiseksi.

Järjestyksenvalvojat, vahtimestarit ja portsarit toimivat tämän kolmion sisällä. Järjestyksenvalvojilla tarkoitan nimenomaan suurien vartiointiliikkeen työntekijöitä ja festareilla pyöriviä vapaaehtoistyöntekijöitä. Vahtimestareita olen nähnyt viimeksi Turun hovioikeudessa ottamassa vastaan saliin pyrkiviä. Joskus näitä näkee myös ovilla. Ja portsareilla tarkoitetaan taas nykyisiä ovimiehiä, jotka toimivat pienessä firmassa, toiminimellä tai ovat suoraan ravintolan palkkalistoilla.

Keskitytään ensiksi portsareihin, joiden työskentelyssä paino kyseisessä mallissa sijoittuu enemmän ravintolan myyntivoiton ja ravintolan asiakkaiden suuntaan.

Viranomaiset-kulma käsittää myös Suomen lain, joka määrittelee portsareiden toimintaa. Tähdennän vielä, että en tarkoita yllä olevalla painotuksella, etteikö portsarit noudattaisi lakia. Ovella työskennellessään portsarilla on tietynlainen pelivara, miten toimia eri tilanteissa. Portsarit pyrkivät työskennellessään toimimaan ensisijaisesti painottaen ravintolan asiakkaita ja ravintoloiden myyntivoittoa toiminnassaan. Kun taas vartiointiliikkeiden järjestyksenvalvojat pääsääntöisesti toimivat seuraavan kuvion mukaisesti.

Tämän selkeämmin en pysty vääntämään näiden kahden, järjestyksenvalvojien ja portsareiden, eroavaisuutta. Kyse periaatteessa ei ole isosta asiasta, mutta käytännössä ero on mieletön. En ota nyt kantaa siihen, miten asiat olivat ennen ALV -pelleilyä, vaikka mielihalu on kova, vaan selitän murrosta, jossa tällä hetkellä olemme. Seuraavassa on perustelut yllä olevien kuvioiden pallojen sijainneille.

Syy numero 1: Kuka maksaa?

Miksi näissä kahdessa toimijassa on näin suuri ero? Yksi selitys sille on rahaliikenne. Nykyiset portsarifirmat ovat tulleet ravintoloitsijaa vastaan riskissä: Ravintoloitsija maksaa ehkä pienen pohjasumman portsarifirmalle, mutta pääraha portsarifirmalle tulee narikkamaksuista ja tipistä. Hyvänä iltana portsareille tulee hyvin rahaa, mutta huonona iltana tehdään tappiota, jota korvataan hyvän illan tuloista. Ravintolan asiakkaat ovat siis portsareiden suora palkan lähde.

Isot vartiointiliikkeet eivät tule riskissä vastaan. Miksi ihmeessä edes tulisivatkaan? Heille tulee hyvä raha ostoskeskusten, sairaaloiden ja muiden vastaavien vartioinnista. Ravintoloitsija ostaessaan palvelun vartiointiliikkeeltä maksetaan järjestyksenvalvojat ravintolan myyntivoitosta. Jos myyntivoittoa ei tule, niin se on sitten vaan voivoi. Palvelua ei silloin tarjota.

Onko tällä rahaliikenteellä ja riskillä mitään merkitystä? Lyhyesti vastattuna: ON. Juuri tämä määrittelee sen, miten baarissa järjestystä valvova työntekijä toimii. Vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojat toimivat aina itselle turvallisimman käytänteen mukaan, koska palkka on aina samansuuruinen. Asiakkaalta tulee tippiä ehkä vain pienimpien kolikoiden muodossa, joten sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Sillä ei ole paskankaan väliä, että onko asiakkaita ollut riittävästi sisällä vai ei ja ovatko he tyytyväisiä palveluun vai ei. Vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojien asiakas on ravintola eikä ravintolan asiakkaat.

Portsarifirmat taas ovat riskissä mukana, jolloin asiakasmäärät ja asiakastyytyväisyys näyttelevät hyvin suurta osaa siinä, että palkka pystytään maksamaan. Narikkamaksut ovat tärkein tulonlähde portsarifirmalle, jolloin asiakasmäärät pyritään pitämään suurina. Tällöin yksittäiset portsaritkin joutuvat ottamaan riskejä. Siinä missä vartiointiliikkeen tyyppi ei ota ehkä liian humalassa olevaa sisälle niin portsari ottaa. Portsarin asiakas on… no, se ravintolan asiakas. (Tulee melko tyhmä fiilis, kun näin päivänselvää asiaa joutuu selittämään.)

Painotan jälleen, että kyse ei ole lainvastaisesta toiminnasta vaan ammattitaidosta. Tästä syystä käytin termejä “ehkä liian humalassa.” Koska portsarit ottavat suurempia riskejä, oppivat he tuntemaan asiakkaansa nopeasti. Joskus riskinotto menee aivan päin persettä, mutta virheitä tekemällä oppii. Ajan saatossa pelisilmä kehittyy ja asiakkaat tulevat tutuiksi. Tästä syystä joskus portsareita syytetäänkin epätasa-arvoisesta kohtelusta: toiset asiakkaat saavat olla humalammassa kuin toiset. Suurempi humalatila on totta, mutta epätasa-arvoinen kohtelu ei ole. Osa asiakkaista vain osaa käyttäytyä vaikka lattia jalkojen alla vähän heiluukin, kun taas toiset asiakkaat muuttuvat ensimmäisen shotin jälkeen ihan saatanan vaikeiksi.

Syy numero 2: nuhteettomuus.

Avarakatseisena ihmisenä kävin kostoksi työhaastattelussa vartiointiliikkeessä tarkoituksenani saada ehkä lisävuoroja ja työhöni uutta näkökulmaa. Eteeni lyötiin lomake, joka piti täyttää. Siellä oli yksi pienen pieni kysymys, joka aiheutti lisääntyvää kaljuuntumista kupolissani: Oletko ollut syytettynä koskaan, ja jos olet, niin minä vuonna?

Olen ollut nyt 16 vuotta ovella ja 10 vuotta näistä ammatikseni. Muutaman vuoden tein viittä vuoroa viikossa ja nyt vanhemmiten 3 - 4 vuoroa viikossa. Mitä luulet, että onko tänä aikana tullut syytettä? Minun mielestäni portsari ei ole tehnyt työtään kunnolla, jos ei yhtään syytettä ole tullut 10 aktiivityövuoden sisällä. Kyse ei ole siitä, että käyttäisin arveluttavia keinoja ovella, mutta joskus sitä joutuu puolustamaan itseään, jolloin itsensä puolustamisen laillisuutta joudutaan punnitsemaan käräjillä.  

Muistutan jälleen, että järjestyksenvalvontakursseilla ei opita mitään mystisiä hermoratapainalluksia, joita suorittamalla asiakas kuin asiakas riippumatta hänen väkivaltaisista taipumuksistaan ja suuresta lihasmassastaan talttuu kuin taikasauvan iskusta. Minulla on kymmenen vuoden kamppailulajikokemus ja sekään ei meinaa aina riittää. Olen joutunut tilanteisiin, jossa vastassa on ollut kirveitä, puukkoja ja neuloja. Kun puukolla varustautunut hyökkääjä on tulossa kohti, niin kyse ei ole enää järjestyksenvalvonnasta tai voimakeinosta. Tällöin puolustaudutaan niillä keinoilla, mitkä varmasti toimii. Lakiopillisesti tätä kutsutaan hätävarjeluksi.

Suomessa on aivan käsittämättömän hyvä oikeuslaitosjärjestelmä, vaikka usein parjaankin sitä. Ehkä tärkein asia tästä järjestelmästä on vapaus nostaa syyte, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Itse asiassa asiakasta kehotankin nostamaan syytteen, jos tuntuu siltä, vaikka kyse olisikin itsestäni. En vain yksinkertaisesti kestä sitä vuosikymmentä kestävää muistuttelua siitä, kun hänet heitettiin ravintolasta ulos “ilman syytä” ja kuinka asiakas nyt oli kiltti, kun ei nostanut syytettä ja kuinka minä olen nyt kiitollisuudenvelassa tälle paskapäälle loppuelämäni.

Nämä edellä mainitut asiat johtavat vääjäämättä siihen, että syytteitä tulee joskus. Useimmiten tuomiota ei tule, mutta kyllä joskus voi voimakeinojen tai hätävarjelun liioittelusta tulla sakkorangaistus. Ja näitä syytteitä tulee muillekin turvallisuusalan ihmisille kuten hyvin koulutetuille poliiseille.

Palataan takaisin lomakkeen kysymykseen. Jätin täyttämättä kyseisen kohdan ja kysyin palauttaessani sitä, että mitähän mä tähän vastaan, kun minulla sattuu työn puolesta tulleen enemmän kuin kaksi syytettä ja en saa millään mahtumaan niitä kyllä tähän yhden vuoden ruutujärjestelmään. Haastattelijan ilme oli näkemisen arvoinen.

Tarkemmin tätä miettien löydän jälleen suuren eroavaisuuden vartiointifirman JV:n ja portsarin välille. Käytän hyväkseni yleistystä vartiointiliikkeen JV:istä: He eivät mene sellaisiin väkivaltaisiin tilanteisiin, joissa he eivät koe varmasti pärjäävänsä, mikä ajatellen uraa vartiointiliikkeessä on oikein. Jos joudut käyttämään liikaa voimaa, niin tulee syyte ja joudut hyllylle vuoden ajaksi, vaikka poliisi ei näkisikään mitään syytä peruuttaa järjestyksenvalvontalupaa. Tämä on ymmärtääkseni käytäntö vartiointiliikkeissä.

Portsarit taas pyrkivät tunnollisesti hoitamaan tilanteen kuin tilanteen. Se ei vain yksinkertaisesti käy, että jäädään narikkaan piileskelemään. En tarkoita, että kaikkiin vaarallisiin tilanteisiin pitää paljain käsin mennä vastoin tervettä järkeä, mutta jotain pitää tehdä. Kyllä sillä pippurisumuttimella nyt kymmenen miehen mellakan saa edes vähän rauhoittumaan, kun sinnepäin suihkii.

Ja kyllä, tässä on sivullistenkin mahdollisuus saada pippurista. Voidaan kuitenkin esittää retorinen kysymys, että onko kirvelevät silmät kahdellakymmenellä ihmisellä huonompi vaihtoehto kuin yksi vakavasti loukkaantunut ihminen? Tästä sivullisten sumuttelusta tulee ihan varmasti syyte ja olet vaarassa saada jopa sakkotuomionkin. Minä en omalletunnolleni siltikään pysty ottamaan sitä, että joku esim. vammautuu, koska minä en tehnyt mitään. Haukkukaa vaikka humanistiksi, mutta kyllä sen verran ihmisen elämänlaatua arvostan.

Portsarit usein laittavat väkivaltatilanteissa suuremman painoarvon uhriksi joutuvan asiakkaan suojelemiseen kuin oman syytelistan lyhyyteen. Näiden syyteherkkien tilanteiden määrää kasvattaa taas se, että pyrimme ottamaan mahdollisimman paljon asiakkaita sisälle. Minun useiden työvuosien jälkeen pystyn kyllä helposti suodattamaan vaikeat ja vaaralliset asiakkaat oven ulkopuolelle, mutta kyllä työurani aikana on tullut virheitäkin tehtyä.

Yksinkertaisesti ilmaistuna, pelko saada syyte ja menettää työvuoronsa pitkäksi ajaksi vaikeuttaa ja jopa estää päätöstä toimia vaativissa väkivaltatilanteissa oikein.

Syy numero kolme: vartiointiliikkeiden JV:iden ammattitaidottomuus tulee kalliiksi

Koska vartiointiliikkeiden järjestyksenvalvojat pelkäävät perustellusti syytteitä kuin ruttoa, he välttelevät vaikeiden tilanteiden hoitamista. Tällöin vartiointiliike kompensoi tätä järjestyksenvalvojien määrällä. Kahden miehen työtä tekeekin viisi tyyppiä. Koska kyseinen yritys ei tule riskissä vastaan, niin he voivat määritellä järjestyksenvalvojien määrän mielivaltaisesti ja pyytää aivan käsittämättömiä summia kehnosta palvelustaan.

Turvallisuusnäkökulmasta ajatellen vartiointiliike tarjoaa kyllä ihan OK-palvelua. Vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojat ottavat vähemmän riskialttiita asiakkaita sisälle ja tappelut yritetään hoitaa järjestyksenvalvojille naurettavan turvallisella ylivoimalla. Valitettavasti tämänkaltainen turvallisuus ei ole kuitenkaan mikään sisäänheitto-ominaisuus ravintolassa ja kyse on muutenkin enemmän turvallisuudentunteen illuusiosta kuin itse turvallisuudesta. Portsarit kuitenkin vuosien aktiivisella ovikokemuksella tuntevat asiakkaansa, jolloin mahdolliset ongelmatilanteet tunnistetaan kauan ennen kuin ne edes ovat olemassa. Käytännössä katsoen portsarit muistavat, kuka tulee toimeen kenenkin kanssa ja kenen elämän arvot eivät kohtaa toisen asiakkaan kanssa. Järjestyksenvalvojan ja portsarin työstä 15 % on itse järjestyksenvalvontaa ja loput 85 % on kaikkea muuta, joten vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojat ovat 15 prosenttisesti ihan OK, mutta eivät missään nimessä hyviä.

Vartiointiliike ottanee varmaan yhdestä järjestyksenvalvojasta noin 40€ tunnilta pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tällöin viisi työntekijää maksaa kuudessa tunnissa 1200€.

Samassa asiakasmäärät ovat kolme neljäsosaa pienempiä ja asiakkaat juovat puolet vähemmän, koska turvallisuutta korostava järjestyksenvalvoja ei ota "ehkä liian humalaisia" sisään ja heittää ne vähätkin nousuhumalaiset ulos. No, tämä on vähän karrikoitu esimerkki, mutta ymmärtänette pointin? Ravintola-ala on aivan käsittämättömän kilpailtua ja pienetkin rahasummat vaikuttavat. 1200€ saa jo kaksi portsaria ja narikkaan yhden tippiä rohmuavan supersosiaalisen isotissin (minä en ole seksistinen. Henkilökohtainen tilastointini on osoittanut tipin kasvavan kuppikoon mukaan).

Lopputulos

Parin yön ammatillisen identiteettikriisin jälkeen olen löytänyt valaistumisen, jonka tiivistän lauseeseen: portsarit ovat turvallisuusalan rakkeja. Me olemme alinta kastia, mitä kyseiseen alaan liittyy. Aikaisemman laskutavan mukaan kuitenkin vain 15 % jokaisessa portsarissa on sitä. Lopussa prosenttimäärässä meissä on asiakaspalvelualtista herrasmiestä, joka antaa räätälöityä palvelua jokaiselle asiakkaalleen. Niin helpot kuin vaativatkin tilanteet hoidetaan. Piste.  

Tärkein ajatus, joka muutaman yön keskusteluista ja ajatuksista tuli, on se, että portsareiden työ ei ole enää niin turvallisuuskeskeistä, että he edes kuuluisivat turvallisuusalan piiriin. Me portsarit muodostamme aivan oman ammattialamme. Meissä on aimo annos ihmistä, mukava määrä herrasmiestä ja pieni ripaus vittumaisuutta. Ja tietysti hyppysellinen tarvittavaa fyysisyyttä.

Vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojat saavat palkkansa vartiointiliikkeeltä, joka saa taas maksunsa ravintolalta. Asiakaspalvelualttiudelle ei ole mitään merkitystä tässä, jolloin turvallisuus-ajattelu voidaan viedä niin pitkälle, että jopa asiakkaiden oikeudet kärsivät. Kärjistetysti: ravintolassa on varmasti turvallista, kun yhtäkään asiakasta ei ole päästetty sisälle.

Vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojat iskevät tehokkaasti sammaltavaan asiakkaaseen kiinni kuin hyeenat raatoon, mutta haastavia väkivaltatilanteita ei hoideta kuin vasta, kun järkkäreitä on yhtä monta kuin tappelussa on raajoja mukana. Vaikka yksiristikaksi-askeltava asiakas kannetaankin vauhdikkaasti pihalle, ei se tarkoita sitä, että he olisivat työssään tehokkaita.

Huolimatta vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojien määräylivoimasta he eivät pysty hoitamaan tilanteita yhtä tehokkaasti kuin nykyiset portsarit. Yhden asiakkaan kimpussa olevat neljä järkkäriä kun yrittävät vääntää kukin osaltaan mittariliikettä asiakkaan jokaiseen raajaan, eivät he saa aikaan muuta kuin melko mystisiä ja huvittavia performansseja. Portsari todennäköisesti laahustaa tilanteeseen väsyneesti ja sanoo: “Hei Rane, nyt on aika lähteä. Muistatko miten viimeksi kävi?” Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka näkisin herran ensimmäistä kertaa tai onko hänen nimi edes Rane. Hämmentyneenä kun harva osaa edes yrittää lyödä ketään.

PS. Google-kääntäjä antaa mielenkiintoisen vastauksen sanaan “järjestyksenvalvoja”: vigilante. Jokainen tosin saa Googlettaa tämän merkityksen ihan itse.