Tämän viikon ensimmäinen työyö on jälleen takanapäin. Vastoin ennakko-odotuksia yö oli vilkas ja asiakkaat olivat hyvällä tuulella, joten minäkin saatoin yrittää muistella, mitä hymyileminen vaatii kasvolihaksilta. Seuraavassa otteita keskusteluista asiakkaiden kanssa kronologisessa järjestyksessä.
23:05
Sisään kompuroi heti pari minuuttia ulko-oven aukaisun jälkeen kaksi ristipistoksella kävelevää alle kolmekymppistä herraa.
- Me ollaan odotettu pihalla ainakin 28 tuntia, että tämä paikka aukeaa.
- No, ei muuta kuin rahaa minulle ja sisään vain.
Olisi voinut hyvin olla mahdollista, että kaksikko oli ollut 28 tuntia pihalla odottamassa, kun heidän vilahdettu sisälle ilmaan jäi silmiä kirvelevä lasinpesunesteen tuulahdus.
23:10
Ja seuraavat soitetut toivebiisit olivat niitä perkeleen Metallican väsyneitä ikivihreitä. Aikuiset miehet tanssivat itseään halaillen kliimaksissa biisien tahdissa, joita on soitettu jo bändin perustamisesta alkaen. Huoh.
23:15
Sitten sieltä ryömittiin hakemaan tupakkiaskia, vaikka siitä muistutin jo tullessa. Kaksikko oli perin tyytyväinen, kun ei tarvinnut narikkalappua esitellä ollenkaan. Yleensä kuitenkin vaadin narikkalapun, jotta voidaan varmistaa ettei se ole hukkunut jo nyt. Nyt vain halusin päästä kaksikosta nopeasti eroon.
23:45
Yllättäen en joutunut herättämään duoa, vaan he lähtivät ihan omien ajatusten pohjalta baarista. Taas oltiin tyytyväisiä, kun puin takkia päälle.
- Täällä on kyllä hyvä palvelu, sopersi pää jostain takin uumenista.
- Pöh, pääsen teistä vain nopeammin eroon tällä tavoin.
- Höhöhö, sä olet kyllä hyvä tyyppi.
Niinpä niin.
0:15
Sisään oli tullut jo yllättäen useampiakin alkoholinnautiskelijoita, joista kaksi vanhempaa ihmistä tuli pihalta röökiltä takaisin sisälle.
- Älä huoli, me tästä lähdetään ihan kohta.
- Ei onnistu. Me olemme siitä erikoinen baari, että meille pääsee helposti, mutta karkaaminen ei onnistu kuin reilussa humalassa. Meillä on katsokaan maine, mitä pitää ylläpitää.
- Täh, onpas ahdistavaa, hekotteli pariskunta.
- Loistavaa, asiakkaat yleensä juovat enemmän, kun heitä ahdistaa.
0:17
Mieshenkilö, jolla oli matkamittarissa jo kolmisenkymmentä vuotta elettyä elämää takana, käveli vessaan ja erehdyin lukemiseltani katsomaan kohti.
- Mitä sä kattelet, en mä vielä ole tehnyt mitään, sanoi mies.
- Vielä, tuumasin takaisin.
Mies tuli vessasta ja antoi tipin jo etukäteen.
- Täällä on aina niin turvallista olla.
- Voisi kyllä tosiaan olla turvattomampaakin, sanoin ja löin nyrkkiäni avoimeen käteen toistuvasti ja näkyvästi. Sain vastaukseksi peukun.
0:45
Pariskunta, joka esiintyi tässä tarinassa aikaisemmin, tuli eteeni ja katsoivat molemmat kysyvästi minua. Muutaman sekunnin vaitiolon jälkeen kysyin
- Mistä mä nyt jäin kiinni?
Narikka täyttyi jälleen naurusta.
2:30
Sitten illan draaman kliimaksiin. Sisään tuli puolijuoksua humalainen palvelualan ammattilainen.
- Mä katon vaan tonne sisälle, että näkyykö yhtä kaveria.
- Ketäs sitä etsitään, kysyin väsyneenä.
- No, yhtä tyyppiä, joka melkein hakkasi yhden naisen tossa, vastasi humalainen.
Onneksi näitäkin tilanteita on tullut eteen yksi jos toinenkin, niin toimintaohje oli jo laadittu valmiiksi.
- Tota, mitähän ajattelit tehdä, jos löydät sen tyypin, kysyin.
- Älä huoli, en mä täällä mitään tee, vaan vien sen pihalle, vastasi sankarinviitassa liihottava promilleapina.
- Nyt on kyllä sellainen juttu, että en mä sinua ota sisälle ollenkaan.
- No mitä helvettiä, en mä täällä mitään tee, huusi asiakas.
- Juujuu, mutta et sä nyt kuitenkaan pääse sisälle.
Asiakas ns. mukarauhoittui ja aloitti.
- No, en mä sitten tee mitään. Mä tulen vain kaljalle.
- Justjust. En mä kyllä sua siltikään ota sisälle.
Sankari lähti pettyneenä toiseen ravintolaan.
2:45
Pariskunta tuli ties kuinka monennen kerran jo ulkoa tupruttelemasta ja jäi juttelemaan taas.
- Me tehtiin sopimus, että lopetetaan tupakointi tämän illan jälkeen, tuumasi nainen.
- Kiva kuulla, onnea matkaan, sanoin jopa sitä tarkoittaen.
- Etkö sä usko, että me pystytään siihen?
- Täh, olin huutomerkin muotoisena.
- Niin kun kerran onnea tarvitaan, sanoi asiakas virnuillen.
- Mä yritin vain perkele olla kohtelias, sanoin hymyssä suin.
Olen melko varma, että missään muussa asiakaspalvelutyössä ei käytetä tällaista viestintäprotokollaa. Kyllä ei hyvään asiakaspalvelutyöhön käytetä pään katkaisevaa hymyä, vaan rehellisenä olemista, ilkikurista katsetta ja suomalaista synkkää huumoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti