Viime yönä talventulo pääsi jälleen yllättämään. Yleensä kumitassujen kuljettajat liukuvat Hämeenlinnassa Rapamäkeä pitkin alaspäin, mutta tällä kertaa se oli ravintolan asiakkaiden virta, mikä pääsi yliohjautumaan.
Näin syksyllä ulkolämpötila ohittaa nollakohdan jäädyttäen myös asiakkaiden sisäisen promillemittarin, mikä tuottaa melkoisia haasteita ovella, jossa pitäisi muutamassa sekunnissa selvittää minimaalisella puheella asiakkaan henkinen ja fyysinen tila. Mahdollinen virhearviokin paljastuu vasta puolen tunnin jälkeen, kun asiakas on lämmön vaikutuksesta ja muutaman hörpyllisen jälkeen pehmentynyt lopulliseen muottiinsa. Tällainen baarikärpäsen luontainen syyshorros on tila, josta herättely vaatii erityistä huolellisuutta. Koska sisäinen kelloni oli vielä kesäajassa, niin virhearvioiden määrä oli suoraan verrannollinen sisään ryömivän asiakaskunnan määrään. Eilen tuli siis treenattua herättelyn jaloa taitoa jälleen kohti toisen danin mustaa vyötä.
Toteuttaakseni väkivallatonta poistamista ensimmäisenä huomionarvoisena asiana on oikean syyn löytyminen. Hämäläisen oikeustajuun ei kuulu se, että hänet poistettaisiin ravintolasta ilman konkreettista syytä, joten asiakas tulee päästää reilusti nukahtamaan. Silmien hetkellinen ummistaminen koetaan silmien räpyttelyksi, joka on klaanimme piirteen mukaisesti hitaanpuoleista. Seuraava vaihe on REM -mietiskely, jossa jo aikaisemminkin elämän realiteeteista humalalla irrottautunut asiakas syväluotaa itsensä vielä kauemmaksi fyysisen elämän horisontista.
Vasta tämän jälkeen molemmat osapuolet, portsari ja asiakas, ovat sitä mieltä, että konkreettinen syy poistamiseen on tapahtunut. Nyt alkaa herätystoimepiteet. Portsarin tulee karhukoiran tavoin lähestyä kohdetta takaviistosta. Ensimmäinen kosketus otetaan olkapäähän, mutta tätä ei saa tehdä yläpuolelta vaan sivusta. Joskus asiakas on REM -tilansa aikana seikkaillut sankarillisissa ympäristöissä, siitä on saattanut jäädä takautumia, jolloin yläpuolelta tullut kosketus koetaan ritarillisena haasteena. Joskus asiakas on vain yksinkertaisesti kusipää ja saa syystä kuin syystä kimmokkeen toteuttaa itseään luonteensa mukaisella tavalla.
Seuraavaksi ravistellaan ja höpötellään mukavia. Mikäli asiakas ei vieläkään herää, niin on ehdottoman kriittistä viedä hänen juomansa pois. Muussa tapauksessa on hyvin todennäköistä, että silmät sikkurassa heräävä löytää katseellaan ensimmäisenä juoman, jolloin “pitää syödä kaikki mitä ottaa” -periaate valtaa mielen.
Tästä tulee mieleen asiakas muutaman vuoden takaa. Asiakas oli kyykähtänyt juomansa taakse. Otin olkapäästä kiinni ja kysäisin:
- Ollaanko sitä hereillä?
Asiakas nosti päätään, piti silmänsä kiinni ja vastasi:
- Eiku mä nukun.
Vastaus huvitti minua sen verran, että hetken unihiekkojen poishieromisten jälkeen annoin asiakkaan yrittää vielä kerran pysyä hereillä.
Palataan takaisin herätysprosessin kulkuun. Mikäli asiakas ei ole herännyt tähän mennessä, niin seuraavaksi otetaan niskasta kiinni ja aloitetaan puristelemaan kevyesti. Voimaa lisätään siihen pisteeseen saakka, kunnes naamavärkki (asiakkaan, ei portsarin) alkaa näyttämään kärsivältä. Nyt linja saattaa olla auki puheen vastaanottamiselle. Tiedättekö ne action-nuket, jotka heiluttavat nyrkkiään Bud Spencermäisesti, kun niiltä painaa nappia selästä? Samanlainen reaktio saattaa löytyä myös herättelemästäsi sätkynukesta, joten pysyttele edelleen takaviistossa. Pidä myös muut humalaiset asiakkaat poissa huitasulinjalta. Tappeluita on alkanut näinkin.
Mikäli tämäkään ei auta, niin seuraava toimenpide on rankempi. ÄLÄ tee tätä, jos asiakas nukkuu housut kintuissa vessanpöntöllä. Itse opin tämän kantapään kautta. Mikäli asiakkaan jalka on jollain korokkeella esim. vessapaperitelineen päällä, niin liu’uta se siitä pois. Joillekin harhaan astumisen tunne toimii todella hyvänä herätyskellona. Varaudu kuitenkin asiakkaan penkiltä tippumiseen tai humoristiseen pelästymiseen. Horroksestaan herätetty suomalainen on nimittäin melkoisen äreä, ja purkaa mielipahansa varmasti sinuun, jos kikattelet hullun lailla elämänsä säikähdykseen selvinneen asiakkaan reaktiota. Huutonaurun vaara on ilmeinen, jos asiakas yrittää vielä lyödä sinua housut kintuissa. Tämä ei edistä asiakkaan poistamista ravintolasta.
Mikäli tämäkään toimenpide ei auta, niin toista edelliset toimet vielä pari kertaa. Mikäli kohde on pienimassainen, niin voit yrittää ottaa käsivarresta kiinni ja vetää asiakas yksinkertaisesti penkiltä. Joskus asiakkaan jalat toimivat vielä vaikka yläkerta huitelehtiikin muilla mailla. Kyllä se asiakas herää unissakävelystään viimeistään ulkoilmaan päästyään. Tästäkin varoituksen sana: toisinaan asiakkaan jalat ovat vastaanhangoittelevat, joten joudut repäsemään käsivarresta. Vaarana on kuitenkin asiakkaan jalkojen luovuttaminen kesken kaiken, jolloin löydät itsesi ja asiakkaan - joka edelleen nukkuu - lattialta makaamasta. Mikäli kohde on löytynyt vessasta, niin varmista, että kohteen KAIKKI housut ovat oikealla korkeudella. Mikäli nilkkojen ympärillä näyttää omituiselta, niin älä yritä siirtää asiakasta ennen omituisuuden poistamista. Jos nilkan korkeudella satiinipikkuhousuissa sivusilmällä näyttää olevan jotain valkoista, niin käännä katse kattoon. Tämä on yleensä varoituskolmio, jota sinä ET halua nähdä.
Viimeisin vaihtoehto on kaikkein epämiellyttävin ja saa kyllä useimmat tähän vaiheeseen liukuneista asiakkaista hereille. Huonona puolena on se, että asiakas saattaa herätä niin äkkipikaisesti, että agressiivinen asiakas joudutaan palauttamaan takaisin tajuttomaan tilaan. Tällöin joudut palaamaan herättelyprosessissa alkuruutuun. Tämä vaihtoehto on avokämmenlyönti poskelle. Tarkoitus ei ole vahingoittaa vaan tuottaa perin vit--- sta kipua poskelle. Tässä vaihtoehdossa kuitenkin pitää huomioida ympäristö. Jos vetäiset lonkalta, niin saat aika herkästi äkkipikaisen maineen itsellesi. Sinun tulee viestiä ympäristöösi, että tämä toimi on pitkän harkinnan tulos. Aseta kätesi kohteesta 40cm päähän samalla vaakatasolle. Pidä sitä hetki siinä, jotta kaikki ympärillä olevat pystyvät asennoitumaan litsahdukseen. Tämän jälkeen liikuta kätesi nopeasti kohti asiakkaan poskea. Tässäkin on jälleen vaara. Läpsäys täytyy tähdätä siten, että liike loppuu heti osuman jälkeen. Mikäli liike viedään asiakkaan pään lävitse, niin yleensä nukkuminen vaihtuu tajuttomuuteen, joka ei sekään ole toivottavaa.
Joskus nuorempana ja vähemmän malttavana kokeilin sohvalla lepäävälle konekiväärimäistä litsauksien sarjaa. Ympäristö koki tämän perin humoristisena, mutta kohde ei. Kukaan ei halua herätä siihen, että on puu, johon tikan virkaa toimittava avokämmen tekee pesäänsä. Älä siis tee näin.
Näillä eväillä sitä pääsee jo hyvään vauhtiin. On olemassa kuitenkin vielä pidemmälle vietyjä tekniikoita, mutta haluan osan pitää ammattisalaisuutena ettei jokainen aloitteleva pääse liian helpolla. Sitä paitsi ammattitaito mitataan myös tehtyjen virheiden määrän perusteella. Ja tällä mittarilla minä olen jo superammattilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti