Minä olen saanut seksuaalikasvatuksen Katuman (Katuma on Hämeenlinnan Monaco: asutaan veden äärellä ja kukaan ei maksa veroja) paikallisessa pubissa, jossa oviseisoskeluni alkoi. Nuorena pojankloppina jouduin mitä törkeimpien seksitarinoiden keskelle, mutta se mikä ei tappanut, vahvisti. Ja näiden tarinoiden takia olenkin oppinut soveltamaan machiavellimäistä ajattelua seksuaalihäirintäsodan keskellä, mikä on tehnyt minusta miltei murtumattoman.
Samassa kasvatuksessa olen oppinut myös ymmärtämään, että ikä ei kasvata asiakasta asiallisempaan suuntaan. Yksi fyysisen hyväilyn mentoreistani nimittäin oli yli 80-vuotias rouvashenkilö, joka oli elämää nähneenä myös niellyt sitä litratolkulla. Seuraavassa muutama kommentti kyseisen rouvan iskurepertuaarista:
- Lähe sinä kuule mummun matkaan, niin sinusta on vain ruoto jäljellä aamulla, jos sinne asti edes jaksat
- Kyllä siinä on kuule sinuakin nuoremmat huutanut armoa.
- Sen jälkeen kun olen tekarit ottanut pois, niin sinä et tiedäkään kumpi pää siellä pyörii.
Oli kyseisessä räkälässä myös ukin-ikään joutanut miesasiakaskin, jonka lauseista parhaiten muistan tämän:
- Minä sain tippurin lampaalta Karjalassa, oli perkele venäläiset kerennyt ensin.
En kehtaa edes tänne kirjoittaa mitä nämä elämää nähneet rouvashenkilöt puhuivat keskenään yh-kahvikuppinsa (mustaa kahvia, johon on sekoitettu kossua) ääressä iltaisin, kun oikein innostuivat. Näissä tarinoissa ollaan todella kaukana “anna mennä vaan, minä käytän kierukkaa” -jutuista.
Mutta on keskustan kuppiloissa jotain sellaista oppinut, mitä ei lähiöpubeissa edes ääneen kehdattu mainita. Homot olivat kaikissa muodoissaan yli ruksittu aihe. Vankilakundit saivat siitä mainita, mutta he eivät olleet homoseksuaaleja, vaan mielikuvituksellisia heteroita, joilla ei ole saatavilla duon sopivaa paria. He ovat siis himojensa pakottamia, jolloin miekkailu ei perustu vapaaseen tahtoon.
Kerran eräs viisikymppinen miesasiakas vahvalla parralla varustettuna halusi kuiskata minulle jotain tärkeää. Ojensin korvaani hänen suuntaan, mutta hän halusi puhua vielä hiljempaa. Ojensin vielä lähemmäksi korvaani, kunnes herran huulet partoineen kosketti poskeani.
MUISKIS! kuului railakkaasti baarissa.
Keskusyksikköni viestitti lihaksilleni raakaan väkivaltaan ryhtymisestä ja nanosekunnin jälkeen mielikuva tukahdutti yksityisen rajan ylittäneen pahoinpitelyn. Näin itseni oikeussalissa: “Herra Tuomari, minä löin häntä, koska hän pussasi minua.” Hammasta kiristellen sanoin, että älä tee enää IKINÄ tuota uudelleen. Hyväksikäyttäjä lähti hymyssä suin ravintolasta täysin vapaana miehenä kaikesta pahasta, jota hänelle hetken suunnittelin.
Hämeenlinnan yöelämässä on ollut yksi nainen, jota olen joutunut tavalla tai toisella välttelemään. Rouva omasi hyvin runsaan kropan ja ehkä maailman elämänmyönteisimmän asenteen. Tähän samaan yhtälöön lyödään vielä kaikista sovinnaisuuden solmuista vapautunut mieli, niin pelottavuus on taattu. Kerran kyseinen rouva tuli ovelle, jossa olin myymässä lippuja.
- Viisi euroa olisi lipunhinta sisään, tuumasin
- Voiko maksaa luonnossa, tiedusteli hävyttömästi hymyilevä taiteilija.
- Tota, jos mä ra…
En kerennyt mitään tekemään, kun asiakas oli jo polvillaan edessäni ja repimässä vyötä auki.
Muistutuksena vielä, että nyt oltiin ravintolan ulko-ovella, joka on täysin sisäpuolella olevien asiakkaiden nähtävillä. Tiesin tämän olevan vain esittämistä, mutta kun esittämisestä skipattiin alkutekstit, introt ja henkilöesittelyt, niin menin lievään paniikkiin.
- Älä nyt saat…
Oven edusta täyttyi rouvan raikuvasta naurusta, joka ei ainakaan vähentänyt ohikulkijoiden mielenkiintoa.
- Höh, mä olisin voinut maksaa seuraavatkin kerrat pois heti.
Koska kyseinen maksuväline ei käynyt meillä, jouduin päästämään hänet ilmaiseksi sisään.
Seuraavalla kerralla näin hänet jo kaukaa ja pyysin kollegani paikalle. Lähdin puolijuoksua muka vessaan.
- HAHAA, kuului naisääni takaani.
Tätä seurasi vinkaisu, jonka kuulee tulevan possusta, joka on juuri huomannut olevansa alas syöksyvän terän alapuolella. Kyllä oli kollega punainen, kun tulin takaisin. Hän oli kuulemma käsikopella testannut vaihtovaluutan kovuutta. Rouvan lähteissä ravintolasta kollega meni oven taakse piiloon. Rietastelija vain kerkesi huomaamaan tämän ja katsoi oven taakse
- Mä SYÖN sut! kuului jälleen hirvittävän räkätyksen saatteleman.
Kuulin miehisyyden karkaavan oven takana piilottelevasta portsarista kuin ilman väsyneestä kumilelusta.
Jos olisin jokaisesta häirinnästä nostanut syytteen ja vaatinut rahallista korvausta, niin kyllä ei tarvitsisi enää ovella olla notkumassa ainakaan rahan takia. On paljon tarinoita, joita on pyyhkinyt muistinsa laitamilta lopullisesti ja osa on taas tukahdutettu alitajuntaan odottamaan ammatillista apua. Näitä tarinoita ei voi lukea Me Naiset lehdestä. Tarkemmin kun mietin, näitä tarinoita ei oikeastaan olisi ikinä pitänyt edes tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti