Ensimmäisessä päivityksessä mainitsin ravintola-alan epäpyhän kolminaisuuden, jossa portsari keskiössä yrittää palvella jokaista kulmaa pyllistämättä liian paljastavasti kahteen muuhun kulmaan. Yksi näistä asteettomista kulmista on viranomaiset. Mikään voima maailmassa ei voi vaikeuttaa niin paljon ravintolan myyntivoittoa kuin alkoholitarkastaja ja hänen seurassaan olevat poliisit.
Ravintolaliiketoimintaa ja järjestyksenvalvontaa säätelee kirja, jonka päällä on käyrän miekan päällä taiteileva leijona. Kun alkoholia ja anniskeluravintolaa koskevia lakikokoelmia katselee laajemmalla ovisilmällä, niin lopputuloksena saadaan ilmestyskirjan viimeinen kirjoittamaton luku nimeltään holhousyhteiskunta: sen jälkeen kun kansalainen alkoholiravintolan sisällä kostuttaa huuliaan ensimmäiseen prosentinmakuiseen juomaan, on hänen kaikki tekonsa osaksi ravintolankin syytä - myös humalatila. Tästä syystä alkoholilaissa määritellään mitä kummallisimmin kiemuroin baarimikon työtä samoin ottein kuin omaishoitajan työtäkin.
Yksinäinen kaljaveikko tuskin ikinä saa sakkoa siksak-kävelynsä perimmäisestä syystä, mutta viimeisen tuopillisen tarjonneelle ravintolalle sen sijaan annetaan vähintäänkin kirjallinen huomautus tästä. Mikäli humaltuneen sisäinen GPS on niin sekaisin, että eteneminen tapahtuu hetkittäin horisontaalisessa asennossa, niin kirjalliseen huomautukseen lisätään aikamääre, jolloin ravintolan ovet eivät avaudu lainkaan. Tästä syystä baarimikot ja portieerit joutuvat joskus puuttumaan yksilön perusoikeuksiin ja suorastaan varastamaan puoli lasillista sitten ostetun juoman, mikäli asiakkaan itsetietoisuus saa liian hyvän yhteyden häntä ympäröivään hengellisyyteen. .
Lakiopuksien kirjaimellista noudattamista valvovat alkoholitarkastajat, nämä hyveellisen elämän takakireät varhaiskristilliset byrokraatit, yhdessä leijonaleimalla varustettujen konttorirottien kanssa. Jotta te lukijan roolissa pääsette tunnelmaan paremmin sisälle, niin mainittakoon, että nämä lainvartijat ovat juuri ennen nimitystä alkoholitarkastajan vasemmaksi kädeksi toimineet niissä toimissa, joissa verbaalinen viestintä on minimissään ja liikennettä ohjaavat viittomakielen merkit maksimissaan. Toisin sanoen nämä yksilöt ovat sisäisen auktoriteettinsa ylimmällä pallilla ja malttamattomana ovat jakamassa itsetuntoa pönkittävää oikeustajuaan. Yhdessä nämä hyvinvointivaltakunnan virkapukuiset keijut ovat kaiken hauskan loppu. Niistä menee minullakin maha kuralle. Jos haluaa nähdä mitättömässä ajassa mahdollisimman paljon ihmisten järjestelyyn liittyviä kyseenalaisia mutta tehokkaita toimenpiteitä, kannattaa olla paikalla sellaisessa lähiöpubissa, jossa alkoholitarkastaja on juuri havaittu ulko-ovelta. Nanosekunneissa tapahtuu käsittämättömän paljon toisiinsa liittymättömiä mutta samaa päämäärää palvelevia asioita.
Pari kertaa urani aikana on tarkastaja päässyt yllättämään. Onneksi ammattiosaamista oli kertynyt sen verran jo plakkariin, että pystyin molempina kertoina tekemään huomaamattomia, mutta kokonaiskuvan rosoisuutta huomattavasti pehmentäviä toimenpiteitä. Ovelta kun tähyilee vaarallisia karikkoja, niin helposti näkee pinnalle kohonneen selkäevän tavoin salkun, joka on täynnä täyttämistä odottavia huomautuskaavakkeita. Tällainen salkku huokuu byrokraattista painolastia ympäristöönsä niin, että paatuneimmatkin rikolliset refleksinä muuttavat kasvonsa viattomiksi.
Ensimmäisellä yllätyskerralla kiirehdin pahiten humaltuneen luokse ja sanoin:
- Nyt on Rane sellainen juttu, että teet täsmälleen niin kuin sanon, niin tarjoan juoman sinulle. Sinun tehtäväsi on vain istua paikallaan ja pitää leipäläpi ummessa! Mikäli sinulta kysytään jotain, vastaat vain lyhyesti kyllä tai ei! Toimenpide onnistui loistavasti. Ranen huojuva keskustelu ja sammaltava heiluminen ei erottunut muusta massasta mitenkään.
Toisella kerralla, kun salkku ylitti varolinjani taas, niin toimenpide oli samanlainen. Tällä kertaa Rane oli vain niin sekaisin, että hän istuessaan väisteli mielikuvituksellisia ja äärimmäisen hitaita lyöntejä mitä epäloogisimpiin suuntiin. Alkoholitarkastajan leijonapuvuilla varustetut etäpromillemittarit olivat jo kohdalla. Ainoa vaihtoehto oli pitää itseni poliisin ja Ranen välissä samalla linjalla siten, että valtoimenaan huojuvan Ranen ääriviivat pysyivät poissa alkoholisensorin tutkasta. Onneksi herra Poliisi oli niin lähellä minua, että epäluonnolliset sivuaskellukseni poliisin kiertäessä salia - ja Ranea - eivät herättäneet epäluuloja. Samalla pystyin jopa tukemaan ilmastoinnin mukana huojuvaa Ranea niin, että todennäköinen Ranen ja anniskeluluvan mahalasku saatiin estettyä.
Mutta on niissä tarkastajissa kaikessa epäoikeudenmukaisessa kireydessään ihan hyviäkin tyyppejä. Kerran yhteen yökerhoon oli päässyt alaikäinen sisälle. Pikkulirtsu kehtasi väittää, että häneltä ei oltu kysytty papereita hänen tullessaan sisälle. Hänen kannaltaan oli harmillista, että ulko-ovea vartioi keltakyltin lisäksi myös valvontakamera. Nauhalta näkyi, että neiti näytti papereita. Myöhemmin hän tunnusti, että henkilöllisyystodistus oli hänen siskonsa.
Äärimmäisen mielenkiintoista on se, että toisen ihmisen papereilla esiintyminen ei ole rikos ainakaan baariin pyrkiessä. Tästä syystä alaikäinen tai hänen huoltajansa eivät saaneet minkäänlaista rangaistusta. Ja kuten jo aikaisemmin manailin oikeuden epätasa-arvoisuutta, niin ravintola joutui sulkemaan ovensa määritellyksi ajaksi. Reilua oli se, että ravintola sai itse päättää ajankohdan milloin pitää ulko-ovensa lukossa.
Vaikka moni teko ei olekaan rangaistavaa asiakkaalle, niin se ei valitettavasti tarkoita sitä, että ravintola ei saisi siitä sanktiota. Asiakas saa periaatteessa esimerkiksi huutaa ja raivota nelinkontin yksinään kadulla mielin määrin siitä saamatta minkäänlaista huomautusta, mutta jos samassa tilassa on baaritiski, niin tarkastaja raapii huomatuslappuja ejakulaatioidensa tahdissa ravintolalle niin, että tuntuu. Tästä syystä sinun poistetaan, jos käyttäydyt huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti