Rakkautta yli pituus- ja roturajojen

Rakkaus ja alkoholi, mikä ihana sinisen pillerin korvaava yhdistelmä. Näiden yhdistelmä tuntuu turruttavan sekä näkö- että tuntoaistin siten, että veri pääsee pakkautumaan lisääntymiselimeen esteettömästi huolimatta ulkoisista negatiivisista ärsykkeistä. Miehet löydettyään riittävän humalaisen tai kiimaisen uhrin ja saadakseen aktiivisen ruumiinosan yhden yön lemmenosoituksiin lopettavat juomisen joko liian myöhään tai sitten liian aikaisin. Liian myöhäisessä lopetuksessa hyvä puoli on se, että matkaan lähtenyt hämäläishirviö näyttää Salma Hayekilta, mutta huonona puolena on tietynlainen löysyys. Mikäli juomisen lopettaa liian aikaisin, niin sitten taas fysiikka on kunnossa, mutta näköaistia tulkitseva prosessori menettää vaaleanpunaisen pilailupeilin virkaa toimittavan linssin.

Edellisessä yökerhossa työskennellessäni pilkun aikaan ravintolan ulko-ovelle kömpi baarivalaistuksessa toisensa löytäneet sokkotreffiläiset. Mies oli kaksi metriä pitkä ja nainen… 1,2 metriä pitkä kääpiö. Mies oli varmaan ulko-ovelle johtavien portaiden puolivälissä tajunnut, että kädessä roikkuva henkilö roikkui sanan kirjaimellisessa merkityksessä kädessä ihan syystä. Mies oli elämänsä häpeässä ja viime tingassa keksi, että hänen pitää käydä vielä vessassa. Vertikaalisesti rajoittunut neljällä huulella varustettu asiakas meni pihalle odottamaan.

- Onko se nainen vielä täällä, kyseli pakosuunnitelmaa totettava kauhuissaan oleva miesasiakas tullessaan kymmenen minuutin päästä uudelleen ulko-ovelle.

Tutkin tilannetta ikkunasta ja en nähnyt naista.

- Ei näy enää missään, tuumasin pettyneenä.

- Luojan kiitos. Näittekö te sen naisen. Enhän mä nyt jumalauta voi sellaisen kanssa mennä panemaan, päivitteli helpottuneena mies.

- No mikä jottei, ihmisiä nekin ovat. Jos ei muuten, niin nyt ainakin olisi tietyt paikat näyttänyt mahtipontisilta.

- Tämä ei kyllä ole mikään leikin asia. Pyhä jumala sentään, tuumaili mies helpottuneena henkilöautonpainoisen henkisen taakan tipahtaessa olkapäiltä.

- Tuletko sä sieltä, kuului ulko-oven lattiarajasta kiimaisen naisen nasaalinen ja känisevä ääni.

Kun tarpeeksi poikkeava tilanne tulee eteen, niin ei sitä aina osaa soveltaa taitojaan riittävän hyvin. Ikkuna, josta tutkailin tilannetta, oli 1,3 metrin korkeudella. Ja naisen ilmeen perusteella hän oli kuullut koko keskustelun ja tarrautunut sanaan “panemaan” ja huokui nyt rietasta aikomusta pienestä kehostaan, niin että itseänikin rupesi puistattamaan.

Pisteet miehelle siitä, että huolimatta hänen syrjivästä ajattelustaan, hän kuitenkin kiltisti käveli käsi kädessä auringonlaskuun naisen kanssa - vähän kumarassa tietenkin, jotta kädet pysyivät yhdessä.

Toinen miespuoliselle vähemmän onnellinen tilanne syntyi nykyisessä työpaikassani.

Tapahtumapaikka oli maanantai - tiistai välinen yö noin kello 2:30 Hämeenlinnan ravintoloiden päätepysäkissä. Paikalla oli kaikki oman elämänsä sivuosaesittäjät kuvaamassa elinympäristöään tuoppien pohjien lävitse. Tarinan sankarin roolia veti n. 50 vuotias, 200 vuotta taksia ajanut (toisissa ammateissa aika kuluu eri tavalla kuin reaalimaailmassa),  luonnollisen keskivartaloairbagin omaava mies. Hän vastustaa deodoranttituotteita sekä liikuntaa kaikissa muodoissa. Sankarittaresta sen sijaan ei tarvitse kertoa mitään, koska tässä tarinassa sankaritar on vain esineellisenä arvona paikalla.

Miesasiakas oli tutkaillut ravintolassa itselleen sopivan kohteen ja ohittanut turhat sosiaaliset toimenpiteet, joita kutsutaan keskusteluiksi, ja siirtynyt suoraan vartalon hinkkaamiseen kohdetta vasten. Epäilen kyseisellä asiakkaalla olevan geeneissään vähän berhandilaista, koska välillä toteutettiin hitaita, mutta varmaliikkeisiä lantiolihasliikkeitä kohdetta vasten samalla, kun ilman täytti korkealla taajuudella kuuluvat hyväksyvät vingahdukset. Koska vastapuoli oli sanaton hyvästä syystä, niin päätin puuttua asiaan.

Yleensä miehet hermostuvat, jos heidän kompasteleviin eroottisiin lemmentansseihin tulee kukaan väliin, mutta onneksi tämä vartalonhallintaliikkeistä hikoileva ja huohottava mies lähti ulos suosiolla. Ennen poistumistaan hän romanttisesti vinkkasi vielä silmää ja kosketti hellästi partneria nappulasta. Hän jäi kuitenkin odottamaan löytämänsä rakkauden poistumista ravintolasta ulko-oven kylmälle puolelle.

Puolen tunnin jälkeen minun oli pakko käydä valehtelemassa hänelle, että toinen osapuoli on jo poistunut ravintolasta takaoven kautta. Mies pettyneenä päivitteli kuinka heillä synkkasi niin hyvin.

Haukkukaa vaikka humanistiksi, mutta ei minulla ollut sydäntä kertoa miehelle, että lemmenpartneri oli peliautomaatti. Ja ei, tämä ei ollut kiertoilmaisu rahalla toimivasta rakkaudenlähettiläästä, vaan miesasiakas oli hinkannut kiimasta täyttynyttä ruhoaan oikeaa RAY:n peliautomaattia vasten. Vaikka monenmoisia onnea tuovia rahatansseja tosipelaajilla näenkin, niin kyllä tämä oli vastenmielisin kaikista niistä liikkeistä, joita pelikoneisiin kohdistetaan. Itse asiassa koko show tuntui niin väärältä, että jonkun pitäisi nostaa seksuaalisesta ahdistelusta syyte. Ei tosin hajuakaan että kenenkä.

Välillä epäilen, että Amorin nuolet ovat hämäläisen luonteen mukaisesti hiukan hitaita ja menevät kohteestaan ohitse ajan ulottuvuudessa muutamalla tunnilla. Tämä teoria saattaisi selittää monta muutakin rakkauden huumassa toteutettua ejakulaatiota.