Lapsenkasvatuksesta portsarin silmin

Olen nyt viime vuosina ruvennut kiinnittämään huomiota vanhempien kasvatusmenetelmiin sekä ihmisten käyttäytymiseen arkielämässä ja kyennyt muodostamaan karkeita syy-seuraus -suhteita liittyen työhöni. Huolestuttavinta on se, että järjestyksenvalvojat ovat tietyllä tavalla kaikille juuri ravintolaan pääseville ensimmäinen tasa-arvoinen auktoriteetti, joka kohtelee kaikkia samanarvoisesti ja tarvittaessa “rikkoo” fyysisen koskemattomuuden illuusiota “käymällä käsiksi”, jos olosuhteet ovat riittävän epäkohteliaat.

Huomio, välttääkseni väärinymmärryksiä, olen selittänyt joitain termejä auki paremmin, mutta pitääkseni tekstini paremmin luettavassa muodossa, olen siirtänyt ne tarinan loppuun ja vain viitannut niihin *-merkillä. Olen lisäksi käyttänyt melko kärjistyneitä esimerkkejä painottaakseni eroavaisuuksia, mutta näitä ei tule tulkita niin kirjaimellisesti. Minä en myöskään tiedä lapsen kasvatuksesta tuon taivaallista. Osaan kertoa vain sen, minkälaisia keinoja järjestyksenvalvoja käyttää ongelmatilanteissa teidän Kalle-Kyllikkeihin. Painotan, että meidän ensisijainen tehtävä on poistaa ongelmat eikä toimia elämän ohjaajana. Ongelmana valitettavan usein on asiakas - teidän rakas Kalle-Kyllikki.

Miltei kaikissa perheissä katsomatta vanhempien ammattia, koulutustaustaa tai sosiaalista asemaa opetetaan pääpiirteisesti lakia rikkoviin tekoihin samoja sääntöjä, jotka alkavat Ei saa -sanoilla: lyödä ja ottaa toiselta tavaraa, mitkä myöhemmin muuttuvat kielteisimmiksi termeiksi teini-ikään ehtineillä: pahoinpidellä ja varastaa. Joissain harvoissa perheissä näiden sääntöjen opettamiseen surullisesti käytetään havainnollisia esimerkkejä siitä, mitä ei saa tehdä.

Seuraavaksi tärkeä opetus on vanhempien sosiaaliseen statukseen katsomatta käytöstavat. Joissain perhekulttuureissa tämä ymmärretään kirjaimellisesti tiettyinä suoraviivaisina tekoina, joita ei saa tehdä: röyhtäistä ääneen, piereskellä, etuilla jonossa, jättää syömättä lautasta tyhjäksi, kiroilla jne.  Se, mitä useimmissa perheissä ei ymmärretä käytöstavoista opettaa, on niiden alkuperäinen tarkoitus: toisten ihmisten huomioon ottaminen.

Sitten tulevat ongelmat, joihin ei perheissä anneta käsittelyohjeita tai ratkaisumalleja. Nämä ongelmat kohdataan yllättävänkin usein anniskeluravintolan ympäristössä. Lopputulos saattaa olla hyvinkin shokeeraava sekä täysi-ikäisyyden saavuttaneelle itse tilanteessa että hänen vanhemmilleen myöhemmin tilannetta selvitellessä. Täysi-ikäisen pitäisi pystyä huomioimaan muita ihmisiä vähintään baariyhteisölle tutulla ohjeella ja ymmärtämään, että jotkut ihmiset käyttävät väkivaltaa. Toiset käyttävät sitä lain suojaamin keinoin ja toiset laittomasti. Joskus on tullut vastaan nuoria, jotka kuvittelevat järjestyksenvalvojien toimivan samoilla ohjeilla kuin vanhemmat ja opettajat väkivallan* suhteen: missään olosuhteissa kohteeseen ei kosketa.

Alalla vähän aikaa työskennelleet portsarit toimivat JV -kurssilla opetetun ohjeen mukaisesti. Periaatteessa esim. väärässä paikassa seisoskeleva asiakas** yritetään saada siirtymään kolmivaiheisella verbaalisuudella: neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Mikäli käsky ei saa tulosta aikaiseksi, niin asiakas voidaan siirtää fyysisesti paikaltaan. Asiakas voi kysyä syytä siirtymiseen, mutta periaatteessa portsarin ei tätä tarvitse kertoa. Me emme toimi kuten vanhemmat sekä opettajat ja vältä väkivallan käyttöä. Jos puhe ei mene perille, niin asiakas siirretään vaikka kantamalla.

Akateemisessa perheessä kasvatettu nuori, joka on tottunut väittelemään itsensä tilanteesta kuin tilanteesta saattaa järkyttää mielensä pahanpäiväisesti tästä. Hänen loppuun asti hiotut argumentit sivuutettiin ja hänen koskemattomuuttaan loukataan tavalla, jota häneen ei ole ikinä kohdistettu. Vähemmän akateemisessa perheessä ei taas ole opittu väittelemään, vaan tahto on saatettu saada läpi periksiantamattomuudella. Seuraavaksi “uhriksi” joutunut toimii periaatteessa kahdella tavalla, josta onneksi ensimmäinen on yleisempi: hän rupeaa mussuttamaan oikeudestaan koskemattomuuteen ja uhkaa järjestyksenvalvojaa syytteellä. Tätä korostetaan vielä juoksemalla järjestyksenvalvojan perässä ja mahdollisesti vielä tarttumalla portsarin vaatteisiin kiinni. Lopputulos tästä  tarttumisesta on vielä järkyttävämpi: nuori löytää itsensä pihalta. Toinen, ja vakavampi, vaihtoehto on puolustautua “oikeudetonta hyökkäystä” vastaan. Asiakas päättää puolustautua lyömällä järjestyksenvalvojaa.

Jotta minua ei ymmärretä väärin, niin joudun selittämään melko kuivasti ja yksityiskohtaisesti tästä pahimmassa tapauksessa tapahtuvan. Järjestyksenvalvoja saa käyttää voimakeinoja, mikäli käskyttäminen ei toimi. Järjestyksenvalvoja saa myös puolustautua kaikkien ihmisten tavoin häneen kohdistuvaa hyökkäystä vastaan häneen kohdistuvan hyökkäyksen voimalla tai jopa pykälää voimakkaammalla tavalla. Mikäli asiakas päättää “puolustautua” lyömällä useita kertoja, saa järjestyksenvalvoja läpätä asiakasta vaikka kiveksille lopettaakseen lyömisen***. Heti hyökkäyksen loppumisen jälkeen järjestyksenvalvoja “palaa” käyttämään voimakeinoja ja kantaa asiakkaan pihalle.

Lopputuloksena nuori löytää itsensä pihalta ja pahimmassa tapauksessa seuraavana aamuna poliisilaitoksen kuulusteluhuoneesta epäiltynä järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta tai pahoinpitelystä. Itse jätän nuorten suhteen tällaisissa tilanteissa yleensä soittamatta poliisille, mikäli itselleni ei ole lähitulevaisuutta haittaavaa vammaa syntynyt. Nuori saa pari päivää aikaa kiukuspäissään selvittää tapahtunutta ja oppia sen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Nyky-yhteiskunnassa poliisimerkinnöistä saattaa olla vakavaa haittaa nuoren tulevaisuudessa, mikä on voi olla aika kova hinta tietämättömyydestä: Nuori itse kuvitteli olevansa oikeudettoman hyökkäyksen kohteena ja yritti puolustautua. Tätä pahensi se, että nuori ei ollut ikinä joutunut moiseen fyysiseen kohteluun.

Kerran eräs nuori soitti poliisin paikalle, sen jälkeen kun olin poistanut hänet pihalle. Poliisin kuunnellessa nuoren naisen valittamista hetken ja poistuessaan paikalta nainen tarrasi häntä kiinni virkapuvusta ja vaati oikeutta. Nainen poistui seuraavana aamuna yhtä kokemusta rikkaampana putkasta.

Minä olen aikaa myöten ruvennut rokottamaan käytöstapojen puutteesta. Esimerkiksi mikäli suusta ei tule kuin vitun -hokemista eri merkityksissä, niin henkilö saa osakseen tapakasvatusta. Mikäli puhe ei mene perille, niin käytös koetaan häiritseväksi, josta huonoimpana skenaariona on jälleen ulkona kököttäminen.

Ja sitten ajankohtainen maininta: jos sinä serkusten ristisiittoinen paskiainen jäät jollain ilveellä kiinni sulkijalihaksesi tietoisesta avaamisesta vähentääksesi suolistosi sisäistä painetta narikan edustalla, niin seuraamukset ovat hyvin epäjouluisat. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän työskennellä puolimädäntyneen kinkun huuruissa.

Yksinkertaisesti sanottuna: Opettakaa lapsianne käyttäytymään siten, että he huomioivat ja kunnioittavat muita ihmisiä. Näin portsarin näkökulmasta suosittelen käyttämään kolmiportaista suostuttelua (neuvoin, kehotuksin ja käskyin) ja jos ne eivät toimi, niin on aika tehdä konkreettisesti jotain, vaikka asettamaan lapsi jäähylle. Tässä opitaan perustavanlaatuisesti käskyjen merkitys ja niiden noudattamatta jättämisen seuraus sekä “pakkovallan” olemassaolo.

Seuraavaksi ongelmaksi tulee kahdessa eri suomalaisessa kulttuurissa kasvaneet jälkeläiset. Valitettavasti Suomessa on hyvinkin erilaista kasvatusta. Mielestäni tämä on mennyt jopa niin pitkälle, että voidaan puhua erilaisista kulttuureista. Toiset nuoret ovat kasvaneet fyysisessä maailmassa ja kohdanneet jopa pelkoa.  Toiset eivät ole ensimmäisen muutaman elinvuotensa jälkeen kohdanneet minkäänlaista fyysistä kamppailua ja kuvittelevat Suomen olevan pumpuliturvallinen maa. Huolimatta korkeasta koulutustasosta Suomessa sosiaalinen tyhmyys on melko mahtipontisissa kantamissa. Opettajat, vanhemmat ja ihmiset ylipäätään eivät ymmärrä väkivaltaa ja sen syitä. Ihminen, joka on kasvanut fyysistä kamppailua läpi sormien katsovan kasvatuksen parissa ei ole teroittanut verbaalista miekkaa kovinkaan teräväksi. Koska sillä miekalla ei yksinkertaisesti tee mitään. On turha argumentoida voittoisasti pierurautojen välistä; siellä haisee joka tapauksessa.

Nuori, joka on kasvanut fyysisestä kamppailusta tietämättömänä, osaa usein käyttää sanoja kauniisti ja ilmaisemaan itseään hyvin. Mielipaha pystytään jäsentämään itselleenkin hyvin, jolloin sitä pystytään käsittelemään. Se, mitä he eivät osaa edes ajatella, on väkivallan käyttö osana vuorovaikutusta ja laumakäyttäytymistä. Baarissa näiden kahden, väkivallattoman ja väkivaltaisen, kohdatessa epäsuotuisissa olosuhteissa alkaa kaksieräinen ottelu. Ensimmäisessä erässä mitataan sanojen voimaa ja toisessa erässä ensimmäisessä erässä hävinnyt käyttää aikuisempaa mallia pieruraudoista. Tähän “otteluun” kuuluu vielä sellaisia eleitä, jotka osapuolet tulkitsevat aivan eri tavalla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun pihalle on menty toisen osapuolen ymmärtäessä juttelemaan ilman musiikin tuomaan häiriötä ja toisen valmistautuessa “juttelemaan” ilman portsarin esittämää erotuomaria.   

Ymmärrän kyllä vanhempien yrityksen pitää lapset ympäristössä, missä ei tarvitse pelätä millään muotoa. Tämä kuitenkin on mielestäni tyhmää. Siinä missä lihaksia treenataan ja ajattelua kehitetään, pitää myös tunteita opetella tiedostamaan ja hallitsemaan. Ja niitä ei opita ilman tunteen olemassaoloa. Minulla ei valitettavasti ole minkäänlaista käsitystä miten tämä voidaan käytännössä toteuttaa vanhempien kontrolloimassa ympäristössä. Ei liene perusteltua vanhempien aiheuttaa pelkäämistä millään tavalla lapsilleen? Ei hätää, elämä kyllä heittää jatkuvasti pelottavia tilanteita eteen. Ja näistä tilanteista pitää puhua monessa eri mielessä. Täytyy keskustella itse tilanteesta ja toimintamalleista, joita voidaan käyttää tilanteen selvittämiseksi sekä keskustella myös tuntemuksista, joita tilanteen aikana on tullut tai voi tulla.

Tässä akateemisesti koulutettujen jälkikasvu jää kauaksi taakse. Viisaimmastakaan ideasta ei ole hyötyä, jos sitä ei uskalla toteuttaa. Koska takaraivoon on istutettu kauan aikaa sitten siemen väkivallan viimeiseen saakka välttelystä, niin nuori ei osaamisen lisäksi edes uskalla puolustautua. Pelkääminen tuottaa myös vaihtoehtoisia skenaarioita. Sellaisia, joita ei osaa ilman pelkoa edes kuvitella. Väkivaltaa ei saa hysteerisesti kammota, vaan sen käyttö äärimmäisissä tilanteissa, kuten itsepuolustustilanteissa, pitää pystyä perustelemaan itselleen uskottavasti.

Itsepuolustuslajeissakaan harvemmin opetetaan väkivaltaisen tilanteen ja ihmisen käyttäytymistä. Tekniikoita kyllä, mutta ei itse väkivallan syvintä olemusta. Tässä turvallisuusalan ammattilaiset ovat… no, myös väkivallan ammattilaisia. Väkivallan käyttö itsessään on loppujen lopuksi toissijaista, sen ymmärtäminen on tärkeintä.

Väkivallan tiedostaminen, alkeellinen ymmärrys ja käyttö lain mukaisissa tilanteissa ymmärtäen myös viranomaisten ja turvallisuusalan ammattilaisten käyttämän näkökulman helpottaa meidän kaikkien elämää. Väkivaltaista käyttäytymistä tulee olemaan niin kauan, kun sillä saadaan haluttu lopputulos joko fyysisesti, tai psyykkisesti sillä pelottelemalla. Äkkiseltään ajateltuna korkeasti sivistyneessä yhteisössä väkivaltainen käytös toimii paremmin kuin vähemmän sivistyneessä porukassa.

Lyhyesti ilmaistuna: Lakatkaa käärimästä lapsianne pumpuliin ja opettakaa heitä elämään. Väkivallan ymmärtäminen ja sen käytön opetteleminen kamppailun muodossa vähentää sekä omaa väkivaltaista käytöstä että väkivallan uhriksi joutumista. Elämään ja valitettavasti myös väkivaltaan kuuluu pelko. Tämän tunteen olemassaoloa ei saa pyrkiä poistamaan lapsen elämästä kokonaan vaan se pitää opetella tiedostamaan ja käsittelemään. Ihanteellista olisi se, että pelkoa esiintyisi välillä siinä määrin, että se vain jännittää eikä aiheuta hysteeristä ja kontrolloimatonta käytöstä lapsessa.     

Minulle on aivan käsittämätöntä, että joudun opettamaan ihmisille näitä juttuja ovella työskennellessäni: muiden huomioon ottaminen, pakkovallan olemassaolo, jos puheet eivät auta ja eritoten vahvistamaan väkivallan uhrin ystäville, että väkivaltaista käytöstä todellakin on olemassa. Moni ikävä tilanne olisi vältetty, jos väkivallan uhka olisi edes tiedostettu.

Pelko tekee tästä kaikesta vielä ultravaikeaa. Minun pitää portsarina pystyä syväluotaamaan asiakkaan mielentila ja tapahtuneet minulle kerrotuista virkkeistä. Kuinka monesti minulle onkaan kerrottu jonkun hakkaavan asiakasta, kun kyse on oikeastaan kauan aikaa sitten tapahtuneesta ja oikeastaan se hakkaaja ei olekaan ravintolassa. Ja se olikin oikeastaan vain tuuppaisu. Ja kuinka usein tönäisy tulkitaan niin eri tavoin riippuen ihmisen kasvatusympäristöstä. Joskus portsarin kantaessa asiakasta on joku kannettavan kavereista hysteerisesti puolustanut ystäväänsä “oikeudetonta hyökkäystä vastaan.” Valitettavasti tämä tulkitaan aina rikokseksi huolimatta tietämättömyydestä.

Miksi lähestyin tätä ongelmaa alkuun henkilökohtaisen elämäni kautta? Koska näen yksityisessä elämässäni päivittäin tilanteita, jotka ravintolassa tapahtuessaan olisivat käyttämäni käytös- ja tapakasvatuksen piirissä. Painota vielä, että minä en työskentele lastentarhassa vaan yökerhossa. Opetan käytännössä aikuisia ihmisiä käyttäytymään. Normaalissa päiväelämässä ei kukaan sano mitään, jos joku käyttäytyy vähän kehnosti. Mutta ravintolamaailmassa alkoholi on laskenut kynnystä, jolloin lopputulos saattaa äityä hyvinkin pahaksi. Minä en vielä vuosienkaan jälkeen osaa sanoa, että kuka on syyllinen ja kuka ei: huonosti käyttäytyvä vai väkivaltaan herkästi turvautuva asiakas. Tästä syystä pidän kaikkia syyllisinä. Syyllisin heitetään pihalle ravintolasta.

Jälkimaininta

Tämä teksti on periaatteessa myös uutta minulle. Olen tiennyt nämä asiat jo pitkään, mutta en ole saanut jäsenneltyä niitä ulos lausuttavaan muotoon. Nyt kelatessani tekstiäni eestaas, huomasin, että minun on hyvä ottaa uusi elementti työskentelyyni: minun tulee selittää uusille nuorille asiakkaille lyhyesti se, mitä minä saan lain turvin tehdä asiakkaalle, jos ongelmia tulee eteen. Minun ei ole pakko, mutta voisin kuvitella, että ongelmia tulee eteen huomattavasti vähemmän, jos toimin näin. Ällöttävän amerikkalaista.

*Käytän termiä “väkivalta” käytännössä väärin virkkeissäni. Väkivalta lakiopillisesti ymmärretään oikeudettomana tekona itseään tai toista kohtaan, jossa seurauksena voi olla henkinen tai fyysinen vamma tai jolla pakotetaan toinen fyysisesti tai henkisesti tekemään jotain vastoin hänen tahtoaan. Minun mielestäni väkivalta on kuitenkin kaikki sellainen, jossa aiheutetaan kipua, vammoja tai pakotetaan toinen tekemään vastoin hänen tahtoaan jotain. Minun ja lain välinen ero on siis oikeudettomuudessa ja termistössä: poliisi ja järjestyksenvalvoja käyttää voimakeinoja eikä väkivaltaa. Minun mielestäni tämä kaikki on väkivaltaa, mutta toiset väkivallan keinot eri tilanteissa ovat lain- ja oikeudenmukaisia.

Käytän kuitenkin sanaa väkivalta, koska se jää paremmin mieleen ja tietyllä tavalla pakottaa ihmiset ajattelemaan aihetta. Ja nuori kokee voimakeinot väkivaltana varsinkin silloin, kun hän ei ymmärrä voimakeinon laillisuutta. Tämä ymmärtämättömyys saattaa johtaa vakaviin seuraamuksiin.

** Käytän esimerkissä mitätöntä “väärässä paikassa seisoskelua”, koska haluan korostaa järjestyksenvalvojaa auktoriteettina ja hänellä olevia oikeuksia.

*** Kuka tahansa voi ruveta järjestyksenvalvojaksi, kunhan on käynyt kahden viikonlopun kestävän kurssin ja saanut luvan paikalliselta poliisilaitokselta. Kahdessa viikonlopussa ei opita pehmeitä puolustautumiskeinoja, joita käyttämällä saataisiin raivoava kohde taltutettua vammoitta. Tällaisia keinoja ei opita edes säännöllisellä muutaman vuoden kamppailulajiharjoittelulla. Järjestyksenvalvoja oppii ainoastaan perustelemaan voimakeinojen lainmukaisuuden ja käyttämään voimakeinoja oikeassa paikassa. Järjestyksenvalvoja ei opi itsepuolustustekniikoita.