Asiakkaan heikkenevä arviointikyky. Uhka vai mahdollisuus?

Sain Facebookin kautta kollegaltani eräänlaisen haasteen. Hän antoi minulle otsikon, johon perustuen yritän saada edes etäisesti kiinnostavaa ja luettavaa materiaalia. Ja jopa on otsikko! Alku antaa sellaisen mielikuvan, että baarissa tullaan manipuloimaan asiakasta edestä ja takaa. Loppu taas räjäyttää ajatuksellisen horisonttini 720 asteeseen, mikä pakostakin lyhentää entisestään sitä vähäistäkin syvyyttä, jota raapustuksissani on ehkä ollut.

Suurin osa meistä väsähtäneistä ja lopen ryytyneistä ravintolatyöntekijöistä on aikoja sitten unohtanut, miksi baarit ovat olemassa ja mitä ne tarjoavat. Me vain raahaudumme työpisteeseemme ja yritämme selviytyä seuraavaan palkkapäivään saamatta hermoromahdusta. Mutta keskitytään baarin myyntivoittoon sekä portsarin työhön ja unohdetaan kaljankaatajat, joiden tehtävä tätä nykyä tuntuu olevan vain ärsyttää portsareita juottamalla asiakkaat hillittömään helikopterikänniin ja sitten huomauttaa nenäkkäästi, kun emme tee työtämme.

Ravintolan myyntivoitto

Ravintolan kannalta tärkeintä on tehdä voittoa esimerkiksi perjantaina vähintäänkin siten, että omistaja/ravintolapäälikkö voi lauantaina antaa vuoronsa tuntia ennen vuoron aloitusta jollekin tusinatarjoilijalle, jotta hän itse pääsee radalle juomaan itsensä mukavaksi ja samalla pönkittämään sosiaalista statustaan ravintolamaailman kastissa seuraavalla levelille.

Myyntivoitto tulee alkoholijuomista. Jos oikein pikkutarkaksi mennään, niin suurin voitto taitaa tulla limuista ja jäistä. Lopputuloksena kuitenkin tarkoitus on myydä mahdollisimman monta alkoholijuomaa ja mielellään siten, että asiakas saavuttaa lopullisen humalatilan pilkun aikaan.

Eräs paikallinen ravintoloitsija sai myytyä vuosia juomia vähän pienemmällä prosenttimäärällä ja kuitenkin kilpailijoitaan korkeammalla hinnalla. Hän sai myöhemmin huomautuksen tästä viralliselta taholta, mutta aika kauan tätä voitiin tehdäkin. Nykyään hänen baarit kai ilmoittavat kirkkaan juomansa alemmasta prosenttimäärästä jossain pöytä-ständissa minimalistisella pikselimössöllä. Tämä on ollut ehkä yksi röyhkeimmistä asiakkaan hanuroinneista. Pienessä tuiterissa (=heikentyneessä arviointikyvyssä) eroa ei huomannut kukaan. Vuorovaikutteisesti prosenttimäärän laskiessa maku muuttui paloviinamaiseksi, jolloin “vahvan viinan” fiilis säilyi ennallaan.

Asiakkaalle yritetään kuitenkin myydä vähintään sen muutama juoma, jolloin päästää pahimmista estoista irti. Tällöin Visa-kortti heiluu huomattavasti herkemmin tarjottavissa juomissa. Juomien ostamisen käyrä nousee eksponentiaalisesti, kun alkoholin määrä veressä nousee ohi tietyn tiheyden. Tämä jos mikä on parasta tulojen tasausta hyvä- ja huono-osaisten kesken.

Järjestyksenvalvoja

Järjestyksenvalvojan tehtävä on luovia tässä alkoholinhuuruisen karjan keskellä yrittäen kumartaa kolmeen eri suuntaan: viranomaisten, baarin myyntivoiton ja viimeiseksi asiakkaiden. Haasteena on kumartaa sen verran vähän, ettei Hilfigerin boxereista paljastu liian paljoa kahdelle muulle. Tämän kolminaisuuden mallin olemassaolon tarkoitus on itse asiassa pitää kolmion keskellä jotain piilossa kaikilta “olennaisilta” tahoilta. Ja ei - se ei ole pienempi kolmio karvoilla.

Lähestytään otsikon aihetta kahdesta eri suunnasta, jotka tuntuvat kiinnostavan ihmisiä.

• helppo raha
• helpot petikumppanit (en kirjoittanut “helpot naiset”, koska jotkut portsarit tuntuvat olevan vähän avarakatseisempi, mikä varmaan vähentää feministien verenpainetta)

Helppo raha

Silloin ennen vanhaan hyvinä aikoina (ennen vanhaan on aika, jolloin kaikki on ollut paremmin kuin nyt) portsarin pääsääntöiset tulot tulivat tipeistä. Sitten tuli arvonlisävero ja kaikki meni päin… Nykyään sähköinen raha on tuonut tipin konkurssin partaalle. Mutta vielä se sinnittelee. Tipin heruttamiseen on kuitenkin omat kikka kakkosensa, jossa heikentynyt arviointikyky on olennaisessa osassa.

Tipin saamiseen kuuluu kuitenkin tärkeimpänä esim. useat tappelut tai ärsyttävien asiakkaiden näyttävät poistamiset, mikä muistuttaa asiakkaita meidän olemassaolosta. Heikentynyt arviointikyky eli hiprakka ei siis toimi laukaisevana tekijänä, mutta voimistaa latausta mukavasti. Hiprakka ei kuitenkaan saa mennä liian pitkälle, koska silloin asiakas keskittyy liiaksi pystyssä pysymiseen ja unohtaa meidän kokonaan huolimatta siitä kuinka helvetin hyviä tyyppejä me ollaan.

Jos joku antaa selvinpäin meille tippiä, johtuu se siitä, että olemme oikeasti tehneet jotain hyvin, mikä on hyvin epätodennäköistä. Todennäköisempää on se, että tipittänyt asiakas on juuri käyttänyt viittomakieltä nyrkkien muodossa toiseen asiakkaaseen. Sori-tippi on kyllä aina silti tervetullut. Vielä kun sääli-tipsua rupeisi saamaan, niin kaikki olisi hyvin.

Helpot petikumppanit

Hämäläiset ovat hyvin itsetietoista suomalaisen kansakunnan osaa, joka on lisännyt itsetietoisuuteensa luonteensa mukaisen negatiivisuuden. Hämäläisellä on halu tehdä kaikki mahdollinen MTV kolmosen kymmenen uutisten jälkeen esitetyistä elokuvista katsotut erotiikkakohtaukset aikuisviihdeteollisuuden synkimpiin hedonismin limaisuuksiin, mutta epävarmuus toimii kaiken tämän kivan esteenä. Alkoholi sulattaa tämän epävarmuuden, jolloin mielihalut saavat jyllätä kaikessa rauhassa ympäriinsä.

Tässä tapauksessa heikkenevä arviointikyky koskee asiakkaan omaa seksuaalisuutta eikä niinkään arviointikykyä vältellä helpon saaliin mainetta. Baariympäristössä kyllä riittää orgasmintuottokoneita, mutta portsarit erottuvat joukosta kuin valkoinen pupu keltaisissa tangoissa tiikerin silmään.

Baaritiskillä, tanssilattialla ja näiden välillä olevat asiakkaat ovat kaikki usein liian humalassa ja eritoten ryhmissä. Luonnossakin saalistajat välttelevät laumoja ja keskittyvät joukosta erkaantuneisiin yksilöihin. Keltainen lätkä rinnassa ei ainakaan saa meitä sulautumaan paremmin taustaan. Lopputuloksena portsarit ovat vaarassa saada kauniin ejakulaation muita ympäristössä olevia herkemmin. Tässä on myös kääntöpuolensa. Heikkenevä arviointikyky koskee myös portsareita. Yön pimeimpinä hetkinä väsymystila on pahimmillaan. Aamuseisokkiin päättyvä kiimapiikki tuleekin ennen aikojaan, joka sumentaa portsarin verkkokalvot todella pahasti.

Tämä ei ole amerikkalainen pornoelokuva, jossa vain kauniit ihmiset muuttuvat helpoiksi. Aika usein myös… vähemmän miellyttävät ihmiset hukkaavat estonsa, jolloin koko show muuttuu melko irvokkaaksi tragediaksi. Muistutuksena vielä, että portsarin asiakaspalvelu tähtää miellyttävyyteen, jolloin ihraisemmankin käden eksyminen sukukalleuksille pitää pystyä torjumaan hymyn kera - mielellään sellaisen “antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa” -katseen kanssa. Tippejä ei ole vara menettää.

Tästä onkin hauska tarina lainattuna Hämeenlinnan eräältä ovimieheltä. Pyydän etukäteen anteeksi huutolauseita huutomerkkien kera, mutta kyseisen ovimiehen esitystapa on tällainen.

- Kiima on paha. Se on paha. Kerran erehdyin raahaamaan vähän pullean naisen himaani. Ei se pahalta näyttänyt, mutta ei se nyt mikään missikään ollut.

- Tietkö kun sä pääset himaan ja se nainen on koko matkan jutellut ihan himmeitä. SIIS IHAN HIMMEITÄ! Tajuatko! Yrität sulkea korvat, että fiilis ei laske alle vaakapotenssin.

- Ja erehdyin sanomaan, että pidän tatuoinneista. JUMALAUTA. Se laski heti eteisessä housujaan ja näytti tatuointinsa. Tiekkö kun se isketty tatska alun alkaenkin kaikkine väreineen oli epäsymmetrinen, niin minkänäköinen se oli, kun siihen maidonvalkeaan kroppaan on tullut parikymmentä kiloa lisää? PARIKYMMENTÄ! SIIHEN MAIDONVALKEAAN IHRAAN? JUMALAUTA!

- No, enhän mä voinut enää pakitella. Vein sen makuuhuoneeseen ja tönäsin napakasti sen siihen sängylle ja löin valot pois päältä.

- Kyllä sä tiedät, kun pakko on ja odotat vain sitä laukeamisen jälkeistä häpeää. Yritin tasapainotella siinä kullisi ympärillä koskematta mihinkään kohtaan siinä naisessa. Että se oli ihraisen pehmeä - joka puolelta. JOKA PUOLELTA! YMMÄRRÄTKÖ? Miten helvetissä ne saakin sullottua ne ylimääräiset kropanosat niihin vaateisiin sillä tavalla, että se näyttää hyvältä. JOKA PUOLELTA IHRAINEN!

- No, sain mä homman hoidettua. Mutta arvaa mitä? Se saatanan lahna jäi siihen viereen kuorsaamaan. Ei elettäkään, että olisi lähtenyt. Enhän mä voinut mitään sanoa. Yritin vain saada meidän väliin sellaista peitto-tyyny-muuria. SUOJAMUURIA SAATANA! Ettei se pääse vaan vahingossakaan sieltä koskettamaan. YMMÄRRÄTKÖ? SUOJAMUURIA OMASSA HIMASSAAN!

- Arvaa mitä. Aamulla se halusi vielä uusinnan. Hädin tuskin sain vietyä loppuun pimeässäkään sitä hommaa ja nyt pitäisi valossa. UUSINNAN SAATANA! TAJUATKO?

Ja kyse todellakin on JV-lätkästä ja “asemasta” baarin iltaisessa ympäristössä. Minulle usein hymyillään ja jäädään jopa juttelemaankin, kun olen töissä. Mutta auta armias, jos olen vapaalla ilman lätkää, niin ne samat kinkut, jotka töissä hymyilee minulle, niin eivät vaivaudu edes moikkaamaan. Opportunistit! Eli kyse ei ole portsarista itsestään, vaan siitä, että hän on portsari. Vapaalla oleva ovimies ei siis ole portsari.

Asiakkaan heikkenevä arviointikyky seksin suhteen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta se voi olla kivaa, mutta välillä pitäisi hoitaa vähemmänkin kivoja tapauksia. Taisin unohtaa huomauttaa, että itseni kloonaamiseen tarkoitettu nahkalärpytin saattaa löytää itsensä joskus myös saman sukupuolen kuppimaisesta kädestä. Luojan kiitos siinä on aina ollut farkkukangas välissä. Näissäkään tilanteissa ei saa menettää cooliuttaan, vaan pitää pystyä sanomaan jotain sopivan flirttailevaa.  

Nämä kaikki ovat vähän sellaisia puolen tuopin -juttuja; joillakin se on puoliksi täynnä ja toiset etsii jo uutta tarjoajaa. Jos soveltaisin Machiavellin ajattelumaailmaa, niin saattaisin saada aivan helvetisti aikaan tilanteesta kuin tilanteesta. Onneksi mä olen ihmisiä rakastava moraalifilosofi, joten ravintoloissa, joissa minä olen töissä, on melko turvallista käydä ja olla umpitunnelissa.