On tullut aika kirjoittaa jatko-osa aikaisempaan päivitykseeni narikkatyöskentelyn perusteista. Oikeastaan jatko-osan ajankohtaan vaikuttaa kaksi toisistaan poikkeavaa, mutta toisiinsa liittyvää asiaa: Ovella on ollut niin tylsää, että ainoa josta voisin kirjoittaa on eri tavoista avata ulko-ovea, mutta valitettavasti ovella leijaillut tylsyys on laskenut älykkyysosamäärääni hetkellisesti siten, että en pysty kirjoittamaan tästä saranoita kuluttavasta toiminnasta riittävän mielenkiintoisesti.
Ensimmäisessä narikkatyötä avaavassa päivityksessä kerroin seuraavista asioista:
- asiakaspalvelun multiprosessoinnista
- vessassa käymättömyydestä
- rahastamisesta ja 2,5€ kertolaskutaulukosta
- Lyhyestä, ytimekkäästä ohjeistamisesta
- vesiliukoisista tusseista
Edellä mainittujen asioiden lisäksi päivitys sisälsi lukuisia poikkeuksia, jotka ovat olennaista tietää, mutta niiden kirjoittaminen edelliseen listaan antaisi niille liian suuren painoarvon. Näiden ohjeiden avulla narikkaukko tai -mimmi pystyy työskentelemään itsenäisesti narikassa siten, että vanhempi työntekijä oli vähintään radiopuhelinyhteyden päässä. Mikäli olet selviytynyt näillä ohjeilla narikassa vähintään puoli vuotta, niin olet viimein valmis uusiin ohjeistuksiin.
Siinä missä autolla ajamisen oppimisessa katse rupeaa kokemuksen myötä siirtymään konepellin välittömästä läheisyydestä ehkä edessä ajavaan autoon, niin narikkatyöntekijä pystyy ajan myötä siirtämään katseensa edessä pyörivästä tuhannen käden solmusta käsien taakse niiden omistajiin. Edessä olevissa käsissä narikkalappujen lisäksi saattaa olla kännyköitä, huulipunia, lompakoita tai ihan vain pelkkää ilmaa. Sinun tehtäväsi on tutkia käsien omistajien kasvoista aikomuksia. Ja turha kuvitella saavasi verbaalista ohjeistusta. Mikäli baarimikot ovat tehneet työnsä palkkansa arvoisesti, niin asiakas ei pysty ynnäämään sanoja yhteen ymmärrettävästi. Tutki siis kasvoja. Ohessa pari esimerkkiä.
Olennaisin ele näkyy koko kropassa. Asiakkaan vartalo on lyhistynyt vähän kasaan ja kasvot muistuttavat sateessa kastuneen ajokoiran lärviä. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että asiakas ei löydä narikkalappuaan. Löytymistä toki edesauttaisi se, että sitä yrittäisi edes etsiä. Asiakas pystyy muodostamaan ainoastaan yksi kirjaimisia sanoja, joten pidä kysymykset lyhyinä.
- Onko narikkalappu hukassa?
Riippumatta asiakkaan vastauksesta jatkat
- Kokeiles vielä tutkia taskusi.
Nyt pitää seurata tarkasti asiakkaan navigointitaitoja. Ohjeita annat samaan tahtiin kuin käsi liikkuu:
- Paidan etutaskut.
- Paidan vasen etutasku.
- Oliko se vasen sinun mielestä?
- Housun etutaskut
- Tutki nyt kunnolla ne.
- Takataskut
- Toinen takatasku
- Eikun se takatasku… eikun juuri se toinen takatasku.
Joskus humalatila on niin voimakas, että kaikki energia menee itsensä pystyssä pitämiseen. Tällöin käsien liikuttaminen on niin ylivoimaista, että asiassa ei päästä eteenpäin. Tähänkin on ohjeensa.
- Saanko tutkia herran taskut?
- Sitten lähdet ilman takkia.
- No niin, katotaas mitä täältä löytyy.
- Pierasitko sä saatana?
- Lakkaa nyt perkele kikattelemasta, tästä sun vaatteista ylitsevuotavasta kropasta löydä muuten mitään.
- Täällähän se on sun etutaskussa.
Joskus asiakas väittää, että narikkalappu on hukkunut, vaikka tietää tasan tarkkaan missä se on. Tarkoitus on vain ärsyttää sinua tai mikä pahempaa, yrittää saada sinun puhelinnumero. Tämän tunnistaa aikaisemmasta esimerkistä poikkeavasti siitä, että hän pystyy muodostamaan lauseita. Oli tarkoitus mikä tahansa, niin ainoa vaihtoehto on sanoa napakasti, että antaa narikkalapun tai lähtee ilman takkia. Toki jos olet kiimoissasi ja asiakas näyttää tähän mielentilan sopivalta vastakappaleelta, niin voit jatkaa suvunjatkamishormonin määrittelemällä tavalla. Mutta pitkäaikaiseen suhteeseen tällaisesta mielikuvituksettomasta yksilöstä ei ole. Mikäli asiakas jää sössöttämään omiaan siihen, niin kutsut ovelta ihmisoikeuksista tietämätöntä portsaria tulemaan käymään paikalla. Yleensä pelkkä kutsuminen riittää asiakkaalle.
Sitten on vielä niitä tapauksia, jotka ovat hukanneet oikeasti lappunsa. Aikaisemmassa päivityksessä kerroin keinoja löytää asiakkaan takin. Jos kuitenkin tilanteessa haiskahtaa palaneen käryä yhtään, niin toimi seuraavasti. Tarkoituksesi on olla kohtelias, mutta samalla kieltäytyä etsimästä takkia siten, että siihen on jokin perusteltava syy. Kun asiakas on kuvaillut takkinsa tuntomerkkejä, niin haet tuntomerkkeihin mahdollisimman sopivan takin, joka on unohdettu vuosi sitten narikanperälle ja kysyt, että onko se oikea takki?
Asiakas, joka nyt vaan haluaa jonkin ryysyn päällensä ulos kylmään sillä samalla sekunnilla vastaa myöntävästi. Silloin kerrot totuuden ja sanot, että takin etsiminen loppuu tähän, kun ei kerta muisteta oman takkinsa ulkonäköä luotettavasti. Tähän liittyy monia muitakin reaktioita, mutta ne vaativat taas pidempiaikaista suhdetta ihmissaastaan, jotta voisit tulkita niitä oikein.
Pääpointti on toimia sillä tavoin, että voit itse olla varma mikä on miten ja asiakas ei voi millään tavalla tietää oikeaa vastausta. Tarkoitus on saada hänet reagoimaan tavoilla, joista voit tehdä johtopäätöksiä perustellusti. Tätä tarvitaan varsinkin silloin, kun sinun pitää perustella ravintolapäällikölle, miksi hänen BFF tai sosiaalipummahtava poikaystävä ei saanut takkia narikastaan, vaikka “kohteliaasti” pyysi.
Se sosiaalisesta hakkeroinnista. Mutta miten saada neljän asiakkaan takit samaan naulaan? Varsinkin, kun kaikista on ripustuslenkki hajonnut. Ensimmäisenä yritetään laittaa kevyemmät takit isomman takin hihojen sisään, jonka jälkeen ripusta oikeastaan vain yhden takin naulaan. Tärkeää on tietää se universaali totuus, että 700 € Ferrarinahkatakissa on kiinalaispojan ompelema yanin arvoinen ripustuslenkki, joka pettää heti, mikäli takkia ei ole tuettu erikseen esimerkiksi hihasta. Toinen merkillinen ongelma on se, että tällaisessa takissa voi olla nahkavyönvahvuinen lenkki, mutta se perkele on ommeltu sisävuoreen. Jos tätä ei huomaa, niin illan päätteeksi voi asiakas saada kaksi erillistä rääsyä yhden sijaan.
Mikäli takkeja ja/tai laukkuja ei saada yhteen naulaan, niin laitat ne eri naulaan, mutta laitat edellisen vaatekoukun narikkalapun uuteen vaatekoukkuun, jonka päälle laitat taas toiset takit. Tällöin asiakasryhmä saa vain yhden narikkalapun ja illuusion siitä, että takit ovat samassa naulassa. Noutaessasi takkeja huomaat, että takkien alla on narikkalappu, joka johdattelee sinut toiseen koukkuun. Toisaalta helpompaa olisi sanoa asiakkaalle, että ei ole mahdollista saada yhteen koukkuun niitä. Mutta tätä moninarikointia voi käyttää tapauksissa, joissa pitää hifistellä.
Mikäli et työskentele liukuhihnabaarissa, jossa asiakkaat ajetaan kuin karja aitaukseen ja ulos, niin takki tulee pukea asiakkaan päälle. Tämä eritoten silloin, kun asiakas on todella mukava tai sitten vastavuoroisesti suurin kusipää, mitä maa päällään kantaa. Mukavan suhteen ei varmaankaan tarvitse erikseen perusteita, mutta sen hermoja viulunkielen tavoin kiristävän ääliön pukeminen tarvinnee hiukan lisäselvennystä.
Asiakashan voi ravintolatyöntekijän hermoja oikeastaan ainoastaan silloin todella raastaa, kun hän vuorovaikuttaa suustaan päästävillä äännähdyksillä. Mikäli lyöt kangasmytyn hänen käteensä, niin sen pukemiseen menee aikaa juuri pahoinpitelysyytteen verran. Tulee huomattavasti halvemmaksi pukea takki päälle.
Yössä näkee joskus aivan käsittämättömiä pareja. Mies on tyyliin patakolmonen ja nainen herttarouva. Eivät siis millään tavalla muodosta sopivaa yhdistelmää keskenään. Herttarouvan sydämenmuotoinen pakaralinja saattaa kuitenkin aiheuttaa lantion tahdosta riippumatonta heiluntaa narikkamiehessä. Parit katseetkin on vaihdettu, mutta et ole varma katseiden asiasisällöstä. Vieressä kännykkään kovaäänisesti höpöttelevä ukkokin on vapaan keskustelun tiellä. Tällöin puet takin naiselle päälle siten, että lantiolinjasi on pakarapusun päässä naisesta. Tässä ei ole mitään moraalitonta. Herttarouvaa joka tapauksessa pidetään kuin jalkavaimoa, kun mies puhuu puhelimeensa eikä pue hänelle takkia päälle, niin kuin kunnon miehen kuuluisi. Pakarapusu antaa pisteen katseiden vaihdolle ilman kenenkään loukkaantumatta, ja eritoten tippiä kadottamatta. Vähän sellainen win-win-tilanne. Ravintolan puolesta tämänkaltainen asiakaspalvelu on välttämätöntä. Täyden palvelun ravintolaan kuuluu myös naisasiakkaan seksuaalisen itsetunnon kohottaminen. Ja hyötyy se patakolmosen arvossa oleva ukkokin tästä itsetunnon kohoamisesta myöhemmin kotona.
Loppuun vielä pari varoitusta. Pakarapusuja saattaa joskus tulla myös herttakuninkailta eli miehiltä. Mieti tilanne etukäteen ja keksi jokin näppärä lause, mitä sanoa. Muista että parhaat puhelinnumerot kuitenkin tulevat setelin kera. Numeron voit heittää roskiin tai kokeilunhaluisena ihmisenä pitää.
Joskus myös tyttären kanssa olleet äidit saattavat nousuhumalakiimoissaan heittäytyä hiukan ronskeiksi ja pakarapusun sijaan testata myyntiartikkelia käsikopelolla. ÄLÄ vedä lantiota äkillisesti poispäin, koska silloin vieressä ollut tytär tajuaa tilanteen. Muista, että korkea seksihalu periytyy, joten sama geeni on myös tyttärellä. Mikäli tyttärellä on samankaltaisia ajatuksia sinusta, niin äidin jäädessä kiinni lemmenkilpailusta sammuttaa lieket melko tehokkaasti ja mikä pahinta, tipit jää saamatta molemmilta.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että sinun tehtävä on skannata jatkuvasti asiakkaiden eleitä, narikkalapun hukkuessa inventoida asiakkaan taskut ja mikä tärkeintä:
anna ymmärtää, mutta älä ymmärrä antaa. Ja älä ole homofoobikko, ole sinut seksuaalisuutesi kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti