Tässä on ollut aivan käsittämättömän mitäänsanomattomia öitä takana, että oikein saa mitään kirjoitettavaa aikaiseksi. Eilen kuitenkin eteeni tuli tilanne, jossa käytettiin perin järjestelmällisesti eri keinoja päästä sisään.
Sisään heilui neljä miesasiakasta. Yksioikoisena portsarina osoitin yhtä miehistä sormella ja sanoin
- Ei.
Osoitettu asiakas oli aikaisemmin pidetty pidemmä aikaan ulkona ja edellisiltana oli kokeiltu, joskos käyttäytymissäännöt olisi sisäistetty. Ei oltu.
- Minäkö en pääse?
- Sinä juuri et pääse. Viime kerralla tuli taas hölmöiltyä siihen malliin, että et kyllä pääse sisälle.
- Mä olin viime kerralla niin sekaisin, että oikein edes tajunnut, mitä tein.
Aivan kuin ei olisi asiakkaan kontrolloitavissa se, että kuinka paljon viinaa kurkustaan alas kaataa.
- Et siltikään pääse.
Seuraavaksi ryhmän rauhanneuvottelija pääsi ääneen.
- Me tultiin porukalla tuolta, niin eikö nyt pääsisi tämän kerran.
Tässä vedotaan johonkin mystiseen kollektiiviseen oikeutukseen, joka on jäänyt minulle hämärän peittoon.
- Ei pääse. Viime kerralla hölmöiltiin niin pahasti, että en ota sisälle nyt.
- No hei, mä voin pitää huolen kaverista.
Teki mieleni sanoa, että on siinä ja siinä, että pystyt pitämään edes itsestäsi huolen, mutta kohteliaasti jätin asian mainitsematta ja tokaisin
- Jos joku asiakas tarvitsee huoltajan, niin hän ei ole toivomaamme materiaalia tänne. Jokainen asiakas on vastuussa itsestään.
- No, kyllä nyt voisi vähän joustaa
- Viime kerralla joustettiin ja lopputulos ei ollut ketään miellyttävä.
Sitten pari miestä seurueesta luovutti ja lähti ulos. Noin viiden minuutin jälkeen koetettiin keinoa, joka on yleensä kryptoniittia minulle.Ulkona pidettävä miesasiakas tuli sisään ja pyysi anteeksi.
- Mitähän sä pyydät anteeksi?
- No, viime kerralla kun tappelin asiakkaan kanssa ja en lähtenyt ajoissa pihalle. Mielestäni kyllä parin lyönnin jälkeen poistuin paikalta vähin äänin.
- Kaikki meni väärin, vastasin, sinä tappelit minun kanssa, sinut poistettiin ja viimeiseksi keinoksi teatraalisesti heittäydyit kadulle makaamaan vastalauseeksi.
- Mä en kyllä muista mitään sellaista.
- Voin uskoa.
Aika tehokkaasti asiakas käytti kaikki neuvottelukeinot. Se mikä olisi toiminut, niin olisi pitänyt jättää viime kerralla hölmöilemättä niin pahasti. Se, mikä kuitenkin nosti asiakkaan pisteitä, niin asiaa ei vatvottu tämän enempää, vaan pyydettiin uudelleen anteeksi ja poistuttiin vähin äänin. Seuraavalla kerralla asiat saattavat olla toisin.
Ilta meni muuten melko rauhallisesti liukuen. Erään parivaljakon sain kuitenkin iloiselle tuulelle, kun kehuin toisen asiakkaan käsien olevan kuin parikymppisellä. Tilanteen komedillisuutta korosti se, että kyseessä oli miesasiakkaat.
- Näytätkö henkkareita, sanoin.
Mies kaivoi lompakkonsa ja esitti henkkareitaan.
- Mahdotonta. Nyt ei kyllä henkkareiden syntymävuosi ja käsien parikymppisyys täsmää.
- Joo… eiku... anteeksi mitä, kysyi asiakas hämmästyneenä tarkistaessaan omia henkkareitaan.
- Niin katso nyt noita sun silkkisiä käsiä, aivan kuin parikymppisellä pojalla.
Asiakas katsoo käsiään kuin ensimmäistä kertaa huomaisi niiden olevan olemassa. Samalla toinen asiakas yrittää näyttää omia henkkareitaan.
- Eijei, sulla on taas ihan ikäloput kädet, niin en tarvitse henkkareita.
Melkonen naurun rämäkkä nousi vuoropuhelusta. Välillä pitää yllättää.
Tästä tulikin mieleeni tilanne vuosien takaa. Olin yökerho Lumossa töissä ja vastaani käveli miesasiakas vähän mietteissään. Olin varmaan juuri kertonut tuhmia vitsejä tarjoilijoille, koska olin mielestäni maailman eroottisin ihminen. Kävelin asiakkaan ohitse.
Sanoin miesasiakkaalle moooiiiii samalla tavalla kuin olisin sanonut sen potenssia lisäävälle pystytissille. Katsoin miestä samalla varpaista päähän ja takaisin varpaisiin. Ilmeeni oli sama kuin nälkäisellä katsellessaan sokerikuorrutettua banaania. Mies katsoi minua hämillään vielä senkin jälkeen, kun olin ohittanut hänet.
- mooi, moi, päästi mies epävarmasti suustaan kääntyessään katsomaan perääni.
Hänen harmikseen edessä oli muutamat rappuset, joita hän ei huomannut.
Pääasia, että saa jonkinlaista huomiota muilta ihmisiltä. Se, että onko huomionosoitus samalta vai eri sukupuolelta, on toissijaista. Tärkeintä on se, että huomioidaan.
Hyvää joulun odotusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti