VAU! Katsoin eilen ohimennen kännykästäni blogini kävijämääriä ja hämmästyksen voimasta piti oikein ravistaa puhelinta varmuudeksi, jos numerot vaikka olisivat olleet vahingossa väärässä järjestyksessä. Kahden päivän aikana blogini keräsi 21 000 kävijää. Viimekertainen päivitys nosti vallan tunteita ja pilasi blogini synkän monologini tuoden lukijoiltani vastavuoroisuutta.
Minulle tuli toissailtana viesti pomoltani: “Nyt sait blogiisi kovan suosittelijan!” Yritin tiirailla Facebook-sivuni kautta, kuka nyt on tykännyt linkistäni. En löytänyt mitään poikkeavaa. Lähetin kysymysmerkin vastauksena. Vastaus tuli nopeasti: “Se Pastori suosittelee sun blogia.”
Kyseessä ei ole tällä kertaa kirkon hengellistä virkaa toimittavasta henkilöstä vaan vähän toisenlaisesta paimenesta. Kyseinen portsari on toiminut Helsingissä ovilla 90-luvun puolesta välistä, ja www.yonsankarit.com -sivuston mukaan päätyökseen hän toimittaa uutisia Nelosella. Hän on myös kirjoittanut portsarintyöstä kertovan kirjan “Yön sankarit - Kasvoja punaisen köyden takaa”. Kyseessä on siis ammattikuntani yksi arvostetuimmista herrasmiesportsareista oikealta nimeltään Teemu Potapoff.
Pastori oli laittanut linkin blogiini Yön sankarit -Facebooksivullaan. On sydäntä lämmittävää saada positiivista palautetta alalla minua pidempään seisoskelleilta portsareilta, mutta Pastori useiden internet-lähteiden perusteella vaikuttaa uskovan samanlaisiin arvoihin ja edustaa julkisesti portsareita sellaisina ammattimiehinä, jona myös minä portsarit näen. Tästä syystä koen hänen antaman palautteen painavammaksi kuin blogiini nimettömästi kirjoittavien kollegoideni. Lyhyestä virsi kaunis: Kiitos linkkauksesta ja palautteesta!
Suomessa lienee aina tehty vuorovaikutteisesti “palveluksia” toinen toisillemme. Nykyään tämä palveluksien tekeminen tuntuu olevan enemmänkin kylmää kaupankäyntiä kuin ystävällisyyden osoittamista. Toiset ihmiset jopa ystävyyssuhteissaan ottavan enemmän kuin antavan, mikä muistuttaa enemmänkin loisimista kuin mutualismista suhdetta. Minun periaatteeni eivät tällaista ymmärrä. Vaikka blogin linkkaaminen omalle Facebook-sivulleen ei ole käytännössä mikään iso juttu ja vaiva, niin koen Pastorin tapauksessa sen kuitenkin perin ystävälliseksi pyytettömyyden takia. Ovellakin työskennellessänikin annan erityishuomiota asiakkaille, jotka huolehtivat jalattomaksi juoneen ystävänsä kotiin, aidosti rauhoittavat kavereitaan agressiivisissa tilanteissa tai muistavat minua baarista lähteissään. Ystävälliset teot ovat nykyään harvassa ja siitä syystä niistä pitää sekä kiittää että antaa takaisinpäin, jos mahdollista. Ei sen takia, että sosiaalinen periaate niin sanelee, vaan koska niin vain tehdään.
Tämän takia tilasin tänään Yön ritarit -kirjan, luen sen kun kiireiltäni ehdin ja kirjoitan siitä arvostelun blogiini runsaiden linkkien kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti