Lapsenkasvatuksesta portsarin silmin

Olen nyt viime vuosina ruvennut kiinnittämään huomiota vanhempien kasvatusmenetelmiin sekä ihmisten käyttäytymiseen arkielämässä ja kyennyt muodostamaan karkeita syy-seuraus -suhteita liittyen työhöni. Huolestuttavinta on se, että järjestyksenvalvojat ovat tietyllä tavalla kaikille juuri ravintolaan pääseville ensimmäinen tasa-arvoinen auktoriteetti, joka kohtelee kaikkia samanarvoisesti ja tarvittaessa “rikkoo” fyysisen koskemattomuuden illuusiota “käymällä käsiksi”, jos olosuhteet ovat riittävän epäkohteliaat.

Huomio, välttääkseni väärinymmärryksiä, olen selittänyt joitain termejä auki paremmin, mutta pitääkseni tekstini paremmin luettavassa muodossa, olen siirtänyt ne tarinan loppuun ja vain viitannut niihin *-merkillä. Olen lisäksi käyttänyt melko kärjistyneitä esimerkkejä painottaakseni eroavaisuuksia, mutta näitä ei tule tulkita niin kirjaimellisesti. Minä en myöskään tiedä lapsen kasvatuksesta tuon taivaallista. Osaan kertoa vain sen, minkälaisia keinoja järjestyksenvalvoja käyttää ongelmatilanteissa teidän Kalle-Kyllikkeihin. Painotan, että meidän ensisijainen tehtävä on poistaa ongelmat eikä toimia elämän ohjaajana. Ongelmana valitettavan usein on asiakas - teidän rakas Kalle-Kyllikki.

Miltei kaikissa perheissä katsomatta vanhempien ammattia, koulutustaustaa tai sosiaalista asemaa opetetaan pääpiirteisesti lakia rikkoviin tekoihin samoja sääntöjä, jotka alkavat Ei saa -sanoilla: lyödä ja ottaa toiselta tavaraa, mitkä myöhemmin muuttuvat kielteisimmiksi termeiksi teini-ikään ehtineillä: pahoinpidellä ja varastaa. Joissain harvoissa perheissä näiden sääntöjen opettamiseen surullisesti käytetään havainnollisia esimerkkejä siitä, mitä ei saa tehdä.

Seuraavaksi tärkeä opetus on vanhempien sosiaaliseen statukseen katsomatta käytöstavat. Joissain perhekulttuureissa tämä ymmärretään kirjaimellisesti tiettyinä suoraviivaisina tekoina, joita ei saa tehdä: röyhtäistä ääneen, piereskellä, etuilla jonossa, jättää syömättä lautasta tyhjäksi, kiroilla jne.  Se, mitä useimmissa perheissä ei ymmärretä käytöstavoista opettaa, on niiden alkuperäinen tarkoitus: toisten ihmisten huomioon ottaminen.

Sitten tulevat ongelmat, joihin ei perheissä anneta käsittelyohjeita tai ratkaisumalleja. Nämä ongelmat kohdataan yllättävänkin usein anniskeluravintolan ympäristössä. Lopputulos saattaa olla hyvinkin shokeeraava sekä täysi-ikäisyyden saavuttaneelle itse tilanteessa että hänen vanhemmilleen myöhemmin tilannetta selvitellessä. Täysi-ikäisen pitäisi pystyä huomioimaan muita ihmisiä vähintään baariyhteisölle tutulla ohjeella ja ymmärtämään, että jotkut ihmiset käyttävät väkivaltaa. Toiset käyttävät sitä lain suojaamin keinoin ja toiset laittomasti. Joskus on tullut vastaan nuoria, jotka kuvittelevat järjestyksenvalvojien toimivan samoilla ohjeilla kuin vanhemmat ja opettajat väkivallan* suhteen: missään olosuhteissa kohteeseen ei kosketa.

Alalla vähän aikaa työskennelleet portsarit toimivat JV -kurssilla opetetun ohjeen mukaisesti. Periaatteessa esim. väärässä paikassa seisoskeleva asiakas** yritetään saada siirtymään kolmivaiheisella verbaalisuudella: neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Mikäli käsky ei saa tulosta aikaiseksi, niin asiakas voidaan siirtää fyysisesti paikaltaan. Asiakas voi kysyä syytä siirtymiseen, mutta periaatteessa portsarin ei tätä tarvitse kertoa. Me emme toimi kuten vanhemmat sekä opettajat ja vältä väkivallan käyttöä. Jos puhe ei mene perille, niin asiakas siirretään vaikka kantamalla.

Akateemisessa perheessä kasvatettu nuori, joka on tottunut väittelemään itsensä tilanteesta kuin tilanteesta saattaa järkyttää mielensä pahanpäiväisesti tästä. Hänen loppuun asti hiotut argumentit sivuutettiin ja hänen koskemattomuuttaan loukataan tavalla, jota häneen ei ole ikinä kohdistettu. Vähemmän akateemisessa perheessä ei taas ole opittu väittelemään, vaan tahto on saatettu saada läpi periksiantamattomuudella. Seuraavaksi “uhriksi” joutunut toimii periaatteessa kahdella tavalla, josta onneksi ensimmäinen on yleisempi: hän rupeaa mussuttamaan oikeudestaan koskemattomuuteen ja uhkaa järjestyksenvalvojaa syytteellä. Tätä korostetaan vielä juoksemalla järjestyksenvalvojan perässä ja mahdollisesti vielä tarttumalla portsarin vaatteisiin kiinni. Lopputulos tästä  tarttumisesta on vielä järkyttävämpi: nuori löytää itsensä pihalta. Toinen, ja vakavampi, vaihtoehto on puolustautua “oikeudetonta hyökkäystä” vastaan. Asiakas päättää puolustautua lyömällä järjestyksenvalvojaa.

Jotta minua ei ymmärretä väärin, niin joudun selittämään melko kuivasti ja yksityiskohtaisesti tästä pahimmassa tapauksessa tapahtuvan. Järjestyksenvalvoja saa käyttää voimakeinoja, mikäli käskyttäminen ei toimi. Järjestyksenvalvoja saa myös puolustautua kaikkien ihmisten tavoin häneen kohdistuvaa hyökkäystä vastaan häneen kohdistuvan hyökkäyksen voimalla tai jopa pykälää voimakkaammalla tavalla. Mikäli asiakas päättää “puolustautua” lyömällä useita kertoja, saa järjestyksenvalvoja läpätä asiakasta vaikka kiveksille lopettaakseen lyömisen***. Heti hyökkäyksen loppumisen jälkeen järjestyksenvalvoja “palaa” käyttämään voimakeinoja ja kantaa asiakkaan pihalle.

Lopputuloksena nuori löytää itsensä pihalta ja pahimmassa tapauksessa seuraavana aamuna poliisilaitoksen kuulusteluhuoneesta epäiltynä järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta tai pahoinpitelystä. Itse jätän nuorten suhteen tällaisissa tilanteissa yleensä soittamatta poliisille, mikäli itselleni ei ole lähitulevaisuutta haittaavaa vammaa syntynyt. Nuori saa pari päivää aikaa kiukuspäissään selvittää tapahtunutta ja oppia sen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Nyky-yhteiskunnassa poliisimerkinnöistä saattaa olla vakavaa haittaa nuoren tulevaisuudessa, mikä on voi olla aika kova hinta tietämättömyydestä: Nuori itse kuvitteli olevansa oikeudettoman hyökkäyksen kohteena ja yritti puolustautua. Tätä pahensi se, että nuori ei ollut ikinä joutunut moiseen fyysiseen kohteluun.

Kerran eräs nuori soitti poliisin paikalle, sen jälkeen kun olin poistanut hänet pihalle. Poliisin kuunnellessa nuoren naisen valittamista hetken ja poistuessaan paikalta nainen tarrasi häntä kiinni virkapuvusta ja vaati oikeutta. Nainen poistui seuraavana aamuna yhtä kokemusta rikkaampana putkasta.

Minä olen aikaa myöten ruvennut rokottamaan käytöstapojen puutteesta. Esimerkiksi mikäli suusta ei tule kuin vitun -hokemista eri merkityksissä, niin henkilö saa osakseen tapakasvatusta. Mikäli puhe ei mene perille, niin käytös koetaan häiritseväksi, josta huonoimpana skenaariona on jälleen ulkona kököttäminen.

Ja sitten ajankohtainen maininta: jos sinä serkusten ristisiittoinen paskiainen jäät jollain ilveellä kiinni sulkijalihaksesi tietoisesta avaamisesta vähentääksesi suolistosi sisäistä painetta narikan edustalla, niin seuraamukset ovat hyvin epäjouluisat. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän työskennellä puolimädäntyneen kinkun huuruissa.

Yksinkertaisesti sanottuna: Opettakaa lapsianne käyttäytymään siten, että he huomioivat ja kunnioittavat muita ihmisiä. Näin portsarin näkökulmasta suosittelen käyttämään kolmiportaista suostuttelua (neuvoin, kehotuksin ja käskyin) ja jos ne eivät toimi, niin on aika tehdä konkreettisesti jotain, vaikka asettamaan lapsi jäähylle. Tässä opitaan perustavanlaatuisesti käskyjen merkitys ja niiden noudattamatta jättämisen seuraus sekä “pakkovallan” olemassaolo.

Seuraavaksi ongelmaksi tulee kahdessa eri suomalaisessa kulttuurissa kasvaneet jälkeläiset. Valitettavasti Suomessa on hyvinkin erilaista kasvatusta. Mielestäni tämä on mennyt jopa niin pitkälle, että voidaan puhua erilaisista kulttuureista. Toiset nuoret ovat kasvaneet fyysisessä maailmassa ja kohdanneet jopa pelkoa.  Toiset eivät ole ensimmäisen muutaman elinvuotensa jälkeen kohdanneet minkäänlaista fyysistä kamppailua ja kuvittelevat Suomen olevan pumpuliturvallinen maa. Huolimatta korkeasta koulutustasosta Suomessa sosiaalinen tyhmyys on melko mahtipontisissa kantamissa. Opettajat, vanhemmat ja ihmiset ylipäätään eivät ymmärrä väkivaltaa ja sen syitä. Ihminen, joka on kasvanut fyysistä kamppailua läpi sormien katsovan kasvatuksen parissa ei ole teroittanut verbaalista miekkaa kovinkaan teräväksi. Koska sillä miekalla ei yksinkertaisesti tee mitään. On turha argumentoida voittoisasti pierurautojen välistä; siellä haisee joka tapauksessa.

Nuori, joka on kasvanut fyysisestä kamppailusta tietämättömänä, osaa usein käyttää sanoja kauniisti ja ilmaisemaan itseään hyvin. Mielipaha pystytään jäsentämään itselleenkin hyvin, jolloin sitä pystytään käsittelemään. Se, mitä he eivät osaa edes ajatella, on väkivallan käyttö osana vuorovaikutusta ja laumakäyttäytymistä. Baarissa näiden kahden, väkivallattoman ja väkivaltaisen, kohdatessa epäsuotuisissa olosuhteissa alkaa kaksieräinen ottelu. Ensimmäisessä erässä mitataan sanojen voimaa ja toisessa erässä ensimmäisessä erässä hävinnyt käyttää aikuisempaa mallia pieruraudoista. Tähän “otteluun” kuuluu vielä sellaisia eleitä, jotka osapuolet tulkitsevat aivan eri tavalla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun pihalle on menty toisen osapuolen ymmärtäessä juttelemaan ilman musiikin tuomaan häiriötä ja toisen valmistautuessa “juttelemaan” ilman portsarin esittämää erotuomaria.   

Ymmärrän kyllä vanhempien yrityksen pitää lapset ympäristössä, missä ei tarvitse pelätä millään muotoa. Tämä kuitenkin on mielestäni tyhmää. Siinä missä lihaksia treenataan ja ajattelua kehitetään, pitää myös tunteita opetella tiedostamaan ja hallitsemaan. Ja niitä ei opita ilman tunteen olemassaoloa. Minulla ei valitettavasti ole minkäänlaista käsitystä miten tämä voidaan käytännössä toteuttaa vanhempien kontrolloimassa ympäristössä. Ei liene perusteltua vanhempien aiheuttaa pelkäämistä millään tavalla lapsilleen? Ei hätää, elämä kyllä heittää jatkuvasti pelottavia tilanteita eteen. Ja näistä tilanteista pitää puhua monessa eri mielessä. Täytyy keskustella itse tilanteesta ja toimintamalleista, joita voidaan käyttää tilanteen selvittämiseksi sekä keskustella myös tuntemuksista, joita tilanteen aikana on tullut tai voi tulla.

Tässä akateemisesti koulutettujen jälkikasvu jää kauaksi taakse. Viisaimmastakaan ideasta ei ole hyötyä, jos sitä ei uskalla toteuttaa. Koska takaraivoon on istutettu kauan aikaa sitten siemen väkivallan viimeiseen saakka välttelystä, niin nuori ei osaamisen lisäksi edes uskalla puolustautua. Pelkääminen tuottaa myös vaihtoehtoisia skenaarioita. Sellaisia, joita ei osaa ilman pelkoa edes kuvitella. Väkivaltaa ei saa hysteerisesti kammota, vaan sen käyttö äärimmäisissä tilanteissa, kuten itsepuolustustilanteissa, pitää pystyä perustelemaan itselleen uskottavasti.

Itsepuolustuslajeissakaan harvemmin opetetaan väkivaltaisen tilanteen ja ihmisen käyttäytymistä. Tekniikoita kyllä, mutta ei itse väkivallan syvintä olemusta. Tässä turvallisuusalan ammattilaiset ovat… no, myös väkivallan ammattilaisia. Väkivallan käyttö itsessään on loppujen lopuksi toissijaista, sen ymmärtäminen on tärkeintä.

Väkivallan tiedostaminen, alkeellinen ymmärrys ja käyttö lain mukaisissa tilanteissa ymmärtäen myös viranomaisten ja turvallisuusalan ammattilaisten käyttämän näkökulman helpottaa meidän kaikkien elämää. Väkivaltaista käyttäytymistä tulee olemaan niin kauan, kun sillä saadaan haluttu lopputulos joko fyysisesti, tai psyykkisesti sillä pelottelemalla. Äkkiseltään ajateltuna korkeasti sivistyneessä yhteisössä väkivaltainen käytös toimii paremmin kuin vähemmän sivistyneessä porukassa.

Lyhyesti ilmaistuna: Lakatkaa käärimästä lapsianne pumpuliin ja opettakaa heitä elämään. Väkivallan ymmärtäminen ja sen käytön opetteleminen kamppailun muodossa vähentää sekä omaa väkivaltaista käytöstä että väkivallan uhriksi joutumista. Elämään ja valitettavasti myös väkivaltaan kuuluu pelko. Tämän tunteen olemassaoloa ei saa pyrkiä poistamaan lapsen elämästä kokonaan vaan se pitää opetella tiedostamaan ja käsittelemään. Ihanteellista olisi se, että pelkoa esiintyisi välillä siinä määrin, että se vain jännittää eikä aiheuta hysteeristä ja kontrolloimatonta käytöstä lapsessa.     

Minulle on aivan käsittämätöntä, että joudun opettamaan ihmisille näitä juttuja ovella työskennellessäni: muiden huomioon ottaminen, pakkovallan olemassaolo, jos puheet eivät auta ja eritoten vahvistamaan väkivallan uhrin ystäville, että väkivaltaista käytöstä todellakin on olemassa. Moni ikävä tilanne olisi vältetty, jos väkivallan uhka olisi edes tiedostettu.

Pelko tekee tästä kaikesta vielä ultravaikeaa. Minun pitää portsarina pystyä syväluotaamaan asiakkaan mielentila ja tapahtuneet minulle kerrotuista virkkeistä. Kuinka monesti minulle onkaan kerrottu jonkun hakkaavan asiakasta, kun kyse on oikeastaan kauan aikaa sitten tapahtuneesta ja oikeastaan se hakkaaja ei olekaan ravintolassa. Ja se olikin oikeastaan vain tuuppaisu. Ja kuinka usein tönäisy tulkitaan niin eri tavoin riippuen ihmisen kasvatusympäristöstä. Joskus portsarin kantaessa asiakasta on joku kannettavan kavereista hysteerisesti puolustanut ystäväänsä “oikeudetonta hyökkäystä vastaan.” Valitettavasti tämä tulkitaan aina rikokseksi huolimatta tietämättömyydestä.

Miksi lähestyin tätä ongelmaa alkuun henkilökohtaisen elämäni kautta? Koska näen yksityisessä elämässäni päivittäin tilanteita, jotka ravintolassa tapahtuessaan olisivat käyttämäni käytös- ja tapakasvatuksen piirissä. Painota vielä, että minä en työskentele lastentarhassa vaan yökerhossa. Opetan käytännössä aikuisia ihmisiä käyttäytymään. Normaalissa päiväelämässä ei kukaan sano mitään, jos joku käyttäytyy vähän kehnosti. Mutta ravintolamaailmassa alkoholi on laskenut kynnystä, jolloin lopputulos saattaa äityä hyvinkin pahaksi. Minä en vielä vuosienkaan jälkeen osaa sanoa, että kuka on syyllinen ja kuka ei: huonosti käyttäytyvä vai väkivaltaan herkästi turvautuva asiakas. Tästä syystä pidän kaikkia syyllisinä. Syyllisin heitetään pihalle ravintolasta.

Jälkimaininta

Tämä teksti on periaatteessa myös uutta minulle. Olen tiennyt nämä asiat jo pitkään, mutta en ole saanut jäsenneltyä niitä ulos lausuttavaan muotoon. Nyt kelatessani tekstiäni eestaas, huomasin, että minun on hyvä ottaa uusi elementti työskentelyyni: minun tulee selittää uusille nuorille asiakkaille lyhyesti se, mitä minä saan lain turvin tehdä asiakkaalle, jos ongelmia tulee eteen. Minun ei ole pakko, mutta voisin kuvitella, että ongelmia tulee eteen huomattavasti vähemmän, jos toimin näin. Ällöttävän amerikkalaista.

*Käytän termiä “väkivalta” käytännössä väärin virkkeissäni. Väkivalta lakiopillisesti ymmärretään oikeudettomana tekona itseään tai toista kohtaan, jossa seurauksena voi olla henkinen tai fyysinen vamma tai jolla pakotetaan toinen fyysisesti tai henkisesti tekemään jotain vastoin hänen tahtoaan. Minun mielestäni väkivalta on kuitenkin kaikki sellainen, jossa aiheutetaan kipua, vammoja tai pakotetaan toinen tekemään vastoin hänen tahtoaan jotain. Minun ja lain välinen ero on siis oikeudettomuudessa ja termistössä: poliisi ja järjestyksenvalvoja käyttää voimakeinoja eikä väkivaltaa. Minun mielestäni tämä kaikki on väkivaltaa, mutta toiset väkivallan keinot eri tilanteissa ovat lain- ja oikeudenmukaisia.

Käytän kuitenkin sanaa väkivalta, koska se jää paremmin mieleen ja tietyllä tavalla pakottaa ihmiset ajattelemaan aihetta. Ja nuori kokee voimakeinot väkivaltana varsinkin silloin, kun hän ei ymmärrä voimakeinon laillisuutta. Tämä ymmärtämättömyys saattaa johtaa vakaviin seuraamuksiin.

** Käytän esimerkissä mitätöntä “väärässä paikassa seisoskelua”, koska haluan korostaa järjestyksenvalvojaa auktoriteettina ja hänellä olevia oikeuksia.

*** Kuka tahansa voi ruveta järjestyksenvalvojaksi, kunhan on käynyt kahden viikonlopun kestävän kurssin ja saanut luvan paikalliselta poliisilaitokselta. Kahdessa viikonlopussa ei opita pehmeitä puolustautumiskeinoja, joita käyttämällä saataisiin raivoava kohde taltutettua vammoitta. Tällaisia keinoja ei opita edes säännöllisellä muutaman vuoden kamppailulajiharjoittelulla. Järjestyksenvalvoja oppii ainoastaan perustelemaan voimakeinojen lainmukaisuuden ja käyttämään voimakeinoja oikeassa paikassa. Järjestyksenvalvoja ei opi itsepuolustustekniikoita.

Neuvottelukeinoja ja silkkisiä käsiä

Tässä on ollut aivan käsittämättömän mitäänsanomattomia öitä takana, että oikein saa mitään kirjoitettavaa aikaiseksi. Eilen kuitenkin eteeni tuli tilanne, jossa käytettiin perin järjestelmällisesti eri keinoja päästä sisään.

Sisään heilui neljä miesasiakasta. Yksioikoisena portsarina osoitin yhtä miehistä sormella ja sanoin

- Ei.

Osoitettu asiakas oli aikaisemmin pidetty pidemmä aikaan ulkona ja edellisiltana oli kokeiltu, joskos käyttäytymissäännöt olisi sisäistetty. Ei oltu.

- Minäkö en pääse?

- Sinä juuri et pääse. Viime kerralla tuli taas hölmöiltyä siihen malliin, että et kyllä pääse sisälle.

- Mä olin viime kerralla niin sekaisin, että oikein edes tajunnut, mitä tein.

Aivan kuin ei olisi asiakkaan kontrolloitavissa se, että kuinka paljon viinaa kurkustaan alas kaataa.

- Et siltikään pääse.

Seuraavaksi ryhmän rauhanneuvottelija pääsi ääneen.

- Me tultiin porukalla tuolta, niin eikö nyt pääsisi tämän kerran.

Tässä vedotaan johonkin mystiseen kollektiiviseen oikeutukseen, joka on jäänyt minulle hämärän peittoon.

- Ei pääse. Viime kerralla hölmöiltiin niin pahasti, että en ota sisälle nyt.

- No hei, mä voin pitää huolen kaverista.

Teki mieleni sanoa, että on siinä ja siinä, että pystyt pitämään edes itsestäsi huolen, mutta kohteliaasti jätin asian mainitsematta ja tokaisin

- Jos joku asiakas tarvitsee huoltajan, niin hän ei ole toivomaamme materiaalia tänne. Jokainen asiakas on vastuussa itsestään.

- No, kyllä nyt voisi vähän joustaa

- Viime kerralla joustettiin ja lopputulos ei ollut ketään miellyttävä.

Sitten pari miestä seurueesta luovutti ja lähti ulos. Noin viiden minuutin jälkeen koetettiin keinoa, joka on yleensä kryptoniittia minulle.Ulkona pidettävä miesasiakas tuli sisään ja pyysi anteeksi.

- Mitähän sä pyydät anteeksi?

- No, viime kerralla kun tappelin asiakkaan kanssa ja en lähtenyt ajoissa pihalle. Mielestäni kyllä parin lyönnin jälkeen poistuin paikalta vähin äänin.

- Kaikki meni väärin, vastasin, sinä tappelit minun kanssa, sinut poistettiin ja viimeiseksi keinoksi teatraalisesti heittäydyit kadulle makaamaan vastalauseeksi.

- Mä en kyllä muista mitään sellaista.

- Voin uskoa.

Aika tehokkaasti asiakas käytti kaikki neuvottelukeinot. Se mikä olisi toiminut, niin olisi pitänyt jättää viime kerralla hölmöilemättä niin pahasti. Se, mikä kuitenkin nosti asiakkaan pisteitä, niin asiaa ei vatvottu tämän enempää, vaan pyydettiin uudelleen anteeksi ja poistuttiin vähin äänin. Seuraavalla kerralla asiat saattavat olla toisin.

Ilta meni muuten melko rauhallisesti liukuen. Erään parivaljakon sain kuitenkin iloiselle tuulelle, kun kehuin toisen asiakkaan käsien olevan kuin parikymppisellä. Tilanteen komedillisuutta korosti se, että kyseessä oli miesasiakkaat.

- Näytätkö henkkareita, sanoin.

Mies kaivoi lompakkonsa ja esitti henkkareitaan.

- Mahdotonta. Nyt ei kyllä henkkareiden syntymävuosi ja käsien parikymppisyys täsmää.

- Joo… eiku... anteeksi mitä, kysyi asiakas hämmästyneenä tarkistaessaan omia henkkareitaan.

- Niin katso nyt noita sun silkkisiä käsiä, aivan kuin parikymppisellä pojalla.

Asiakas katsoo käsiään kuin ensimmäistä kertaa huomaisi niiden olevan olemassa. Samalla toinen asiakas yrittää näyttää omia henkkareitaan.

- Eijei, sulla on taas ihan ikäloput kädet, niin en tarvitse henkkareita.

Melkonen naurun rämäkkä nousi vuoropuhelusta. Välillä pitää yllättää.

Tästä tulikin mieleeni tilanne vuosien takaa. Olin yökerho Lumossa töissä ja vastaani käveli miesasiakas vähän mietteissään. Olin varmaan juuri kertonut tuhmia vitsejä tarjoilijoille, koska olin mielestäni maailman eroottisin ihminen. Kävelin asiakkaan ohitse.

Sanoin miesasiakkaalle moooiiiii samalla tavalla kuin olisin sanonut sen potenssia lisäävälle pystytissille. Katsoin miestä samalla varpaista päähän ja takaisin varpaisiin. Ilmeeni oli sama kuin nälkäisellä katsellessaan sokerikuorrutettua banaania. Mies katsoi minua hämillään vielä senkin jälkeen, kun olin ohittanut hänet.

- mooi, moi, päästi mies epävarmasti suustaan kääntyessään katsomaan perääni.

Hänen harmikseen edessä oli muutamat rappuset, joita hän ei huomannut.

Pääasia, että saa jonkinlaista huomiota muilta ihmisiltä. Se, että onko huomionosoitus samalta vai eri sukupuolelta, on toissijaista. Tärkeintä on se, että huomioidaan.

Hyvää joulun odotusta.

minäminäminä

Ovella on ollut aivan käsittämättömän tasapaksuista menoa. Asiakkaita on kyllä ollut pilvin pimein, mutta ei ole hyvää eikä huonoa kirjoitettavaa. Yksi pieni ilmiö tosin vähän syyhyttää hermojani.

Luonnonvalinta ei todellakaan osaa tehdä tehtäväänsä enää, koska yksilöt, jotka eivät pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa esim. keskustelemaan ja liikuttamaan jalkojaan, olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon aikoja sitten. Kyllä aikojen alussa tällaiset keskenään sanoja vaihtavat yksilöt olisivat löytäneet itsensä keskustelemasta vatsahappokylvyissä melko nopeasti. Mutta nykypäivänä tällaiset akateemiset tai muuten vain muita alakulmaan katsovat luonnonoikut pärjäävät muita huomioon ottavia multitaskaajia paremmin.

Ymmärrän kyllä, että toimistorottana on vaikea käsittää, miksi ovi ei voisi olla auki, koska kaikki näkemäsi ovet ovat sisäovia. Ja vaikka saat palkkasi siitäkin, että juoruat firman käytävillä modeemikorjaajan kanssa, niin se ei tarkoita, että sinun perkele pitää parkkeerata se ihrapyöreä kroppasi baarissa käytäville sen saman modeeminkorjaajan kanssa. Sitä käytävää käyttää moni muukin.

Taidan olla aikaisemmin kirjoittanut ulko-ovessa roikkujista, mutta tähän väliin niistä on hyvä muistuttaa uudelleen. ÄLÄ saatanan taukki roiku siinä ulko-ovessa, jos sinä tai kukaan muu ei ole aikeissa kulkea siitä. Talot rakennettaisiin ilman ovea paremman energiatehokkuuden saavuttamiseksi, mutta valitettavasti niihin taloihin olisi kiva päästä sisällekin. Tästä syystä olemme keksineet oven: pidetään lämpö sisäpuolella, mutta ihmiset pääsevät kusemaan rakennuksen sisätiloihin ja ulkoseiniin.

Virtsaamisesta puheenollen, on hienoa, että nykyään meillä on metroseksuaaleja, jotka saavat käyttää naamarasvaa ja kajalia tulematta leimatuiksi homoiksi, mutta tarviiko se viedä niin pitkälle, että juorutaan vessassa kymmenen minuuttia virtsaamisen jälkeen vielä näistä naamavoidemerkeistä? Kävelet vessaan, otat lerputtimen esille ja lorisutat päästäsi ylimääräiset pois. Tämän jälkeen peset kädet ja kävelet vessasta ulos. Käsien pesu on vapaaehtoista, koska osa vessan ovenkahvaa käyttäneistä ei pese käsiään, joten saat joka tapauksessa vähän ureaa viilatuilla kynsillä varustetulle tassullesi.

Ja mikäli narikan edusta on alunperinkin kaksi metriä leveä, niin pilkun jälkeen on turha hifistellä homohuiveja kaulasi ympärille. Takana saattaa olla muitakin asiakkaita odottamassa. Jonain päivänä mä vielä autan siinä kaulahuivin asettelussa ja asiakas saa sanoa, jos meni liian kireälle. En tosin tiedä, miten se olisi mahdollista, koska äänen tuottamiseen tarvitaan keuhkoihin happea.

Sinun ei tarvitse muistaa näitä “sääntöjä” erikseen. Riittää, että pystyt huomioimaan muita ympärilläsi olevia ja ehkä jopa asettumaan heidän asemaan. Ja jos joku perkeleen sisäsiittoinen simpanssi vielä sanoo itsekeskeisyyttään korostaen : “En mä ajatellut” siten, että se olisi muka jollain tavalla oikeuttava selitys, niin saatan jättää itsekin ajattelematta monia asioita - esim. laissa määriteltyjä rangaistuksia väkivaltarikoksista.

Kollega, joka sinun tulee tuntea!

Portsarin työssä sinun on hyvä tuntea kaupungin kermaa ihan vain siitä syystä, että tiedät kuka heitetään ylpeyden tunnoissaan ensimmäisenä pihalle, kun ei osaa käyttäytyä ihmisten joukossa. No jaa, on siellä kai ihan mukaviakin tyyppejä. Tärkeimmät henkilöt, joita sinun tulee tietää on ne, ketkä kaivavat kuvettaan ulko-ovella lähteissään. Periaatteessa kenelläkään muulla ei ole mitään merkitystä. Pressi-kortin vilauttelijat ovat usein niitä, jotka eivät ole saaneet myytyä yhtään väsynyttä tekstiään lehteen, jolloin rahat ovat ihan finaalissa. Käytännössä pressi-paviaanien tulee ilmoittaa etukäteen, mikäli tulevat tekemään juttua baarista tai yöelämästä. Muussa tapauksessa heitä käsitellään ihan samalla tavalla kuin muutakin kansaa. Vilautuksen johdosta ehkä vähän ala-arvoisemminkin.

The henkilö, jonka kanssa sinulla kuitenkin tulee olla sujuvat välit, on itse asiassa kollegasi. Tämä henkilö on vartioinut porttiaan miltei ajanlaskumme alusta asti, ja täten hän on vanhin syylä ammattikunnassamme, ketä meidän kaikkien tulee kunnioittaa. Vaikeita asiakkaita voit pakoilla mielin määrin hiippailen seiniä myötäillen takahuoneeseen, mutta tämä herrasmies näkee kaikkialle.  Tämän vaksin suurin osa meistä kohtaa vain kertaalleen ja osa onnekkaista parikin kertaa. Kyseessä on itse portsari Pietari.

Jos ymmärrät tämän porttivahdin mahdin, niin ymmärrät sen, että häntä ei juuri huijata väärillä henkkareilla tai “se on meidän kaveri” jutuilla. Pahinta tässä on se, että sinun tulee olla tarvittaessa asiakkaan ja Pietarin välissä. Jos tätä et kykene tekemään, niin takaan, että se tulee vaivaamaan sinua lopun elämää, jonka jälkeen joudut vääjäämättä vastaamaan tekemättömyytesi tälle henkilölle.

Nyt, kun olen johdatellut teidät lempeästi aiheeseen, niin on aika riisua vertauskuvallisuuden rääsyt helvettiin ja tarttua härkää sarvista tai oikeastaan kylpytakissa hengailevaa tyyppiä viikatteesta. Kyseessä on kuolema.

90 % niistä tapauksista, joissa “se voi vaikka kuolla” -juttuja lentää ympäriinsä on silkkaa kukkua. Asiakkaat tapaavat humalaspäissään olla ylidramaattisia ja näyttelevät aivan käsittämättömiä rooleja tajuttoman ympärillä. Milloin on pillereitä muka laitettu juomaan, milloin kaaduttu kolmesta metristä suoraan päälleen jne. Sinun tulee kuitenkin hoitaa portsarina jokainen tapaus samalla intensiteetillä, vakavuudella ja ammattitaidolla huolimatta ympärillä heiluvasta sirkuksesta.

Minä en jaa ensiapuohjeita. Suomessa SPR järjestää käsittämättömän hyviä ensiapukursseja, joita tulee käydä tarvittaessa vaikka joka vuosi. Sen EA-kortin voit työntää syvälle sinne minne aurinko ei paista, mutta sinun tulee osata kyseisistä kursseista kaikki niin hyvin, että pystyt stressaavissa tilanteissa hoitamaan tapauksen kuin tapauksen. Ei auta, että pääset kurssista “lävitse” siten, että saat vilautella EA-korttiasi.

Kaikki ymmärtävät sen, että kyseessä on kirjaimellisesti haudanvakava tilanne. Mutta älä missään tapauksessa panikoi. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Maassa on tajuton ihminen, jota ympärillä olevan ystävät pelkopaniikissaan kääntelee suuntiin jos toisiin ja kokeilee kaikkea pään hieronnasta tekohengitykseen. Se, mitä missään ei kerrota, on järjestyksenvalvonta tajuttoman ympärillä. Ja nämä vasta onkin haastavia tilanteita, joihin en soisi kenenkään työssään tuoreen joutuvan.

Ymmärtänet, että tilanne pitää käydä itse aina arvioimassa, jonka jälkeen tarvittaessa soitetaan ambulanssi. Henkilökunnasta yhden pitää olla ohjaamassa ambulanssihenkilökunta ulko-ovelta tapahtumapaikalle. Yleensä jopa kahden portsarin tulee olla tajuttoman ympärillä estämässä Antti Avuliaita aiheuttamasta enempää vahinkoa. Kaikki muut järjestyksenvalvonnalliset asiat tuoppien ulosajautumisesta alaikäisten sisäänpääsyyn ovat toissijaisia. Tilanteessa saatetaan joutua käyttämään voimakkaitakin voimakeinoja ja tarvittaessa jopa väkivaltaa pitääksesi asiattomat riittävän kaukana. Niskavammoissa pienikin liike voi aiheuttaa vaikean vammautumisen.

Se, joka auttaa fyysisesti uhria, tulee olla ensiaputaidot hyvässä hallinnassa ja hermot toimia parhaan mukaan. Tämän stressaavampaa tilannetta tuskin portsarille voi ikinä tulla. Ympärillä olevan asiakkaat huutelevat ohjeita, käskyjä, uhkauksia ja maalaavat mitä pahimpia skenaarioita seinille. Mikäli paikalla ei ole terveydenhoidon ammattilaisia, niin toimi SPR:n kurssilla kerrottujen ohjeiden mukaan. Tarvittaessa musiikki sammutetaan baarista, jolloin hätäkeskus pystyy antamaan yksityiskohtaisia ohjeita vaikka kännykän kaiuttimen kautta.  

Teet sen, minkä varmasti osaat ja odotat ambulanssia. Älä tee kaikkea, mitä luulet osaavasi. Viisi minuuttia voi tuntua käsittämättömän pitkältä ajalta, minkä takia pääkoppa pitää olla kunnossa. Sinua voidaan haukkua tappajaksi, murhaajaksi ja ties miksikä muuksi. Nyt, jos koskaan, on hyvä oppia sulkemaan korvat tällaisilta sanoilta.

Kun ambulanssihenkilökunta on paikalla ja hoitamassa uhria, voit karata takahuoneeseen hajoamaan palasiksi. Ennen ensiapuhenkilökuntaa näin et tee. Portsarin työ ei ole pelkästään kolikoiden kerjäämistä ja naisten pakaroiden puristelua, vaan toimenkuvaan liittyy myös sangen ikäviä asioita, jotka pitää hoitaa.

Yksi haaste näissä on se, että oikeasti haudanvakavia tilanteita tulee eteen ehkä kerran muutamaan vuoteen. Sitä pääsee tuudittautumaan täydellisen maailman hyräilyyn ja PAM, yht’äkkiä elämän reaaliteetit iskee päin steroidi pöhöttynyttä naamaasi. Muista varautua pahimpaan. Ensiapukurssin käyminen tilanteen jälkeen voi olla myöhäistä.

Tapahtumaa romantisoiden kuten alussa tein. Kunnioita kollegaa Pietaria ja estä asiakasta pääsemästä portin toiselle puolelle. Huido ympärillä pörrääviä perkeleitä kauemmaksi ja kuuntele järjen ääntä.

Tappelu! Tappelu!

Tämä sana useasti laukaistuna ilmaan aiheuttaa portsarissa äkillisesti sellaisia kropan sisäisiä muutoksia, jotka lyhentävät elämän langan pituutta senteillä: pumppu hyppää ylikierroksille, stressihormoni erittyy miltei ihosta lävitse ja mieliala kapenee entisestään yksinkertaisen sarjakuvasankarin oikeustajuksi. Tappelu periaatteessa on helppo ymmärtää kahden miehen keskinäiseksi fyysiseksi erimielisyydeksi, jossa heikommalla kädellä pidetään rinnuksista kiinni ja vahvemmalla kädellä pyritään lyömään keskusyksikköön. Tätä stereotyyppistä tilannetta maalaa humoristisemmaksi se, että osapuolet yrittävät pitää samaan aikaan toisen niin kaukana, että hänen nyrkit eivät yletä, mutta toisaalta niin lähellä, että omat rystyset löytävät perille. Lopputulos on aika… vaaraton kaikille muille paitsi vieressä seisoville kaljatuopeille.

Tappelut pitävät kuitenkin sisällään huomattavasti laajemman termistön: nyrkit, rystyset, kuristukset, painit, avokämmenet, hiuksista vetäminen, kynsiminen, korkkareilla varpaiden survominen, pippurikaasut, puukot, rikotut lasipullot, rinnuksissa roikkuminen, tuopit, heilurimaisesti liikkuvat käsilaukut, potkut, vyöt, pureminen jne.

Klaanitietoisuutta ei Suomessa juuri ole, mutta silti on työtä helpottavaa, jos tietää kuka taistelijoista kuuluu mihinkin kaveriryhmään. Mikäli painijat erotetaan vastapuoliensa joukkoon, jatkuu kahinoiminen kahta kauheampana. Hommaa ei helpota se, että joskus kaverit yrittävät rauhoitella omaansa ja joskus vastapuolen ottelijaa. Toisinaan lopputulos on kuitenkin sama molemmissa tapauksissa: tappelu jatkuu uusilla pareilla.

Nämä kaksi, käytetyt välineet ja kaveriryhmät, ovat oikeastaan ne tärkeimmät asiat, mitä tulee tietää tai vähintäänkin lukea tilanteesta muutamassa sekunnissa. Useimmiten tappelut eivät eskaloidu niin nopeasti, etteikö niitä portsari olisi osannut ennakoida edes alitajuisesti.  Joskus asiakkaat pääsevät kyllä yllättämään - valitettavasti.

Suurimmassa osassa kaksinkamppailuista käydään kahden asiakkaan välillä ja tilanne saadaan fyysisesti rauhoitettua menemällä fyysisesti osapuolten väliin. Teknisesti tämä on helppoa, mutta käytännössä… No, sinun tulee olla skannannut molempien nyrkinheiluttajien kaverit ja tiedostaa heidän suhtautuminen tilanteeseen. Ja olet muistanut tarkistaa kaikkien kädet, että niissä ei ole mitään pidempää välinettä. Huomiona vielä, että mikäli jonkun ympärillä olevan käsi ei ole näkyvissä, niin oletusarvo on se, että näkymättömyyteen on terävä syy. Mikäli tilanteessa olevat kaverit ovat raivoissaan ja/tai jollakulla on kättä pidempää, niin toimintamalli on aivan toisenlainen. Oma turvallisuus ennen kaikkea muuta. Sankareita löytyy paljon - hautausmailta.

Meteli on tärkeä tekijä. Mikäli taistelun tuoksinnassa huudetaan tai raivotaan, niin tilanne tuskin on haudanvakava. Vaarallisia tilanteita ovat ne, joissa kaikki veri on kadonnut verbaliikan alueelta aivoista toimintaa säätelevälle puolelle. Tällöin ollaan siirrytty sanoista tekoihin. Tämä olisi kaikkien ihmisten hyvä ymmärtää, varsinkin niiden, joilla on taipumusta länkyttää turpaansa yrittäen saada ihmiset hermostumaan. Joskus ihminen ei hermostuessaan avaa leipäläpeään ollenkaan vaan toteuttaa itseään fyysisesti. Mikäli ihmisellä tämän ominaisuuden lisäksi heikko moraalinen käsitys, niin lopputuloksena on kiinteä tuomio. Sinä tuskin haluat olla se uhri, jolla todetaan aivovamma tai katkennut luu.

Kun tilanne on saatu rauhoitettua, niin silloin alkaa vasta selvittely siitä, kuka teki, mitä ja milloin. Näissä tilanteissa pitää muistaa, että eilen tapahtuneilla asioilla, oli se murha tai näpistys, ei ole mitään merkitystä tähän kyseessä olevaan tappeluun. Portsarit eivät ole tuomareita, poliiseja eikä teloittajia. Järjestyksenvalvojan on tittelinsä mukaisesti ylläpidettävä järjestystä. Huolimatta suomalaisten oikeustavoittelusta totuutta et saa ikinä selville näistä tilanteista, kuka nyt oikeasti on syyllinen. Tarkoitus on vain selvittää kuka on syyllisin ja ohjata hänet pihalle. Yleensä tappelu alkoi siitä, kun joku sanoi jollekulle jotain jossain joskus, josta se jollekulle teki jotain jonkun ylpeyttä loukkaavaa.

Joskus baarissa saattaa olla ns. antijärjestyksenvalvoja (provoaja, yllyttäjä), joka on ottanut tavoitteekseen yllyttää muita taistelemaan keskenään. Urani aikana olen törmännyt kahteen yksilöön, jotka ovat systemaattisesti pyrkineet provosoimaan ympärillään olevia. Syy tähän on jäänyt hämärän peittoon, mutta oletettavasti he saavat jonkinasteista seisokin aikaan tässä onnistuessaan. Näiden kahden ohessa on myös lukuisia päämäärättömästi kulkevia agentteja, jotka toimivat epävarmojen vaistojensa varassa. Näitä paskiaisia on vaikea löytää yhden illan kokemuksella, mutta alkeellinen tilastotiede muutamalta tappeluillalta auttaa kummasti, jos tiedostaa tällaisen tekijän olemassaolon. Taitava yllyttäjä osaa painella oikeita tunteita, ennakkoluuloja ja käyttää mahdollisimman ärsytystä nostattavia sanoja juuri sillä väärällä äänenpainolla. Itse asiassa voin myöntää, tällaiset “ammatti”yllyttäjät ovat sellaisia ihmistyyppejä, joita halveksun syvästi. Tästä syystä minun pitänee kirjoittaa jossain vaiheessa ihan oma päivitys tämäntyyppisten runkkujen tunnistamisesta, jotta ne jäävät kiinni mahdollisimman nopeasti.

Jos tuntuu siltä, ettet pysty hoitamaan tilannetta itsellesi turvallisesti, niin silloin sitä et edes yritä. Piste. Soitat poliisin, hoidat viattomat kauaksi tilanteesta ja tarkkailet tapahtumia parhaasi mukaan. Minulla on kymmenen vuoden tiukka kamppailulaji ja ammattiportsarikokemus, ja silti on tullut tilanteita vastaan, jossa en olisi yksin pärjännyt. Ja vaikka aikaisemmin olenkin kirjoittanut, että kaksi portsaria pystyy hoitamaan tilanteen kuin tilanteen rauhan aikana, niin mielestäni silti ei ole väärin pidättäytyä toiminnasta, jos epäilee jäävänsä kakkoseksi. Omalla urallani olen kyllä kaikki tilanteet hoitanut yksin tai kaverin kanssa, mutta silloin on jouduttu käyttämään kyseenalaisia tekniikoita, joiden tarpeellisuutta on sitten mittailtu käräjillä ja hovioikeudessa. Ei poliisitkaan mene lähelle iholle, jos kohteella on puukko tai kirves kädessä.

Ja kyllä, minulle on tullut vastaan puukkoja, tuliaseita ja kerran jopa kirves. Tuliaseella ei ole onneksi ikinä fyysisesti uhattu, mutta kyllä niitäkin on esitelty. Ja on olemassa vielä vaarallisempikin väline, käytetty piikki. Mikäli näiden kanssa joutuu tekemisiin ja joudut toimimaan, niin toimi ensisijaisesti sen mukaan, mikä on sinulle turvallisinta. Juokset tarvittaessa vaikka karkuun. Portsarin saama palkka ei ole reikien saamisen arvoista.

Sitten käytännön esimerkkejä mitä tehdä ja mitä ei saa tehdä

Jos kaksi naista tappelee ja toinen on hiuksissa kiinni, niin ÄLÄ vetäse heitä voimakkaasti erilleen. Kerran urani alkuaikoina näin tein ja se rääkymisen voima osan hiuksiensa menettäneessä kohteessa meinasi saada suoleni sisällön pakenemaan.

Jos nyt jostain kumman syystä olet ajautunut tilanteeseen, jossa asiakas puree peukaloasi, niin älä potkaise polvella häntä leukaan. Vastustajan leukaperä saa iskun voimasta enemmän purevuutta ja lopputulos ei tunnu kivalta. Muista myös käydä ottamassa tarvittavat rokotteet ja lääkkeet purentahaavoihin. Tiedän tapauksen, jossa tulehduksen jäljiltä on jouduttu amputoimaan sormi.

Jos joudut sumuttamaan asiakasta pippurisumuttimella, niin varo ettet saa roiskeita itseesi. Turvaetäisyydet eivät ikinä toteudu ravintolassa, joten olet aina varoetäisyyden sisäpuolella.

Hanki hyvän asianajajan numero puhelimeesi jo valmiiksi, jos teet enemmän ovivuoroja. Ja ota itse selvää järjestyksenvalvonnan eri kyseenalaisista tilanteista. Suomessa ei ole järjestyksenvalvojan oikeusturvaan erikseen perehtyneitä verenimijöitä. Tärkeintä on ymmärtää voimakeinojen ja hätävarjelun ero ja sen, miten niitä käytetään eri tilanteissa oikeutetusti. Itseään saa suojella samalla voimalla, mitä sinuun kohdistetaan tai jopa astetta kovemmalla. Oikeuslaitos kuitenkin viime kädessä päättää viikkojen miettimisajalla, mikä oli oikeutettua ja mikä ei. Ole kuitenkin tietoinen käyttämiesi tekniikoiden haittapuolista, älä vain apinoi näkemääsi.

Hanki suojaliivit. Käytäthän turvavyötäkin autossa, vaikka olet taitava kuski. Naiset sitä paitsi tykkää halailla jämäkkävartaloista portsaria. Kaikilla meillä kun ei ole niin tiukkaa ruhoa luonnostaan.

Mieti tilanteita sekä etukäteen että jälkikäteen. Kokemuksen myötä olen löytänyt parhaat toimintamallit ja -keinot. Ja näillä ei ole mitään tekemistä lukkojen ja superhienojen muiden kamppailulajitekniikoiden kanssa.

Kirjoita väkivaltatilanteiden pääkohdat heti illan päätteeksi itsellesi  paperille. Aamulla voit kirjoittaa tapahtuneet laajemmin ylös. Kuulustelut sujuvat huomattavasti nopeammin, kun sinä tiedät etukäteen mitä sanoa. Itse kirjoitan lausuntoni tätä nykyä valmiiksi kuulusteluihin ja annan sen poliisille. Vitutuksen määrä on aika räväkkä, kun aamutuimaan istut laitoksella ja elämäänsä väsähtänyt ikäloppu konstaapeli etsii joka saatanan kirjaimen erikseen näppäimistöltä kerta toisensa jälkeen samalla, kun hän ääneen yrittää tavata kirjoitettavaa sanaa.

Loppuun vielä muistutus: Sinulla ei ole sankarinviittaa portsarina työskennellessäsi, joten jätä uroteot toteuttamatta. Urotekoja sinulta odotetaan tarjoilijoiden ja asiakkaiden joukosta, mutta älä anna heidän yllyttää sinua typeryyksiin. Menköön itse sinne pahoinpideltäväksi. Kahden viikonlopun koulutuksella et opi yhtään käytännössä toimivaa voimakeinotekniikkaa. Todennäköisesti sumutat pippurisumuttimella ekalla kerralla hermostuksissasi itsesikin, vaikka tämä ei vaadi kuin tähtäämistä ja peukalon liikettä.  

Neljän yön putki

Suomen laissa on yksilön kidutus kielletty perustuslaissa, mutta eipä se mitään näytä estävän. No, selviydyin tästäkin koetuksesta fyysisesti ehjin nahoin, vaikkakin pieni mieleni sai ruhjeita taas siinä määrin, että matkani kohti erästä Molieren luomaa hahmoa (Ihmisvihaaja) on jälleen vähän lähempänä. Kun ihminen on yli kymmenen vuotta notkunut ovella, niin yli kahden yön työputket alkavat olemaan tuskaisia. Kolme on jo sietokyvyn rajoissa  ja toissa yönä loppunut neljän päivän putki muistuttaa “Yksi yli käenpesä” -lavasteita.

Torstaina alkanut yö kului omalla väsyneellä tahdillaan. Perjantai enteili jo myöhässä olevaa pikkujouluhelvettiä ja olin osana vain yhtä kohtausta, joka sai herttani lyömään ylipainetta. Olin ulko-ovella jakamassa mielivaltaisesti ihmisiä kahteen ryhmään: ketkä saavat maksaa ylihintaisen lipunhinnan ja ketkä eivät pääse edes yrittämään moista. Pitääkseni seuraavan näytöksen mielenkiintoisena kerron vain vuoropuhelun ja teidän lukijoina tulee itse visualisoida puitteet.

- En mä ota sua sisälle.

- Mhiksi?

- Kuset ympäri katuja.

- En hole

- Näinhän mä nyt omin silmin, kun tonne toiselle puolelle lorisuttelit.

- En se olhut minhä.

- Älä edes yritä. Sisälle et pääse.

- Nho, mhiksen?

- Kun sä kusit tonne kadulle.

- Mhinne?

…

Tässä meni noin viisi minuuttia, kun käytiin juupaseipäs-dialogia.

...

- Virtsasit tuonne kadun toisella puolelle.

- Nhiin, mhutta en mä sun nurkille ole khussut.

- Tuo kuuluu vielä ravintolan välittömään läheisyyteen. Naapurusto valittaa meille, jos meidän asiakkaat kuseskelee nurkkiin.

Kusiruisku jäi juttelemaan vastaantulevien kanssa kymmeneksi minuutiksi, jonka jälkeen hän jälleen ottaa horjuvia mutta muuten päättäväisiä askeleita kohti ulko-ovea.

- Niin? vastasin.

- Thulen shisälle

- Et tule.

-Mhiksen

Taas jälleen kuluu muutama minuutti monotonista juuei-vuoropuhelua, jonka päätteeksi neuvoin poistumaan. Ja sitten kehotin. Ja sitten käskin. Koska nämä eivät tuottaneet toivottua tulosta, niin otin käsivarresta napakasti kiinni ja kohdetta ravistellen saatoin hänet nätisti kauemmaksi. Joskus kun asiakkaat tarvitsevat apuvirtaa lähtöönsä.

- Thästä tulee järjesthyksenvhalvonta roishkothuska.

Älä edes yritä ymmärtää.

- Nyt sä otat ja lähdet.

Jäi se vielä perään huutelemaan.

- Thästä tulee vharmasti shellainen roishkothustak, että thiedäth…

Syy, miksi näin vaivaa naputella tämän vuoropuhelun ilman loppukliimaksia, on lauantai-illan aloitus. Noin viisi minuuttia lukkojen vääntämisestä auki ulko-ovi narahti varovaisesti ja oven takaa kuului varovainen moikkaus.

- Moikka, vinkaisi asiakas kuin allensa kussut koiranpentu.

- Moikkamoi, vastasin mielentilaani nähden liiankin ystävällisesti.

- Tota, mun tuli eilen hölmöiltyä vähän, niin tulin pyytämään anteeksi.

Siinä missä tällaiset tapahtumat ovat osa normaalia elämää, niin ravintolakulttuurissa nämä ovat juonenkäänteitä, joita ei suuresta odotusarvostaan huolimatta tapahdu ikinä.

- Muistatko kaiken mitä tuli tehtyä, vastasin.

- Juu, heräsin tänään aamusta ja kaikki rävähti heti tajuntaan.

- Ne on kyllä pahoja, kun muistaa kaikki hölmöilynsä yksityiskohtaisesti, vastasin myötätuntoisesti.

Asiakas tarjosi kättänsä ja pyysi vielä anteeksi. Tartuin muitta mutkitta käteen ja sanoin herran olevan tervetullut ravintolaamme, kunhan muistuttaa tullessaan itsestään, jotta voin antaa alennusta pääsylipusta.

Suurin osa asiakkaista hölmöilee jossain vaiheessa. Useimmiten ne kuitataan joojoo-juttelulla, joskus ne vain jäävät unholaan ja hyvin harvoissa tapauksissa asiakas tulee pyytämään anteeksi. Lauantaiyö alkoi siis loistokkaasti.

Kyseinen yö olikin sitten yksi kiireisimmistä. Nähtävästi blogiani lukee myös pomoni, koska hän nosti narikkatyöskentelyni vaikeustasoa mahdottomasta mielipuoliseen. Narikka oli buukattu täyteen samalla tavalla kuin halpalentojen paikat; muutama kymmenen jäi ilman paikkaa. Onneksi tälle lennolle sai muitakin paikkoja, kuin vain niitä olemassa olevia. Tulkitkaa miten haluatte.

Olin jo unohtanut yhden narikkatyöskentelyn kultaisen säännön. Asiakkaalle muistutetaan pyhästä kolminaisuudesta, tupakit, lompakko ja kännykkä, kun rääsyt ovat vielä hänen päällään. Mikäli takista haetaan jälkikäteen jotain, niin minun tulee tunnustella rotsin sisältö käsikopelolla päältä, jotta voin takin tarjoamisen sijaan tarjota asiakkaalle suoran reitin oikeaan taskuun. Promillentuoksuiselle asiakkaalle kun tuntuu olevan miltei ylitsepääsemättömän vaikeaa navigoida oman takkinsa taskuja, kun se ei ole ripustettuna päälle.

Viimeinen asiakas oli tietysti hukannut narikkalappunsa ja ei edes vaivautunut sitä etsimään.

- Narikkalappu kiitos.

- Ei mulla ole.

- Ei mulla ole sitten sun takkiakaan täällä.

- Se on sininen.

- Etsi nyt sitä sun lappua.

Taas kului hetken aikaa sanojen syöttelyä tiskin eri puolille.

- No, minkänäköinen se sun rotsis on?

- Normaalinnäköinen.

Saatanan sukurutsainen simpanssi.

- Voitko käyttää vähän kuvaavampia ilmauksia?

- No mä tuun kattoon mitä sulla siellä on.

- Ei tämä niin toimi. Sinä kerrot minkälainen takkia sinulla on ja minä päätän, että onko se takki täällä.

- Se on sininen.

- Selvä, herran takki ei ole täällä. Meillä ei ole yhtäkään sinistä takkia.

- No, anna mun takki sieltä.

- Meillä ei ole sinun takkia täällä.

Kyseessä oli kirjaimellisesti viimeinen asiakas ja kellokaan ei ollut kuin viisi minuuttia yli neljän. Nopeuttaakseni prosessia katsoin takin taskut ja kyselin taskujen sisällöstä.

- Minkälainen avaimenperä sinulla on?

- Normaali.

- Kohta sä lähdet ilman takkia täältä. Kerro minkälainen avaimenperä sinulla on?

- Sininen.

Kirjoittaisin ajatuksiani tähän, mutta ne saattaisivat saada Suomen oikeuslaitoksen perumaan sananvapausoikeuteni.

- Selvä, nyt sitten pihalle.

Vieressä heilunut naisasiakas löysi reitin verbaaliseen aivolohkoonsa.

- Sehän jäätyy tonne pihalle.

- Siellä on vain kymmenen astetta pakkasta, se sinne jäädy.

Asiakas lähti ilman takkia.

Viimeinen yökin meni suhteellisen kivuttomasti. Ainoa kummastusta aiheuttava juttu oli, kun minulle tuntematon keski-ikäinen mies koki tehtäväkseen tulla hieromaan päälakeani ja kasvojani kuin supersuloisen vauvan naamavärkkiä. Asiakas yksinkertaisesti näki pääni, harhaili luokseni ja ilman esittelyitä tai johdantoja aloitti koskettelemaan kupoliani täysin minun henkisestä läsnäolosta piittaamatta. Noin viiden sekunnin jälkeen olin saanut hämmästykseni keskeltä muodostettua kokonaisen kysyvän virkkeen.

- Voisitteko ystävällisesti kertoa, että miksi helvetissä koskettelette päätäni?

Asiakas veti kätensä pois ikään kuin olisi olettanut minun olevan patsas ja pelästynyt, kun äkillisesti heräsinkin henkiin.

- Anteeksi tahdittomuuteni.

Asiakas käveli takaisin baaritiskille. Itse en ollut varma tapahtuiko äsköinen oikeasti vai olenko nukahtanut jakkaralleni. Nipistämisen jälkeen olin vähän viisaampi.