Baareissa ei pitäisi yksityisyyttä olla ollenkaan - tai sitten yksityisyyttä pitäisi saada vahtimaan joku. Asiakkaiden käyttäytyminen pysyy suhteellisen inhimillisenä, kun ympärillä on massoja tai toisen sukupuolen edustajia. Niin kamalalta kuin käytöstavat välillä näyttävätkin ravintolassa, niin ne eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä ne ovat vessoissa.
Nämä aikuisten likaiset narniat ovat todellinen murheenkryyni ravintoloille ja henkilökunnalle. Jo ravintolaa suunniteltaessa vessojen sijainti tuottaa päänvaivaa: niiden ovien pitää olla kaikkien nähtävissä, jotta jokainen asiakas löytää sinne oksennusrefleksin sattuessa ja jotta portsarit pystyvät valvomaan niissä käyviä. Toisaalta ovien pitää olla sen verran piilossa, että oven auetessa vessat eivät muuttuisi makkaratiskeiksi tai vähentäisi jokaisen ohikulkevan elinajanodotetta keuhkosyöpää aiheuttavalla hiuslakkapilvellä. Koska vessoihin ei saa asentaa valvontakameroita, niin niiden tulee olla korvakuulon päässä portsarista, jotta kaikki väki- ja ilkivaltaan, huonovointisuuteen ja hetken lempeen viittaavat hälytysäänet tulevat huomioiduksi.
Seuraavaksi tulee vessojen itsensä rakentaminen. Minulla on jäänyt ymmärtämättä se, että miksi ihmeessä miesten vessoihin asennetaan mitään posliinista. Kyllä ainakin pari kertaa vuodessa joku purkaa mielipahaansa vessanpönttöön, lavuaariin tai pisuaariin, lopputuloksena kuutio vettä lattialla. Käsisuihkut sentään onkin useimmista vessoista poistettu, koska aina joku ääliö keksii tehdä vesiansoja niistä toisille. Vielä kun saataisiin jokainen vesi- ja viemäriputki koteloitua siten, että sporttisempikaan nuori ei pysty saamaan lommoja pahempia vaurioita itkupotkuraivareissaan. Sitten ne helvetin vessakoppien ovet. En tiedä mikä ratkaisu olisi paras niiden lukitsemiseen, koska ne pitäisi aina pystyä avaamaan ulkopuolelta, jotta sammuneet saadaan herätettyä. Se neliskanttinen lukko ei ikinä toimi niin kuin sen pitäisi. Järeämpää avainlukkoa ei kannata laittaa, kun joku sinne kuitenkin tunkee purkkaa. Sisäpuolelta kiinni laitettavat hakaset toimivat tasan yhden yön, jonka jälkeen ne ovat revitty sijoiltaan henkilökunnan toimesta, kun joku löytyy kuorsaavana pöntön päältä.
Edelliseen kappaleeseen liittyen ravintolahenkilökunnalle: Opetelkaa sulkemaan vesiputket venttiileistä ennen kuin vahinko tapahtuu. Vessoissa ne ovat pääsääntöisesti aina vesisäiliön alapuolella välittömässä läheisyydessä. Lavuaarin hanoissa ne ovat lavuaarin alla.
Eräs ravintoloitsija koki vessojen rikkomisen niin yleisenä, että otti niiden korjaamisen mukaan päivän myyntitavoitteeseen. Erään tapahtuman yhteistyökumppani jätti kumppanuuden kertaluonteiseksi, kun myyntivoitosta vähennettiin vuosittaiset WC-pönttöjen korjausmaksut.
Toisessa yökerhossa tuli naisten vessojen kanssa ongelmia, kun viemärit menivät tukkoon tuon tuostakin. Söi yökerhon hienostuneisuutta, kun loka-auton imuputki kulki koko salin lävitse vähän löyhkäävänä. Kuukauden kuluttua, kun paska-auto oli käynyt aina muutaman kerran viikossa selvittämässä tukokset, löydettiin todellinen syypää: omistaja oli pihipaavalina ostanut halvinta vessapaperia, joka ei suostunutkaan hajoamaan veteen osuessaan. Arvatkaa oliko tämä sama tyyppi kuin edellisessäkin tarinassa?
Sananen vessoissa ilmenevästä epätasa-arvoisuudesta. Jos nainen menee miesten vessaan, niin siitä ei viheltelyjä kummempaa meteliä synny. Mutta jos mies menee naisten vessaan, niin alkaa showpainia vastaava draamanäytelmä. Miesten vessassa sentään ulokkeet ovat nätisti esillä rivissä, mutta naiset piiloutuvat aina koppeihin, joten ei siellä ole edes mitään nähtävää. Miksi aina jonkun feministin pitää nousta barrikadeille käsipyyhettä tuulettaen, kun roikkuvilla sukupuolielimillä varustettu tulee vessakoppien odotustilaan? Vastavuoroisesti naiset, joita estetään menemästä miesten vessaan, vääntelevät naamaansa epäuskoisena: “siis miten mä en voi mennä tuonne miesten joukkoon, häh, täh?” Minua ärsyttää tämä epätasa-arvoinen käyttäytyminen siinä määrin, että estän molempia sukupuolia menemästä toistensa vessoihin. Eihän sekään ole ongelmatonta. Lainaus blogini ensimmäisestä päivityksestä, johon onkin hyvä päättää tämä päivitys:
-Älä nyt mene sinne, huudan kävellessäni viestin vastaanottajan luokse.
-No kato mun henkkareita, tiuskaisee asiakas samalla ojentaen ajokorttiaan.
-Ei mua kiinnosta sun ikä. Se on naisten vessa, ei sinne sulla oo mitään asiaa.
-No kato nyt näitä ..tun henkkareita, asiakas tiuskaisee kahta kovemmalla äänellä.
-Mulla se on ihan sama mitä siinä henkkarissa lukee, ei sulla ole mitään asiaa sinne.
-Kato ny, toistaa asiakas samalla heiluttaen ajokorttiaan niin lähellä lärviäni, että se hipoo nenääni.
Voi ...tu! Veri rupeaa pakkautumaan kaljusta kiiltävään kupoliini. Ei kiukusta vaan silkasta häkeltyneisyydestä. Kortissa kiiltelee naisen nimi. Tämä on niitä hetkiä, jotka kestävät ikuisuuden ja kuitenkin liian lyhyen aikaa. Tiedät että sinun pitää jotain sanoa, mutta ajatuksistasi näet vain takavalon loittonevan kaukana horisontissa. Onneksi pojaksi pukeutunut vastarannan edustaja antaa uuden aloitussyötön.
-Voisit pyytää anteeksi, sanoo poikatyttö loukkaantuneena.
-Mistä? Vastasin lyöden vessan oven kiinni samalla jättäen loukkaantuneen poikatytön vessan sisäpuolelle.
Pitäisikö minun jokaiselta asiakkaalta kysyä erikseen alakerran varustuksen muotoa? Anteeksi her… rou… kansalainen, voisitteko ystävällisesti näyttää henkilöllisyystodistuksenne ennen kun astutte saniteettitiloihimme? Teidän pitäisi todistaa, että olette soveltuva kyseisen tilan vaatimuksiin. Ei tule mitään. Vaikka sääntöjä rakastankin, niin rajansa kaikessa. Ei stereotypioita turhaan ole keksitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti