Minua on ihmetyttänyt se, miten viisi vuotta portsarin töitä tehnyt pystyy puolustamaan itseään huomattavasti tehokkaammin kuin yli kymmenen vuotta itsepuolustuslajeja harjoitellut. Dojo-mestari vääntää mitä eksoottisimpia tekniikoita useita satoja kertoja viikossa vuosien ajan ja kun se harva kerta olisi aika puolustautua, niin show päättyy sairaalaan tai käräjäsalin kautta maksajan rooliin. Portsari sen sijaan, ja periaatteessa mikä tahansa muukin asiakaspalveluammattilainen, joka kohtaa ihmisiä niiden huonoina päivinä, selviytyy useista itsepuolustustilanteista suvereenisti ottamatta edes fyysistä kontaktia - viikoittain.
Rehellisyyden nimessä, nuorempana minulla oli huomattavasti fyysisempi mielihalu vääntää huonosti käyttäytyvät asiakkaat oman tahtoni alaisuuteen kuin nykyään. Näin vanhempana aprikoin, että tulikohan minun enemmänkin luotua tappeluita kuin setvittyä niitä. Aloitin tosin työni Hämeenlinnan Katuman paikallisessa, jossa yleisolemukseen kuului vähän vähemmän puhetta, ja ajassa, jolloin portsari sai käyttää vähän reippaampia otteita.
Vuosien kuluessa huomasin vierailevani turhan usein käräjäsaleissa, joissa päätettiin voimakeinojen välttämättömyydestä ja niiden voimakkuuksien tarpeellisuudesta. Ikääkin tuli lisää, ja rupesin kiinnittämään huomiota myös itselleni sattuneisiin haavereihin. Ihmisellä on taipumus pyrkiä pääsemään kaikessa itselle helpoimmalla tavalla ja mikäli omaa pienintäkään itsekriittisyyttä, niin huomaa ainoan muuttujan, johon voi vaikuttaa, löytyvän omasta itsestään ja käytöksestään. Fyysisten kamppailujen määrä väheni.
En osaa sanoa, kuinka paljon yhteiskuntamme on muuttunut 2000-luvun aikana. Minusta tuntuu, että ennen oli huomattavasti enemmän tappeluita ja yhteenottoja kuin nykyään ja siten myös portsarin fyysiset otteet hyväksyttävämpiä. Aika taitaa kuitenkin kullata muistot.
Olen käyttänyt nuorena saamaani mainetta syynä sille, että vaativat aggressiiviset ja väkivaltaiset tilanteet hoituvat kuin itsestään. Vaativat asiakkaat - eli ne joista vanhempasi aina varoittivat - kuuntelevat minua ja antavat painoarvoa sanoilleni. Toisinaan muut asiakkaat ihmettelevät tekemiäni ratkaisuja, tai oikeastaan kun en tee näennäisesti minkäänlaisia ratkaisuja. Minua syytetään siitä, että kuuntelin kiukuttelijaa. Nyt olen kuullut tämän syytöksen niin monta kertaa, että tilastollisesti se on jo varteenotettava todiste. Tarkemmin asiaa pohdittuani olen päätynyt lopputulokseen: Kyllä, minä kuuntelen asiakkaita.
Aloitin kolme vuotta sitten itsepuolustuskurssin, jolle en tiennyt osallistuvani sillä hetkellä. Olen kuullut paljon siitä, että lukiokoulutus on ammatteja ajatellen turha. Tämä väite on omalla kohdallani ainakin väärä. Kyse on lukion äidinkielen kurssista, jossa käsitellään vaikuttamista ja jossa käydään lävitse argumentointia ja retorisia keinoja. Vaikka tämä tuntuu kaukaa haetulta, niin tosiasiassa tarvitsen tätä osaamista työssäni jatkuvasti. Ei se, että minä vaikuttaisin asiakkaisiin, vaan se, että pystyn tulkitsemaan asiakkaiden vaikutusyrityksiä ja niiden perimmäisiä syitä. Tulkitakseni asiakkaan puheita, minun tulee kuunnella.
Mutta miten tämä liittyy itsepuolustukseen? Itsepuolustus on vaikuttamista ympäristöönsä siten, että pystyy torjumaan itseensä ja/tai muihin kohdistuvat hyökkäykset. Parasta olisi, jos voisi välttää hyökkäykset kokonaan. Tätä välttelyä voisi kutsua vaikka passiiviseksi puolustautumiseksi. Ja tässä puolustautumisessa tekniikoina käytetään mm. sanoja. Näiden tekniikoiden käyttöä näen ja käytän öittäin työssäni. Mikäli ei tunne keskustelujen ja väittelyjen maailmaa, niin on vaikea tunnistaa mainitsemiani itsepuolustustekniikoita muun puheen keskeltä.
Toki on olemassa muitakin apuja, joilla selviytyä eri tilanteista, mutta itselleni parhaiten sopii vuoropuhelu, hienommaltaan nimeltään dialogi ja katuversio siitä on puhejudo. Tällä selviytyy 98 % tilanteista. Fyysisiä voimanäytöksiä tulee ehkä kerran viiteen vuoteen ja pienempiä kosketuksia muutama vuoteen, joten lihallista fysiikkaakin tarvitaan. Tätä voidaan onneksi kompensoida periksiantamattomalla luonteella, mikä on minun onneni.
Pyhitä pari harjoittelupäivää dojolta tai punttisalilta kirjallisuuden tulkinnan kursseilla, niin huomaat tarvitsevasi huomattavasti vähemmän liikuntaa. Tyhmä paljon töitä tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti