Viime lauantaina Hämeenlinna oli yhden pienen hetken kuin oikea kaupunki. Hetkellinen ihmismäärä oli miltei tuplaantunut normaalista 68 tuhannesta 123 tuhanteen henkeen ja tämä näkyi, tuntui ja maistui Hämeenlinnan yössä. Kaupunkiimme oli saapunut joku bändi Atlantin valtameren takaa.
Guns N’ Roses lopetti joskus puolen yön jälkeen keikkansa, jonka jälkeen kaupunki todellakin heräsi vuosikymmenien pituisesta horroksestaan. 240 metriä pitkä kävelykatu - ja kyllä, meillä on kävelykatu täällä - oli liikettä ja puheensorinaa täynnä. En tosin ymmärrä, että miksi ihmiset kävelivät ohitseni, koska olin kadun siinä päässä, joka johtaa mihinkään. Toisessa päässä sentään on tori ja mahdollisuudet kääntyä, no ainakin linja-autoasemalle tai jatkaa matkaa juna-asemalle.
Itse pojotin suurimman osan työajasta viereisen baarin terassilla. En mä tiedä, mikä minun tarkoitukseni siinä oli, mutta siinä minä vain seistä möllötin ja moikkailin ihmisille. Tällaisia iltoja jaksaisi putkeen vaikka hamaan tappiin saakka. Yhden maahan pyllähtäneen asiakkaan jouduin puhuttelemaan ulos terassiaitauksesta, mutta muuten sain toteuttaa itseäni ja olla vain mahdollisimman epäsosiaalinen verbaalisesti.
Huolimatta väkimäärän tuplaantumisesta kaikki baarit eivät olleet täpötäynnä, mikä oli outoa, koska esiintymisalueelta oli kuulemma kaljakin loppunut kesken kaiken. Takseilla oli monen tunnin jono bändin esiintymisen loppumisen jälkeen, joten iso osa ihmisistä oli nalkissa keskustassa. Hämeenlinnassahan on muuten se hyvä puoli, että kaikki yökerhot ovat halkaisijaltaan 460 metrin pituisen ympyrän sisällä, joten takseja ei tarvita baarista toiseen siirtymisessä.
Pitkästä aikaa myös yökerhot tuntuivat houkuttelevilta. Se johtui varmaan siitä, että ne eivät olleet täynnä hämäläisiä. Monella tosin oli jokin helvetin käkkärätukkaperuukki päässä, joten osa saattoi olla naamioituneita kanta-asiakkaita. Minulla ei ollut silmälaseja päässä ja hämäränäkö muutenkin on vähän niin ja näin, niin mistä minä varmaksi osaan sanoa.
Näin jälkikäteen ihmettelin, että missä meille ja muille baareille osoitetut valituslappuset ovat. Tämän kaupungin irvikuvan ikäpyramidi on nimittäin todella erikoisen muotoinen - pyramidiksi. Vuosisatoja sitten kaavoitettu keskusta on eräänlainen eläkeläisparatiisi, jossa ei saa kadulla pieraistakaan kello kymmenen jälkeen ilman, että jonkun verenpaine nousee yli suositusten. Tämä ei valitettavasti ole vitsi. Muutamat ravintolat ovat suostuneet esim. siihen, että ulko-ovea ei pidetä tarpeettomasti auki ja että asiakkaat eivät nauti samanlaisista perusoikeuksista kuin ei-asiakkaat ja polta tupakkia kadulla. Ravintolan sulkemisajan jälkeen pidetään huoli siitä, että asiakkaat eivät jää ravintolan oven välittömään läheisyyteen. Kuinkahan monen asukkaan sydämentahdistin oli äärirajoillaan nyt, kun kadut olivat solkenaan ihmisiä?
Ensi viikonloppuna Hämeenlinnassa onkin Wanaja festari, joten meno senkun jatkuu. Vaikka näihin kekkereihin ei samanlaista ihmismassaa tulekaan kuin viime lauantaina, niin näistä ihmisistä sentään suurin osa on sen verran seikkailunhaluisempia, että baaritkin täyttyvät ääriään myöden. Eläkeikärajan ylittäneet: vaihtakaa patterit tahdistimiin, koska taas kadut ovat täynnä elämisestä johtuvaa sekasointuisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti