sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Portsarin kiistattoman vallan lähde

Onko se järjestyksenvalvojan lätkä, karismaattisen ruma naama, proteiinipitoinen kropan silhuetti vai valtoimenaan käyvä suuvärkki, joka toimii portsarin suurimpana vallan voimalähteenä? Minulla on tähän mielipide. Mielipide, jota en urani alussa olisi uskonut muodostavani.

Lainmukaisen vallan antaa tietysti paikallispoliisi, jonka toimintaa ohjaa kuivaakin kuivempi Suomen lakikirjakokoelma. Kokoelma on loistava - tässä tapauksessa perseen pyyhkimiseen, mutta portieerin todellisen vallan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Hämeenlinnankin ovilla on ollut portsareita, joilla ei ole ollut voimassa olevaa järjestyksenvalvojakorttia. Tällöin rinnassa ei kiiltele järjestyksenvalvojalätkä vaan vahtimestarikyltti.

Baarin omistaja tai ravintolapäällikkö antaa oman leimansa työntekijöilleen, mutta ei tämäkään anna sen parempaa yleispätevää valtaa kuin narikka-, portsari-, vahtimestari- tai palvelurahamaksun keräämiseen ovella. Toki tällöin portsarilla on usein, ei aina, baarin henkilökunnan tuki takanaan.

Mahtipontisen muskelit, tappeluhalukkuus tai mustan vyön arvoa vastaavat kamppailutaidotkaan eivät auta kuin fyysisessä koskemattomuudessa. Näitä taitoja toki tarvitaan ehkä noin muutaman kerran vuodessa, mutta ei nekään uralla johda paikallispubeja ja käräjäsaleja kauemmaksi.

Pidemmälle uralla pääsevät Charles Bronsonin naamavärkillä tai sujuvalla verbaliikalla. Naamalla saadaan toimiva auktoriteetti, jolloin tilanteissa ei välttämättä tarvitse sanoa sanaakaan. Dialogitaidot ovat taas itselleni mystinen asia, jolla saadaan suoranaisia ihmeitä aikaan. Punaisena lankana on saada aggressiivinen asiakas puhumaan hänelle itselleen tärkeästä aiheesta. Minua ei jaksa ihmiset kiinnostaa niin paljoa, että ottaisin selvää heidän kiinnostuksen kohteistaan.

Tällä viikolla tuli ravintolaan asiakas, jonka kanssa minulla oli muutama vuosi sitten hyvin - sanotaan vaikka että intensiivinen koulutustilaisuus käytöstavoista. Asiakas asteli narikan edustalle ja kysyi, että onko hän tervetullut ravintolaan, kun hän… Keskeytin hänet siihen paikkaan ja sanoin:”Jos tässä ruvetaan vanhoja kaivelemaan, niin tänne pääsisi kukaan sisälle. Tekevälle sattuu.”

Tänään minulle tulee 17 vuotta oviuraa täyteen. Kesti noin kymmenkunta vuotta ymmärtää, mistä portsarin väkevin mahti tulee. Minä olen vielä sitä koulukuntaa, joka pärjäsi ovella nyrkein ja ilkeän, periksiantamattoman luonteen ansiosta hyvin pitkälle. Vuosien varrella ovet vaihtuivat ja yhteiskunnan säännöt muuttuivat. Ainoa asia, mikä ei ole muuttunut tai edes vaihtunut, on asiakkaat.

Portsarin ultimaattinen valta tulee asiakkailta. Jos valtaosa asiakkaista ei pidä portsarista, se vaihtuu. Baarit saavat elantonsa asiakkaista, ja he äänestävät tavalla tai toisella portsarista. Portsarin ura voi alkaa monelta eri suunnalta: toiset ovat baarin omistajan suosikkeja, toiset puhuvat asiakkaat tainnoksiin, toiset hakkaavat perseen ruvelle häiriköiltä jne. Vuosien hoiperrellessa ohitse täytyy porttiapinan omaksua muunkinlaisia taitoja, jonka avulla laajennetaan baarin ja omaa asiakaskuntaa.

Minulta usein kysytään, että onko portsarin ammatti helppoa vai vaikeaa. Tähän on hyvin vaikea vastata lyhyesti ja tyhjentävästi. Ensimmäiset työvuodet olivat yhtä perkeleen painimista ja taistelua uran olemassaolosta. Nyt olen paininut jo satojen kanssa, joka helpottaa huomattavasti “vaikeiden” asiakkaiden kanssa toimimista. Tärkeintä ei ole kuitenkaan voittaa jokaista yhteenottoa vaan olla yhteenotoissa mukana. Tämä tuo kokemusta ja ennen kaikkea yhteistä historiaa asiakkaiden kanssa.

Tämä johtaa loppujen lopuksi kunnioitukseen. Kun baarin asiakkaista yli puolella on jonkinlaista kunnioitusta portsaria kohtaan, niin oppositioon jäävä asiakaskunta on pakotettu toimimaan valtansa demokraattisesti saaneen portsarin mukaan. Tämä ilmiö on pelastanut minut haastavilta painitilanteilta monen monta kertaa.

Niin ällöttävältä kuin se kuulostaakin, niin saan kiittää pitkästä oviurastani asiakkaita. He ovat mahdollistaneet toimeentuloni ja “valtani” toimia ammatissani. Vastentahtoisesti kirjoitan: Kiitos!

Hyvää vappua ylikäyneen siman nauttijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti