Kolme kaskua porttiapinan työstä

Verbaalinen varastoni on kuivunut aivan tyhjiin. Ei tule mitään järkevää ulos, vaikka kuinka yrittää. Tässä todennäköisesti ovat syynä henkilökohtaiset kiireet kaiken kanssa. Löysin kuitenkin Facebook-seinälleni kirjoittamiani tekstejä monen vuoden takaa, jotka voisi jakaa myös tätäkin kautta. Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet. Opin kirjoittamaan välttävästi vasta pari vuotta sitten.

Mitä!?Minä!?Kuka!?

Taas jälleen on pakko avautua porttiapinan työstä. Lienee jo kaikille selvää, että työssäni haluan välttää viimeiseen saakka sitä itseään, eli työntekoa. Jos minulla olisi voima vaikuttaa niin asiakkaat saisivat käyttää toinen toistensa WC-tiloja, savutella sisällä nikotiinituotteita ja höpöheinää, paukutella alastomia ihraisia kroppiaan toisiaan vasten anniskelualueella ja toteuttaa muita vastaavia vastenmielisyyksiä.

Eikä siinä mitä jos nyt epähuomioissaan löytää itsensä toimimassa savukoneena tai esittelemässä napaan sopivaa kullervoa, mutta yksinkertaisen viestinnän tarkoituksellinen ymmärtämättä jättäminen ja tyhmäksi heittäytyminen alkaa pikkuhiljaa pusertamaan sakkautuvan verenpaineeni Cumulus-pilvien yläpuolelle.

Vaikka asiakas olisi jäänyt rysän päältä kiinni, niin ensireaktio on ”en mä tässä ole” -tyyppinen. Seuraavaksi alkaa yleensä teon oikeutuksen ääneen etsiminen: ”Kaverit laski mun housut”, ”en mä huomannut että se oli rööki” ja ”mun tyttöystävä on täällä vessassa”. Sitten koetetaan vähätellä viisi sekuntia sitten tapahtunutta: ”näytä mulle kuka täällä ei olisi ilman housuja”, ”mitä nyt pikkusavu haittaa ketään” ja ”ei täällä vessassa ollut muita”. Tätä sanallista mitätöintiyritystä vahvistetaan vielä eteläeurooppalaisella tyylillä heiluttelemalla mahtipontisesti kaikkia mahdollisia raajoja ja korostetaan peräjälkeen sanoja nostaen joka kerralla äänenpainoa verenpaineeni korkeuteen: MITÄ!?, MINÄ!?!, KUKA?!!!.

Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että opastan kansainvälistyneen lonkeronlipittäjän pihalle. Tästäkin toimenpiteestä muodostuu kaikkia ympärillä olevia kiinnostava farssi: ”Housunnapit oli auki ja mä lennän pihalle”, ”otin tupakin väärässä paikassa ulos askista” ja ”mä vain huikkasin mun tyttöystävälle vessaan”. Että mun tekisi mieli säestää tätä laulua muutamalla rytmikkäällä korvatillikalla. Mutta onneksi mä olen niin seesteinen.

Ei tappeleminen ole ainoa syy lentää pihalle ravintolasta. Yksittäiset rikkeet eivät myöskään ole yleensä syy löytää itseään pihalta. Mutta kun raahaudun narikasta paikalle, niin odotan asiakkaan skarppaavan ja olevan tarkempi hönkäilemistään sanoista. Mikäli toimintamalli on edellä kuvaillun kaltainen, niin koen tämän huonona käytöksenä ja ekologisena ihmisenä samalla reissulla pois laahustaessa vien mukanani tämän ötökän. Jaksa toista kertaa narikasta lähteä.

Ja pikku vinkki, kun portieeri löytää sinut toimittamasta tällaisia rikkeitä, niin lopetat sen ja sanot: ”Anteeksi, ei tule toistumaan”, niin häviän yhtä mitäänsanomattomasti paikalta kuin ilmestyinkin sinne.

Dynaamiset järjestyshäiriötä

Ymmärtääkseni järjestyksenvalvojan ensisijainen tehtävä on estää järjestyshäiriöt. Järjestyshäiriön määritelmä on haastava ja se muuttuu ympäristön mukaan. Päätavoitteena on kuitenkin keskittyä ympäristöstä poikkeavaan ja muita ärsyttävään toimintaan. Tästä syystä jokaisen yksilön käytöstä verrataan ympärillä olevien ihmisten käyttäytymiseen (Esimerkkinä yksin huutava asiakas on järjestyshäiriö, mutta koko ravintolan hurratessa jääkiekon maalintekijälle ei ole).

Tämän häilyvän rajan vetämistä tehdään illan aikana moneen kertaan. Tämän takia paljon joudutaan keskityttämään kokonaisuuteen. Viiden tunnin aikana ravintolassa saattaa käydä monta sataa asiakasta. Järjestyshäiriöiden ennakoimista ja estämistä suorittaessani skannaan jatkuvasti ympäristöä, ääniä, ihmisten eleitä, katseita, kielen käyttöä, muita ihmisiä sen ympärillä jne. Kaikki keskittymiseni menee kyllä tähän epäonnistumiseen tuomittuun ennaltaehkäisyyn. Tässäkin koetan viestiä koko ajan jokaiselle asiakkaalle, että älä hölmöile tai puutun asiaan. En kuitenkaan ole luotaantyöntävän näköinen, vaan pyrin enemmänkin olemaan mahdollisimman neutraali.

Mitä luulette, antaako korvasta korvaan hymyilevä järjestyksenvalvoja sellaisen kuvan, joka ajaa järjestyksenvalvojan ennaltaehkäisemisen tehtävää eteenpäin? Korostan vielä, että en ole yrmyn näköinen, mutta en kyllä hymyile aivottoman näköisenä. Järjestyksenvalvojan epäkiitollinen tehtävä on luoda jokaiselle asiakkaalle mahdollisimman turvallinen ympäristö (turvallisuuteen kuuluu asiakkaan suojeleminen häneltä itseltään myös pahimmissa tilanteissa). Tämä on JV:n asiakaspalvelua.

Minua on alkanut ottamaan päähän tämä asiakaspalvelu-määritelmän hypettäminen väärin perustein. Olen miettinyt, josko alkaisin suorittaan tehtävääni hiukan toisenlaisin lähtökohdin. Vaihdan mieluusti työtehtäväni monen asiakkaan ymmärtämään hymyilemiseen ja ”asiakas on aina oikeassa” -sanontaan. Samassa vaihdan myös asiakkaan ovelta kääntämisperusteet tarkemmiksi. Mikäli asiakas ei osaa käyttäytyä kohteliaasti, ei asiakas ole tervetullut ravintolaan.

Tähän kohteliaaseen käyttäytymiseen kuuluu: Sisään tullessa silmiin katsominen ja tervehtiminen reippaasti, tupakinnatsojen sijoittaminen sille kuuluvaan paikkaan, julkijuopottelemattomuus (ei juoda omia kadulla), verbien pyyntö-muotojen käyttäminen (ota toi, anna tänne, minä tulen jne. ovat kiellettyjä muotoja), haukkuvan palautteen muotoileminen kriittiseksi kehittäväksi palautteeksi, toisten asiakkaiden huomioiminen ja lukuisia muita ihan pienen pieniä käyttäytymissääntöjä, jotka ovat pienuudestaan huolimatta hyvin olennaisia ja tärkeitä. Saatan epäillä, että aika monia asiakas jää oven taakse kykkimään sateeseen.

Mieleni tekisi poistaa koko kirjoitelma, koska en osaa ilmaista itseäni riittävän ymmärrettävästi, mutta katsotaan mitä tämä räjähtänyt kirjoitus tuo mukanaan

Kaukana luonnonvalinnasta

En laittaisi pahakseni, jos joku antaisi neuvon tai ohjesäännön miten toimia asiakkaan kanssa, joka vaatii ihmisarvoisen kunnioituksen ja kuitenkin samaan aikaan verbaalisesti örisee omaa arvovaltaansa ulostetynnyriin. Jos pidän asiakasta kunnioitettavana, niin oletan, että minun pitänee pitää uskottavana kaikkea hänen suoltamaansa sanojen tulvaa? Tähän epäsymmetristen lauseiden asiasisältöön kuitenkin joskus liittyy henkeen ja terveyteen liittyviä uhkauksia. Humaanina ihmisenä joudun kuitenkin ohittamaan nämä katteettomat lupaukset, mutta samalla syyllistyn asiakasta epäkunnioittavaan käytökseen. Minun mielestäni asiakas puhuu siis pas***. Mikäli asiakasta suojellakseni joudun pitämään häntä tyhjäntoimittajana, niin valitettavasti joudun silloin myös pitämään häntä epäluotettavana.

Termin mukaisesti en voi luottaa asiakkaaseen tai hänen sanomaansa, jolloin kaikki hänen lupauksensa ovat yhtä tyhjää täynnä kuin kaikki tappouhkaukset, joita ”ei oikeasti tarkoitettu”. Asiakkaan logistinen sijainti päättyy ulkoilmaan. Tämän jälkeen kuvioon tulee mukaan kaverit seuraavalla lauseella: ”Me pidämme huolta hänestä.” En muista ihmisistä tiedä, mutta minun mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että pihalla sijaitseva karvaton ihmisapina tarvitsee huoltajan.

Tällainen oikeustoimikelvoton kaksiraaja onkin haluttua asiakasmateriaalia mihinkään ravintolaan? Slangikielellä ilmaisten, siis ihan oikeesti? Jos asiakas ei pysty suoltamaan kuin katteettomia lupauksia ymmärtämättä niiden asiasisällön merkitystä ja hän tarvitsee oman henkisen ja älyllisen tasojen takia huoltajat, niin valitettavasti joudun toteamaan, että asiakkaan pitää saada psykologista apua, ja tällaisia palveluja ei ravintolassamme tarjota.

Välillä tuntuu, että ihmisten päänsisäinen liikehdintä riittää juuri ja juuri tunnistamaan itsellään virtsaamistarpeen ja nälän. Miksi, oi miksi olemme erkaantuneet luonnon valinnoista niin pahasti, että tällaiset yksilöt joutuvat kärsimään keskuudessamme. Suosittelen vahvasti näille ötököille vahvaa lääkitystä ja kontrolloitua elinympäristöä.