Mitä!?Minä!?Kuka!?
Taas jälleen on pakko avautua porttiapinan työstä. Lienee jo
kaikille selvää, että työssäni haluan välttää viimeiseen saakka sitä itseään,
eli työntekoa. Jos minulla olisi voima vaikuttaa niin asiakkaat saisivat
käyttää toinen toistensa WC-tiloja, savutella sisällä nikotiinituotteita ja
höpöheinää, paukutella alastomia ihraisia kroppiaan toisiaan vasten
anniskelualueella ja toteuttaa muita vastaavia vastenmielisyyksiä.
Eikä siinä mitä jos nyt epähuomioissaan löytää itsensä toimimassa savukoneena tai esittelemässä napaan
sopivaa kullervoa, mutta yksinkertaisen viestinnän tarkoituksellinen
ymmärtämättä jättäminen ja tyhmäksi heittäytyminen alkaa pikkuhiljaa
pusertamaan sakkautuvan verenpaineeni Cumulus-pilvien yläpuolelle.
Vaikka asiakas olisi jäänyt rysän
päältä kiinni, niin ensireaktio on ”en mä tässä ole” -tyyppinen. Seuraavaksi
alkaa yleensä teon oikeutuksen ääneen etsiminen: ”Kaverit laski mun housut”,
”en mä huomannut että se oli rööki” ja ”mun tyttöystävä on täällä vessassa”.
Sitten koetetaan vähätellä viisi sekuntia sitten tapahtunutta: ”näytä mulle
kuka täällä ei olisi ilman housuja”, ”mitä nyt pikkusavu haittaa ketään” ja ”ei
täällä vessassa ollut muita”. Tätä sanallista mitätöintiyritystä vahvistetaan
vielä eteläeurooppalaisella tyylillä heiluttelemalla mahtipontisesti kaikkia
mahdollisia raajoja ja korostetaan peräjälkeen sanoja nostaen joka kerralla
äänenpainoa verenpaineeni korkeuteen: MITÄ!?, MINÄ!?!, KUKA?!!!.
Tässä vaiheessa lienee jo selvää,
että opastan kansainvälistyneen lonkeronlipittäjän pihalle. Tästäkin
toimenpiteestä muodostuu kaikkia ympärillä olevia kiinnostava farssi:
”Housunnapit oli auki ja mä lennän pihalle”, ”otin tupakin väärässä paikassa
ulos askista” ja ”mä vain huikkasin mun tyttöystävälle vessaan”. Että mun
tekisi mieli säestää tätä laulua muutamalla rytmikkäällä korvatillikalla. Mutta
onneksi mä olen niin seesteinen.
Ei tappeleminen ole ainoa syy
lentää pihalle ravintolasta. Yksittäiset rikkeet eivät myöskään ole yleensä syy
löytää itseään pihalta. Mutta kun raahaudun narikasta paikalle, niin odotan
asiakkaan skarppaavan ja olevan tarkempi hönkäilemistään sanoista. Mikäli
toimintamalli on edellä kuvaillun kaltainen, niin koen tämän huonona käytöksenä
ja ekologisena ihmisenä samalla reissulla pois laahustaessa vien mukanani tämän
ötökän. Jaksa toista kertaa narikasta lähteä.
Ja pikku vinkki, kun portieeri
löytää sinut toimittamasta tällaisia rikkeitä, niin lopetat sen ja sanot:
”Anteeksi, ei tule toistumaan”, niin häviän yhtä mitäänsanomattomasti paikalta
kuin ilmestyinkin sinne.
Dynaamiset järjestyshäiriötä
Ymmärtääkseni järjestyksenvalvojan ensisijainen tehtävä on estää
järjestyshäiriöt. Järjestyshäiriön määritelmä on haastava ja se muuttuu
ympäristön mukaan. Päätavoitteena on kuitenkin keskittyä ympäristöstä
poikkeavaan ja muita ärsyttävään toimintaan. Tästä syystä jokaisen yksilön
käytöstä verrataan ympärillä olevien ihmisten käyttäytymiseen (Esimerkkinä
yksin huutava asiakas on järjestyshäiriö, mutta koko ravintolan hurratessa
jääkiekon
maalintekijälle ei ole).
Tämän häilyvän rajan vetämistä
tehdään illan aikana moneen kertaan. Tämän takia paljon joudutaan
keskityttämään kokonaisuuteen. Viiden tunnin aikana ravintolassa saattaa käydä
monta sataa asiakasta. Järjestyshäiriöiden ennakoimista ja estämistä
suorittaessani skannaan jatkuvasti ympäristöä, ääniä, ihmisten eleitä,
katseita, kielen käyttöä, muita ihmisiä sen ympärillä jne. Kaikki
keskittymiseni menee kyllä tähän epäonnistumiseen tuomittuun ennaltaehkäisyyn.
Tässäkin koetan viestiä koko ajan jokaiselle asiakkaalle, että älä hölmöile tai
puutun asiaan. En kuitenkaan ole luotaantyöntävän näköinen, vaan pyrin
enemmänkin olemaan mahdollisimman neutraali.
Mitä luulette, antaako korvasta
korvaan hymyilevä järjestyksenvalvoja sellaisen kuvan, joka ajaa
järjestyksenvalvojan ennaltaehkäisemisen tehtävää eteenpäin? Korostan vielä,
että en ole yrmyn näköinen, mutta en kyllä hymyile aivottoman näköisenä.
Järjestyksenvalvojan epäkiitollinen tehtävä on luoda jokaiselle asiakkaalle mahdollisimman
turvallinen ympäristö (turvallisuuteen kuuluu asiakkaan suojeleminen häneltä
itseltään myös pahimmissa tilanteissa). Tämä on JV:n asiakaspalvelua.
Minua on alkanut ottamaan päähän
tämä asiakaspalvelu-määritelmän hypettäminen väärin perustein. Olen miettinyt,
josko alkaisin suorittaan tehtävääni hiukan toisenlaisin lähtökohdin. Vaihdan
mieluusti työtehtäväni monen asiakkaan ymmärtämään hymyilemiseen ja ”asiakas on
aina oikeassa” -sanontaan. Samassa vaihdan myös asiakkaan ovelta
kääntämisperusteet tarkemmiksi. Mikäli asiakas ei osaa käyttäytyä kohteliaasti,
ei asiakas ole tervetullut ravintolaan.
Tähän kohteliaaseen
käyttäytymiseen kuuluu: Sisään tullessa silmiin katsominen ja tervehtiminen
reippaasti, tupakinnatsojen sijoittaminen sille kuuluvaan paikkaan,
julkijuopottelemattomuus (ei juoda omia kadulla), verbien pyyntö-muotojen
käyttäminen (ota toi, anna tänne, minä tulen jne. ovat kiellettyjä muotoja),
haukkuvan palautteen muotoileminen kriittiseksi kehittäväksi palautteeksi,
toisten asiakkaiden huomioiminen ja lukuisia muita ihan pienen pieniä
käyttäytymissääntöjä, jotka ovat pienuudestaan huolimatta hyvin olennaisia ja
tärkeitä. Saatan epäillä, että aika monia asiakas jää oven taakse kykkimään
sateeseen.
Mieleni tekisi poistaa koko
kirjoitelma, koska en osaa ilmaista itseäni riittävän ymmärrettävästi, mutta
katsotaan mitä tämä räjähtänyt kirjoitus tuo mukanaan
Kaukana luonnonvalinnasta
En laittaisi pahakseni, jos joku antaisi neuvon tai ohjesäännön
miten toimia asiakkaan kanssa, joka vaatii ihmisarvoisen kunnioituksen ja
kuitenkin samaan aikaan verbaalisesti örisee omaa arvovaltaansa
ulostetynnyriin. Jos pidän asiakasta kunnioitettavana, niin oletan, että minun
pitänee pitää uskottavana kaikkea hänen suoltamaansa sanojen tulvaa? Tähän
epäsymmetristen lauseiden asiasisältöön kuitenkin joskus liittyy henkeen ja
terveyteen liittyviä uhkauksia. Humaanina ihmisenä joudun kuitenkin ohittamaan
nämä katteettomat lupaukset, mutta samalla syyllistyn asiakasta
epäkunnioittavaan käytökseen. Minun mielestäni asiakas puhuu siis pas***.
Mikäli asiakasta suojellakseni joudun pitämään häntä tyhjäntoimittajana, niin
valitettavasti joudun silloin myös pitämään häntä epäluotettavana.
Termin mukaisesti en voi luottaa
asiakkaaseen tai hänen sanomaansa, jolloin kaikki hänen lupauksensa ovat yhtä
tyhjää täynnä kuin kaikki tappouhkaukset, joita ”ei oikeasti tarkoitettu”.
Asiakkaan logistinen sijainti päättyy ulkoilmaan. Tämän jälkeen kuvioon tulee
mukaan kaverit seuraavalla lauseella: ”Me pidämme huolta hänestä.” En muista
ihmisistä tiedä, mutta minun mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että pihalla
sijaitseva karvaton ihmisapina tarvitsee huoltajan.
Tällainen oikeustoimikelvoton
kaksiraaja onkin haluttua asiakasmateriaalia mihinkään ravintolaan?
Slangikielellä ilmaisten, siis ihan oikeesti? Jos asiakas ei pysty suoltamaan
kuin katteettomia lupauksia ymmärtämättä niiden asiasisällön merkitystä ja hän
tarvitsee oman henkisen ja älyllisen tasojen takia huoltajat, niin
valitettavasti joudun toteamaan, että asiakkaan pitää saada psykologista apua,
ja tällaisia palveluja ei ravintolassamme tarjota.
Välillä tuntuu, että ihmisten
päänsisäinen liikehdintä riittää juuri ja juuri tunnistamaan itsellään
virtsaamistarpeen ja nälän. Miksi, oi miksi olemme erkaantuneet luonnon
valinnoista niin pahasti, että tällaiset yksilöt joutuvat kärsimään
keskuudessamme. Suosittelen vahvasti näille ötököille vahvaa lääkitystä ja
kontrolloitua elinympäristöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti