Tämä kirjoitus jää jopa minunkin mielestä vähän tyngäksi ja pintapuoliseksi jaaritteluksi. Aihe yksinkertaisesti on minulle haastava ja siitä on helppo eksyä suuntaan jos toiseen. Yritän kuitenkin kerran viikossa saada jotain päivitettävää aikaan, joten tyydyn julkaisemaan tämän nyt tässä muodossa ja yritän viisastua saamastani palautteesta.
Toissakertaisesta päivityksestä, jossa kerroin kimppuuni äkillisesti hyökänneestä asiakkaasta, virisi mielenkiintoisia keskusteluja. Yksi niistä meni tähän tapaan:
T: “Luin kirjaa narikassa kaikessa rauhassa, kun asiakas pyyhälsi sisään ja ennen kuin olin kerennyt kirjaa laittamaan sivuun, niin löysin itseni selältäni lattialta sisään tullut asiakas päälläni istumassa ja minua hakkaamassa.”
Vastaväittäjän kommentti: “Olisiko tämän pahoinpidellyksi tulemisen syynä ollut se, että luit kirjaa, etkä keskittynyt olennaiseen?”
Ensi alkuun vastaväittäjän kysymys vaikuttaa järkevältä, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni kysymys kertoo hänen negatiivisesta maailmankuvasta ja pelosta ihmisiä kohtaan yleensä.
Minä haluan uskoa, että valtaosa asiakaskunnastani, johon kuuluu mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä, ei käyttäydy ketään kohtaan väkivaltaisesti ilman loogista, ennalta-arvattavaa syytä. Tästä syystä en oleta kenenkään ärsyyntyvän muuten niin typerän näköisestä naamavärkistäni niin, että päättää lyödä sen parempaa syytä. Yllätin jopa itseni tällä ajatuksella. Nähtävästi elämänfilosofiassani uskon suuremman osan ihmisistä olevan enempi hyveellisiä kuin paheellisia. Tämän takia otan jokaisen asiakkaan vastaan samanarvoisesti ilman odotuksia välittömästä väkivallasta. Mielikuva voi kyllä muuttua nopeasti, kun asiakas avaa suunsa tai käyttäytyy tietyllä tavalla.
Tämä keskustelu johti minut takaisin yhden perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle: pelottaako minua töissä ikinä? Rehellisesti ja vilpittömästi voin kertoa, että kyllä pelottaa. Minua pelottaa itse asiassa hyvinkin usein. Ihmiset, jotka ovat kysymyksen esittäneet, ovat jatkaneet: “Miksi sä sitten työskentelet ovella?”
Kyllä on kasvatusmenetelmissä vikaa, jos ei elämässä ole ikinä joutunut pelkäämään. Jälleen jokin termi ymmärretään enemmistössä aivan nurinniskoin. Ikään kuin pelko olisi jotenkin negatiivinen asia. Ei ole. Pelon on tarkoitus viestiä ihmiselle, että nyt ei kaikki ympäristössä ole kunnossa. Varaudu!
Olen aikaisemmin kirjoittanut ennakkoluuloista ja niiden tarpeellisuudesta. Pelko on ennakkoluulojen yksi käyttövoima. Oviurani pahimmat vahingot ovat sattuneet silloin, kun en ole pelännyt. Voimankäyttötilanteet ovat menneet liian rutiininomaisesti, ja olen mielestäni ollut tilanteen tasalla. Ihmismieli ei osaakaan ymmärtää kuinka nopeasti sitä voikaan löytää itsensä altavastaajana. Tilanteet, joissa olen pelännyt enemmän kuin on ollut tarpeellista, ovat päättyneet itselleni edullisesti. “Peloissaan” tulee keskityttyä paremmin ja oltua tarkempi peliliikkeissään. Viimekertaisessa tilanteessakaan en pelännyt.
Pelkääminen, kuten mikä tahansa tunne, voi lyödä ylitse. Tällöin pelko lamauttaa ihmisen kokonaan tai tekee hänestä hysteerisen. Tämä kertoo vain siitä, että pelkoa ei ole opeteltu käsittelemään ja käyttämään hyödyksi. On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät pelkää tilanteissa, missä olisi suotavaa pelätä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun tappelun ulkopuoliset ihmiset menevät tappelupukareiden väliin rauhanomaisin aikein. Lopputuloksena rauhanneuvottelija hysteerisenä tunnustelee tyhjää kohtaa siitä, missä äsken oli vielä hammas. Sitten on niitä tapauksia, jotka näkevät elämässään ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä näkevät jotakuta lyötävän niin, että taju lähtee tai nenä murtuu. Tilanteet saavat tällöin melko dramaattisen fiiliksen ilmaan.
Olen päivä päivältä enemmän sitä mieltä, että yhteiskuntamme yksi suurimmista ongelmista on vältellä kaikkea mahdollista ahdistusta, pelkoa ja muita näennäisen negatiivisia tunteita.Pelko on olennainen osa meitä ja elämäämme, joten suosittelen tutustumaan siihen ja sen tarkoitukseen.
Jokaisen asiakkaan automaattinen määritteleminen vaaralliseksi tekisi työilloistani melko tuskaista ja silloin minun tulee kyllä miettiä, että haluanko jatkaa uraani. On helpompi uskoa ihmisten olevan mukavia ja antaa pelon kertoa sitten tarvittaessa, että mihin ja kehen tulee kiinnittää tarkempaa huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti