Järkytyin positiivisesti viime viikolla. 99 kertaa sadasta avaan ulko-oven ja odottelen ensimmäisiä asiakkaita ainakin puoli tuntia kaikessa rauhassa keskenäni. Viime viikolla kuului jo viittä vaille avaamisaikaa hillitön möykkä pihalta. Tarkistin tilanteen valvontakameroista. Pihalla oli kolmisenkymmentä nuorta tutkimassa aukioloaikaamme ja neuvotellen osan jo lähtiessä tallustelemaan kohti seuraavaa baaria. Äkkiä avaimet kouraan ja juoksujalkaa aukaisemaan ovi ennen kuin demokratia voittaa ja vie koko porukan muualle. Kyllä - vihdoinkin “Suomen suurin kampus” tuottaa asiakaskuntaa yöelämään. Siellä oli HAMK:n opiskelijoita vino pino “määkin olen kännissä, määkin haluun huutaa” -kunnossa.
Olin hetken aikaa onnellinen, mikä on omituista, koska yleensä minua ärsyttää ennen aukaisua ovenkahvassa roikkujat ja yli-innokkaat humaloitsijat. Parin kuukauden pituinen asiakaskato on tehnyt minusta sosiaalisia tilanteita kaipaavan. Tulevaisuuden insinöörit mekastivat ja riehuivat keskenään täynnä elinvoimaa puolitoista tuntia, jonka jälkeen he poistuivat yhtä näyttävästi kuin tulivatkin.
Eräs hieno ominaisuus korkean asteen opiskelijoissa on heidän väkivallattomuutensa. Kaikkea muuta ongelmaa voidaan aiheuttaa, mutta kenenkään fyysistä koskemattomuutta harvoin loukataan. Kaiken lisäksi he pysyvät jopa yksinkertaisissa dialogeissa ja väittelyissä mukana, jolloin vuorovaikutuksesta tulee lähestulkoon inhimillistä. Tämä luo portsarille miellyttävän ympäristön, jossa voidaan toteuttaa yksinkertaisia Arthur Conan Doyle -skenaarioita. Tällä kertaa pelattiin “Kuka yrittää viedä juomaa mukanaan ulos ja missä”-leikkiä.
Nuoret ovat mielestään voittamattomia, minkä myötä he myös kuvittelevat olevansa ympärillä olevia ihmisiä ovelampia. Ja ai että kuinka humoristinen onkaan “ovela humalainen” lainausmerkkien luomassa täydessä sarkasmissaan. On kuin katsoisi mykkäelokuvan kohtausta, jossa syyllisyyden piilottelu paljastaa kaikille katsojille pahikset: Tuopin piilottelijan koko olemus muuttuu ns. rikolliseksi oleskeluksi. Ja kuinka suloista onkaan saada ahdisteltua syylliset nurkkaan ja katsoa heidän kiemurteluaan rikosvastuun ylipainoisessa lastissaan. Nykyisellään olen vähän ilkeämpi ja tietämättömän Columbon tavoin kyselen viattomia kysymyksiä käsi selän takana piilottelevalta syylliseltä.
Oikeasti, opiskelijat yrittivät pitää tuoppeja selkänsä takana samaan aikaan kuin antoivat toisella kädellä narikkalappua. Jostain kumman syystä tätä vielä korostettiin kiertämällä kroppaa piiloteltavan käden puoleen samalla työntäen lantiota kauemmaksi minusta. Monet jättivät vielä juomiinsa jäät kolisemaan. Olisinpa itsekin vielä nuori ja ty… ajattelematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti