Minua on vaivannut jo pitkään haluttomuus naputella sanoja ja järjestää niitä minkäänlaiseen järjestykseen, joten kaivelin Facebook-sivuni arkistoista päivityksen, jonka fiilis on täysin vastakkainen vallitsevaan mielialaan.
Viidentoista työmotiivia raskaasti kuluttavien vuosien jälkeen olen löytänyt nuoruuden innostukseni portieerin työstä jälleen. Kuusi työyötä on takana ja aina seuraava yö on ollut edellistä palkitsevampi. Jos olisin työpaikkani osakkeita ostanut viime viikolla, niin tällä viikolla ne olisivat tuottaneet jo sateenkaaren päässä olevan kulta-aarteen verran voittoa.
Tiistaina se alkoi. Joukko nuoria tytöntylleröisiä laukkasi sisään elämänvirtaa räiskyen olemuksestaan. Vaikka heidän kanssaan viestiessä fiilis oli kuin tykistöpatterin edessä seisoisi, niin heidän elämäntäyteinen asenne sai hymyn minullekin. Eräs kantapeikko tuli jopa valittamaan heidän sosiaalisesta käytöksestään. Kantamörkö ei ollut tottunut, että naaraspuoleiset ihmissuvun edustajat kysyvät häneltä hänen nimeään.
Keskiviikkona sama homma jatkui. Nyt sisälle tuli molempien suvunjatkoelinten kanssa varustettuja kaksiraajoja. Uusia kasvoja vyörysi sisään ja kasvot olivat kiinni sellaisissa kropissa, joiden muodostamat siluetit eivät ole vesiväreillä muotoillut. Iltaa piristi entisestään erään naisasiakkaan narikkalapun etsintäprosessi, joka piti sisällään lattialla istumista jalat levällään ja vauvanvaippojen lentelyä ympäri narikkaa.
Eilen, salissa oli kahden sukupuolen lisäksi vahvistusta Keski-Euroopasta. Nämä toivat aikuisten oikeasti ykkösluokan bileyökerho -fiiliksen luolaamme. Ja kyse oli enemmästä kuin pelkän peilipallon asettamisesta Homo erectuksen siitosluolaan. Tanssilattia oli täynnä bilettäviä ihmisiä, ihmiset olivat iloisia ja iloisuus oli aitoa. Muutaman suomalaisen ohjasin pihalle hapettamaan promillentuoksuiseen kroppaansa lisää happimolekyylejä, jotta ilta ei loppuisi lyhyeen.
Ja häpeilemättä tunnustan, että nuorisoa (minun ajallisesta sijainnista johtuen, nämä ovat alle 25-vee) on perin miellyttävä palvella. Kun puen heille takin päälle, niin he ovat hyvinkin otettuja tästä ja ilmaisevat kiitoksensa kuin suoraan käytösetiketin oppikirjasta. Ja kun ei-suomalaiset olivat paikalla, niin sai jopa harjoittaa miltei puhkiruostuneita smalltalk-taitojaan. Aivan käsittämätön viikko.
Pelkään pahoin, että tämä kostautuu myöhemmin. Tällä viikolla tasa-arvosta on poikettu liiankin kanssa ja ihmisten ulkoisesta habituksesta on ollut helposti tulkittavissa habittajansa sukupuoli. Ensi viikolla asiakkaiden soidinmenoista tulee taas yhtä haastavaa kuin se oli viime viikollakin: Asiakkaan löytäessä vaihtoehdon itselleen alkaa enemmän ja vähemmän hienotunteinen prosessi, jonka tarkoituksena on selvittää toisen sukupuoli. Ja auta armias kun kiimantäyteinen prosessi meneekin vikaan… No, tästä turvallisuuden ylläpitämisessä lienee kyse: pitää huoli, että paikalle raahautuneet palapelin palaset menevät paikoilleen edes pienellä määrällä liukastetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti