Termi “pelisilmä” on yksi niistä sanoista, jonka ihmiset ovat repineet palasiksi ja sitten tikanneet kasaan käyttäen niitä merkityksiä, jotka palvelevat parhaiten heidän itsekeskeistä olemustaan. Lopputulos näyttää termien frankensteinin hirviöltä. Jotta mielikuva ei jäisi liian veltoksi, niin ravintolamaailmassa tällä monsterilla yritetään sitten hanuroida parhaansa mukaan kaikkia vastaantulevia.
Katufilosofiana “pelisilmä” ymmärretään tilanteen ratkaisemista tavalla, jossa ratkaisija pääsee vähemmällä työllä tai hyötyy jollakin tavalla normaalia enemmän, vaikkakin joitakin sääntöjä saatetaan rikkoa, taivuttaa tai jättää huomioimatta. Asiakkaan ja portsarin välisessä suhteessa tässä käytetään mm. pienimmän haitan -periaatetta sekä taloudellisen hyödyn -ajattelua.
Tästä katufilosofiasta on sitten väännetty asiakkaiden keskuudessa jo useammankin vuoden ajan melkoinen irvikuva. Sen keskeinen ajatus on muuttanut sanan “pelisilmä” hyväsydämellisyyden synonyymiksi. Ja tässä kontekstissa hyväsydämellisyyttä käyttävä henkilö on se, josta loisitaan kaikki mahdollinen irti. Portsarina minun pitäisi tämän mukaan jättää umpitunnelissa oleva asiakas poistamatta tai antaa kaikkien muiden asiakkaiden hermoja raastavan asiakkaan jatkaa “hauskanpitoaan”.
Tämä kompurajalkainen ja köyryselkäinen “pelisilmä” yritetään vielä pukea sosiaalisesti Me-henkisyyden valeasuun kättelyillä, flirttailuilla ja fistpumpeilla. Tätä pahentaa moninkertaisesti se, että asiakas kuvittelee olevansa todella kekseliäs tuottaessaan näitä juonenkäänteitä. Todellisuutta kuvaa kuitenkin paremmin aivopieru. Koko geenipankki räjähtää tuhannen pirstaleiksi, kun portsari kaikista näistä sisäsiitokseen asti jalostetuista törähdyksistä huolimatta ei muuta mieltään.
Näyttääkin siltä, että osa asiakkaista kuvittelee portsareilla olevan pakonomainen tarve miellyttää kaikkia ja tulla siten hyväksytyksi porukkaan. Stereotyyppisesti ajatellen ja yleistäen tällainen harhaluulo on kuitenkin looginen, koska portsareillahan pitäisi olla koulukiusaamisajasta periytynyt heikko itsetunto. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta, himoa tai luontaista halua miellyttää ketään - ainakaan ilman minkäänlaista motiivia. Minulle on herttaisen yhdentekevää, vaikka asiakas ei enää pidä minusta niin paljoa kuin aikaisemmin.
Palataan tarinan alkuun - tai oikeastaan vielä kauemmaksi, takaisin siihen hetkeen, jossa pelisilmä-termiä on käytetty sen alkuperäisessä ympäristössään. Pelisilmä on taito aavistaa ja ymmärtää pelin kulku etukäteen tai nähdä ja tulkita pelitilanteet nopeasti. Tähän voidaan sopivalla määrällä liukastetta sovittaa kyseisen termin katufilosofinen muoto. Vastoin tähän asti kirjoittamani tarinan näkökulmaa pelisilmää käyttää baariareenan jokainen toimija aina ovelasta puliukosta portsariin asti.
Portsarin raahautuessa asiakkaan luokse on pelisilmää sen alkuperäisen määritelmän mukaan jo sovellettu. Nuoret portsarit hakevat vielä omaa paikkaansa, jolloin he sortuvat pinnallisiin laumavietteihin, mutta tällainen paksunahkainen portsari sammuttaa viestien vastaanottokeskuksensa, jolloin persepusujen ja fistpumppien lähettämät hermosykäykset kuolevat yksinäisyyteensä. Asiakkaan tulee siirtyä käyttämään katufilosofista määritelmää, jossa olennaisena ajatuksena on mutualismi, jossa molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan. Vaikka haluankin uskoa portsarin ammattikunnan periytyvän henkilökohtaisista miespalvelijoista, jotka saavat ongelman kuin ongelman hoidettua “lavasteiden takana”, niin saattaa olla, että meissä on myös jossain ammattimme evoluutiossa ollut gansteri-vaihe. Hassua muuten, Al Capone oli alkuperäiseltä ammatiltaan portsari. En oikeastaan tiedä, miksi toin nämä velanperijät ja kiristäjät tähän esille, mutta ehkä meidän ammattimme kehityshistoriasta löytyy ratkaisu siihen, miten pelisilmämme toimii tänäkin päivänä.
Portsarin pelisilmä tarkkailee, analysoi, laskee ja tekee päätöksiä jatkuvasti ajatustensa takana. On turha vedota “pelisilmään”, jos portsari ei toimi sinun halujasi palvellen. Punainen kortti heilahtaa siitä syystä, että olet yrittänyt tai toiminut muita asiakkaita huomioimatta, loukaten tai häiriten. Ja vielä yksikin juntti, joka yrittää vedota hyväsydämellisyyteeni tai Me-henkisyyteen, jotka ovat “pelisilmän” valepuvussa, niin saatan... kysyä tunteeko asiakas tapaturmavakuutusten hintoja. No jaa, leikki sikseen. Mutta ainakin käydään todella kuiva keskustelu pelisilmä-sanan merkityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti