Valumista baarijakkaralta, hyväksikäyttöä ja peräkkäisiä konsonanttiäänteitä

Pääsääntöisesti ravintolatyöskentely on ihan kivaa, mutta herra mun perkele, kun välillä tulee vastaan öitä, joita ei olisi pitänyt ikinä joutua kokemaan. Tammi-helmikuun ajan monet baarit sulkevat ovensa hiljaisimmiksi ajoiksi ja loput yrittävät saada taseet pysymään pyöreän numeron rajoilla repimällä sitkeimmistä sosiaalitapauksista viimeisetkin pennoset. Ja siltä se tuntuukin.


Keski-ikäinen mies päätti lopettaa pitkän putkensa siltä seisomalta, tai pikemminkin kaatumalta, yökerhon lattialle. Sammuminen johti humoristiseen baarijakkaralta valumiseen lattialle. Ja sitä sieltä heräämään saanut millään. Kaikki temput tehtiin niskalihaksen puristelusta poskien läpsyttelyyn.
Tällaisissa tilanteissa kuitenkin eniten hermojen päälle käyvät ympärillä olevat asiakkaat: toiset yrittävät nostaa väkisin sammunutta pystyyn ja toiset vaativat nukkuvan poistamista. Nämä toimenpiteet eivät ole kuitenkaan niin yksinkertaisia.

Jostain kumman syystä pystyyn väännetty tajuton tai puolitajuton ihminen koetaan vähemmän pahaksi asiaksi kuin makaava. Ensinnäkin, mikäli asiakas on niin huonossa kunnossa, että lattialta ylöspääseminen en onnistu pienellä avustuksella, niin turvallisempi sen on lattialla maata.  Poliisi sen saa siitä hakea pois, jos omat voimat - fyysiset tai henkiset - eivät riitä pystyyn nousemiseen.

Toiseksi, millä helvetillä minä mitään asiakasta kannan pihalle haukkaamaan happea ja nauttimaan pakkasen herättävästä vaikutuksesta, jos elopainoa löytyy sen 140 kg? No, saatiin me kolmen asiakkaan myötämielisellä avustuksella raahattua retkottava asiakas narikan edustalle, josta rupesin soittelemaan kyytiä herralle. Jostain kumman syystä puhelun aikana lausutut sanat saivat herran virkoamaan unestaan tähän päivään ja ylösnouseminenkin onnistui ilman minun tai edes lähimmän seinän tukivoimaa. Huoh!


Seksuaalisesti aggressiivinen nainen on pääsääntöisesti ihan kiva, jos osapuolten välillä on yhtään vetovoimaa. Mutta fiiliksen ollessa yksipuolista muuttuu skenaario miehen kannalta ongelmalliseksi, varsinkin jos mies on vähääkään ujo tai kohtelias. Lähellä pilkkua minulle tulee Whatsapp-viesti: "Toni, tule kattoon. XXX ahdistelee täällä ihmisiä." Siellähän neiti XXX oli hajareisin nolostuneen miehen päällä kiimankiilto silmissään.
- Mutha kun mä THYKKÄÄN OTTAA SUIHIN! kaikui lause koko baarissa. Tilanteelle tyypillisesti musiikissakin oli dramaattinen hiljainen hetki.
- Joo, olenhan mä sinkku ja kyllähän mä sellaisesta tykkää, mutta jos nyt ei kuite... sopersi mies vilkuillen ympärilleen.

Yleensä en puutu aikuisten ihmisten lemmenleikkeihin, mutta tässä tapauksessa en ollut varma, että oliko kyseessä esileikki vai hyväksikäyttötilanne.
- Voisitko ystävällisesti nousta siitä päältä, sanoin naiselle.
Mitään ei tapahtunut.
- Nyt jumalauta se perse ylös siitä! jatkoin.
- No, mjoomjoo, enhän mä nyt tosishssaan...

Mies kiitteli vuolaasti lähteissään - tai pikemminkin karatessaan.


Taas jälleen tuli Whatsapp-viesti. Nähtävästi meidän työyhteisössä ilmapiiri pysyy loistavana, kun välttelemme fyysisiä kontakteja keskenämme: "Toni tuu hakeen toi pikkujätkä. Ei siitä saa mitään tolkkua"

Raahaudun paikalle keskustelemaan minulle osoitetun tolkuttomuuden kanssa. Asiakkaathan ovat aika tiukassa humalassa, kun vokaaliäänteet pitkittyy tai viestintä muodostuu pelkistä oosta tai aasta. Tämä asiakas keskittyikin pelkkiin konsonanttiäänteiden peräkkäiseen muodostamiseen. En ole ikinä kuullut, miten G, R, K ja L saadaan liitettyä yhteen niin sujuvan tunnistettavasti kuitenkaan saamatta mitään selvää asiasisällöstä.

- Kyllä nyt on valitettavasti kotiinlähdön aika.
Mies katsoi hetken aikaa yrittäen ymmärtää mitä tapahtuu, minkä jälkeen hän lähti kävelemään reippaasti kohti narikkaa. Joudun jopa ottamaan juoksuaskelia pysyäkseni perässä, mutta sehän käveli narikan ohitse.
- Hei, sulla on täällä takit vielä.
- GRHHKKHRRR, ja herra häipyi ulko-ovesta kipakkaan pakkaseen.

Kului noin 15 minuuttia, kun hän tuli takaisin. Tällä kertaa verbaliikkakeskus oli saanut happea.
- Phääseksmä sisshään?
- Et pääse. Nyt on aika lähteä, annatko sun narik...
- Shiis olexmä nhiinh phaskajätkä?
- Et ollekaan, mutta nyt ollaan niin vahvassa humalassa, että parempi mennä kotiin.

Asiakas otti yhden kolmesta takistaan ja lähti taas harppomaan kohti ulko-ovea.
- Hei odota, sulla oli enemmänkin näitä takkeja tässä.
- Ihan sama.

Kului jälleen 15 minuuttia, kun asiakas tuli jälleen takaisin. Ojensi mitään sanomatta takit hänelle ja olin antamassa kauppakassia hänelle (kyllä, jotkut asiakkaat tulevat yökerhoon kauppakassin kanssa.)
- Jhos mä kherran olen niin phaska jätkä, nii pidä se khashi.
- Mä heitän tän roskiin, jos jätät sen tänne, tuumailin herralle, ota nyt vaan tämä.
- Enh mä shitä jaksha kantaa himaan, mjhos mä thulen hakemaan shen huomenna.
- No millä helvetillä sä tätä huomennakaan jaksat kantaa, jos et tänään?
Ja taas lähdettiin ovet paukkuen. Tämän jälkeen ei herraa enää näkynyt. Seuraavana päivänä heitin Lidl:in kinkut ja juustot roskikseen.


Alalla hetken olleet ja ravintola-alan ulkopuoliset voivat ihmetellä, että miksi tällaisia asiakkaita otetaan sisälle ja miten ne juotetaan siihen kuntoon, että löytävät itsensä lattialta nukkumasta. Pidempään alalla toimineet tietävät tammikuun kuin keväänkin tuovat mukanaan kaikki mahdolliset otukset jokaisen kiven alta. Rehellisesti sanottuna en aina tiedä, että johtuuko tällaiset tapaukset synnynäisestä kromosomihäiriöstä, huonosta kasvatuksesta vai rehellisestä viinasta. Vai onko näissä tapauksissa vähän kaikkea näistä kolmesta. Toivottavasti tämä "kausi" olisi pian ohitse.

VIP-korttien väärinkäyttöä, kusetusta ja kuoliosta tippua käsi

Hämeenlinna on kiistämättä sadunomainen kaupunki, vaikkakin se on värttinän laukaiseman kirouksen jälkeisessä unessa. Kaikki edellytykset kukoistukseen löytyy, mutta jostain syystä oikeat henkilöt eivät tule eteen millään. Tämä muuten on paikallisten baarien asiakkaiden mielestä suuri ongelma: baarit ovat ihan jees, mutta kun ne ovat täynnä hämeenlinnalaisia. Toivottavasti uudistettu alkoholilaki tuo mukanaan lasikenkiä ja jos ei nyt prinsseiksi, niin ainakin keskipalkkaisiksi miehiksi muuttuvia sammakoita.

Jo nyt on nähtävissä lakimuutosten myötä yöelämässä muutoksia ja sen kautta piristymistä. Legendaariset happy hour -tunnit ovat saapuneet keskuuteemme. Yllättäen eduskunta päättyi ratkaisuun, jossa baariyrittäjät saavat mainostaa muiden yrittäjien tapaan halvennettuja hintojaan. Yökerho, jossa seisoa jöpötän järjestyksenvalvoja-lätkä rinnassa, päätti myös siirtyä moderniin aikaan mukavuusalueeltaan ja ryhtyä kilpailemaan ainakin yhtenä yönä asiakkaista hinnoittelulla. Hintasodan julistus tapahtui viime viikonloppuna, ja päätellen ongelmien määrästä tässä onnistuttiin loistavasti.

Me päätimme toteuttaa happy hour -teeman hiukan toisella tavalla. Ideana on, että jos tulet perjantaisin paikalle iloisen tunnin aikana, niin iloisuus jatkuu koko yön: avaamisen jälkeen ensimmäisen tunnin aikana paikalle saapuneet asiakkaat saavat tietynvärisen rannekkeen, jolla saa koko illan kahden euron hanatuotteita ja kolmen euron paukkuja. Jos olet mattimyöhäinen, niin seuraavan tunnin aikana saa rannekkeen, jolla saa kolmen euron hanatuotteita ja neljän euron paukkuja koko illan. VIP-asiakkaat saavat rannekkeen koko illan. Ja voi että, kuinka paljon tämän toteutus saikin aikaan jopa hermoja raastavaa mielipahaa.

BUSTED!

Koska rannekkeilla saatavat edut olivat suorastaan mahtipontiset, niin päätin siirtyä jahkailusta varmuuteen ja kysellä kaikilta VIP-asiakkailta VIP-kortteja. Tästähän loukkaantuivat kaikki: kortit omaavat harmistuivat, koska heitä ei muistettu ja kortittomat kiukuttelivat, miksi eivät ole moista jo saaneet. Loistavaa. No, yllättäen monella vippiläisellä ei ollut korttia mukana ja eteen lävähti happy hour -aikojen jälkeen normaali pääsylippuhinta. Mutta... eräs vippiläinen puhui ohi suunsa ja sanoi antaneensa VIP-korttinsa kaverilleen, eikä ole saanut sitä vielä takaisin. BUSTED! Yritti korjailla myöhemmin, että se siis vietiin häneltä vastoin hänen tahtoaan. Onneksi olkoon, sait juuri aikaan vihaamani byrokratian synnyn. Tästä hetkestä eteenpäin kaikilta vippiläisiltä kysytään korttia ja ilman sitä ei sisälle pääse halvennetuin hinnoin. Aion ehdottaa vielä, että mikäli VIP-kortin katoamisesta ei tehdä ilmoitusta, niin "varastetun" tai "hukatun" kortin tilalle ei saa uutta. 

Kusetusta koko happy hour

Yhden asiakkaan mielestä koko rannekepolitiikka on suurta kusetusta. Oli pakko kysyä perusteluita ja tarkennuksia asiaan. Asiakas oli kivenkovaan sitä mieltä, että tässä ei nyt huomioida ollenkaan niitä ihmisiä, jotka tulevat myöhempään baariin. Alkuhämmennyksen jälkeen selitin, että tarkoituksena onkin saada ihmiset baariin aikaisemmin ja hinnoilla, jotka ovat jotenkin sopusoinnussa kauppojen hintojen kanssa. Tämän jälkeen asiakas selitti nykymeiningin, jossa kaikki lähtevät baariin vasta puolen yön jälkeen. Tässä vaiheessa asiakkaan kaveri pyysi ystäväänsä olemaan hiljaa, koska kohta oltiin niin syvässä suossa, ettei poispääsyä ole.  

Annoin kolme euroo, se vei koko käden

Olen kuluttanut ulko-ovien saranoita sen 18 vuotta, jonka aikana minulle, kuten muillekin alan ammatilaisille, on kasvanut känsäinen paksu nahka. Tämän lävitse ei päästä yksinkertaisilla potku-uhkauksilla tai alle viisi sanaisilla loukkauksilla. Tai niin ainakin luulin...

Minähän en ole näiden vuosien aikana joutunut ikinä kuunaan laittamaan asiakkaille rannekkeita. Sen verran muistin, että rannekarvoihin jymähtäneet tarrat saavat mielen negatiivisen levottomaksi, niin välttelin parhaani mukaan kolmen euron vahauksen suorittamista asiakkaille. Jossain vaiheessa miesasiakas tuli luokseni ja valitti humoristisen liioitellen, että hihna on aivan liian tiukalle. Minulla ei ollut saksia takataskussa, niin pyysin häntä käymään tiskillä, jossa he poistaisivat sen, minkä jälkeen voin laittaa uuden rannekkeen. 

Asiakas tuli takaisin rannekkeettomana ja laitoin uuden tilalle pahoitellen aikaisemman kireyttä. Asiakas vitsaili kuoliolla ja sanoi haluavansa drinkkilippuja, mihin naureskelin mukana vastaillen ympäripyöreitä.

- Anteeksi kuinka! vastasi asiakas.

Katsoin asiakkaan kasvoja. Hän olikin tosissaan. 

- Ymmärsinkö nyt oikein, että kun laitoin hihnan vähän liian tiukalle käteesi, niin vaadit saada siitä drinkkilippuja? vastasin typertyneenä.

Mikäli tätä blogipäivitystä lukiessasi jätit joitain kohtia lukematta, niin huomiona se, että kyseisellä rannekkeella sai kahden euron hanatuotteita koko illan.

- Mulla perkele meinasi käsi tippua, kun sä väänsit tuo hihnan ylitiukalle, sanoi loukkaantunut liioittelija.

Olin niin hämmästynyt tilanteesta, että sanoja muodostava aivoyksikköni lamaantui täysin, enkä saanut mitään osuvaa aikaiseksi.

- Et sä mitään drinkkilippuja saa. Nyt menet sinne sisälle pitämään hauskaa, etkä kiukuttele siinä. 

Aasiakas meni takasin sisälle päätään heiluttaen ja manaillen asiakaspalvelun huonoa tasoa.

Kävin tiskin takana kiireen helpottaessa juomassa light cola-vesi-sooda-sekoitustani, kun sama tyyppi tuli luokseni.

- Ei kukaan portsari laita ranneketta noin tiukalle kenellekään. Sä olet kyllä paska työssäsi. 

- Minä pyysin anteeksi jo tätä. Drinkkilippuja et kuitenkaan saa.

Tämän jälkeen tiukkapipo sanoi jotain, minkä asiasisältö meni korvieni, koska äkillisesti kohonnut verenpaineen hyppäsi stratosfääriin. Yritin epätoivoisesti olla menettämättä malttiani ja löysinkin onnellisen paikkani.

- Minä olen vasta kahden työvuoron ajan laittanut noita hihnoja kiinni, joten ei ihan ole hyppysissä moinen taito vielä. 

- Vittu, ihan sama, mulla meinasi jumalauta käsi tippua kuoliosta.

Tässä vaiheessa minun oli pakko karata paikalta, ennen kuin tempperamenttini tekisi minulle tenät ja lakkaisi kuuntelemasta hillitseviä vaistoja. 

Vielä takkia hakiessaan tämä hieroi ranteitaan ja valitti aiheesta. Jälleen kerran sanoin pyytäneeni anteeksi tapahtunutta ja kysyin retorisesti, että mitä muuta voin enää tehdä.

- Meinasin menettää käteni ja mitään kompensaatiota saa. 

Onneksi aasiakas lähti paikalta. 

Tarinalla oli kuitenkin vielä raskauttavia sivutapahtumia. "Kohta nakkinsa tiputtava" mies oli mennessään tiskille irrottamaan rannekettaan raivonnut henkilökunnalle, että portsari oli luvannut hänelle ilmaisia juomia. Onneksi tätä kommenttia ei saatettu tietoisuuteeni, koska silloin olisin saattanut kiristää uuden rannekkeen asiakkaan kaulan ympärille. 

Ai niin, kyseisen tapauksen sankari tullessaan sisälle halusi, että ranneke laitetaan tiukalle, ja kiinnilaiton jälkeen vielä kysyin, että eihän mennyt liian tiukalle. Ei kuulemma mennyt. 

Elämä ei ole Disney-satua, jossa ainoastaan paha saa palkkansa, vaan kaikki joutuvat usein kärsimään yksilön hölmöilyistä eikä valitettavasti kaikki voi saada samoja etuoikeuksia. Muuten niitä ei sanottaisi etuoikeuksiksi. Vaikkakin Poika ja susi -sadusta ei saada täydellistä analogiaa ruumiinjäseniä muka tiputtavaan asiakkaaseen, niin silti liioittelulla syödään omaa uskottavuutta eikä aidosti (Äsyttävä sana, jota ilman ei nykypäivänä olla tosissaan) vaarallisissa tilanteissa enää sanojaa oteta niin todesta. Draaman kehittäminen reality-sarjojen mukaisesti tarkoittaa uhriutumista, jolla yritetään saada aikaan suuria tunteita katsojassaan ja sen avulla systemaattisesti yritetään saada hyvitystä sormeen kiinnittyneelle puutikulle. Olen hyvin lähellä heittää televisioni ikkunasta ulos nähdessäni Big Brotherin kaltaista soopaa, joten voitte kuvitella, miten reagoin kohdatessani tällaista pötyä työssäni. No jaa, suuri tunne se on tämäkin. 

Seuraavaan viikonloppuun. :) 

Alkoholilaki, ison A:aan vuosi ja voimistuva ikäkriisi

Vastahan sitä availtiin ovea mielleniumia juhlistvilla ja nyt sen vuoden aikana maailmaan syntyneet pääsevät sisälle baariin - laillisesti. Ja paljon on yöelämä muuttunutkin tämän 18 vuoden aikana. Yksi suurimmista konkreettisista muutoksista tapahtuu kuitenkin tämän vuoden maaliskuussa: uusi kiistelty ja kirottukin alkoholilaki tulee täydellisesti voimaan.

Tänä vuonna jokainen B-oikeudet saanut kebabbila saa ruveta myymään lampaanlihakorvikkeella tehdyn kebabin ohella väkevämpiäkin juomia pöytiin. Upeaa (Huom. intonaatio laskeva). Ja he saavat myydä mäyräkoirat pitsan mukana himaan. Saakohan Posti viimein paikalliset kilpailijat, kun 5,5 % juomaa kuljetetaan kotiinkuljetuksena yhdeksään saakka puhelinsoitolla tai pizza-online.fi-palvelun kautta tilattuna? Viimeinkin jalattomillekin saa tarjoilla.

Vuorovastaavana pätevyyksien poistaminen oli ihan hyvä juttu. Se nyt oli muutenkin helppo kiertää tarvittaessa tekaistuilla työtodistuksilla. Kuka nyt ei tuntisi konkurssiin menneitä ravintolayrittäjiä. Sama juttu koski velaksi myymistä. Tosin kaikki lähiökuppilat ovat painaneet vuosia rahaa parin viikon vekseleillä, jotka lunastetaan seuraavana tukimaksupäivänä. Ihmettelen suuresti, että näillä vekseleillä ei ole vielä innostuttu maksamaan baarinomistajan omia juomisia seuraavassa baarissa.

Mutta sitten ne muutokset, jotka ovat harmillisia portsareille: jokainen räkälä saa pidentää aukioloaikaansa ilmoituksella viiteen saakka ja anniskeluaikaansa neljään saakka. Kuinkahan paljon myöhemmin ihmiset voivatkaan tulla enää yökerhoon? Jo tänä päivänä asiakkaat raahautuvat paikalle yhden-kahden aikaan aamuyöstä. Miten maltankin odottaa niitä tehokkuuden nimissä tehtyjä päätöksiä, joissa keskustan baarit avataankin vasta yhden aikaan aamuyöstä tarjoten työntekijöilleen laillisen minimin verran töitä. Ja ei, en usko kantakuppilankaan portsarin tästä hyötyvän, koska kaikki asiakkaaksi kelpaavat ovat tulleet puoli kahteen mennessä baariin - paitsi Rane, joka soittaa aina pilkun aikaan laskemaan hänelle kaljan valmiiksi. Sen sijaan tämä toivottavasti vähentää laittomien baarien toimintaa, koska nyt jatkoille ei mennä niin runsain joukoin “pajalle” ja “tallille” neljän jälkeen.

Tästä vuodesta tulee kyllä mielenkiintoinen. Ja tämä kaikki syventää ikäkriisiäni ammattillisesti. Viime harjoittelija oli täysi-ikäisyydestään huolimatta niin nuori, etten uskaltanut heittää kaksimielisyyksiäi, koska se olisi tuntunut jonkin asteiselta rikokselta. Nyt kaikki asiakkaat, joiden ajokortissa syntymävuoden jälkeen tulee viiva, pääsevät baariin sisälle. Ai kamala! Väkisinkin sitä miettii omaa vanhuuttaan, koska milleniumin aikaan hetken hurmoksessa ja kumiseinien pettäessä aikansa saaneet lapsukaiset pääsevät yhdeksän kuukauden jälkeen sisälle baariin. Ja heidän peräänsä pitäisi jaksaa katsella aamuviiteen saakka. Tätä tehtävää ei helpota alkoholiannosten vapautus - viinaa saa kantaa pöytään litratolkulla yhdellä ostoksella.

Ison A:aan vuosi on alkanut.