Se olisi porttikieltopäiväkirjan ensimmäinen vuosipäivä tuloillaan. Viime vuonna 30.9 läjäytin ensimmäisen päivityksen tiedon valtatielle ja sen jälkeen olen saanut aikaan 79 päivitystä, joista osa ovat olleet ihan mukiinmeneviä ja pari, jopa omaksi hämmästyksekseni, ovat keränneet yli 14 000 katselukertaa. Kaiken kaikkiaan kaikkia päivityksiä on tiirailtu yli 110 000 kertaa. Ei hassumpaa - portsarilta.
Haen vieläkin verbaalista identiteettiäni. Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa portsarin työstä ja ihmisistä baareissa pilke silmäkulmassa tarjoten samalla jonkinlaisen uuden näkökulman asioihin ja ilmiöihin. En ole vielä päässyt haluamaani tavoitteeseen. Milloin minun tulee aliarvioitua lukijoita, milloin jätän liiaksi aukkoja tarinoihin.
Mutta mistä kumpusi ajatus ruveta kirjoittamaan blogia työstäni? Ratkaisevin tekijä oli halu parantaa omaa kirjallista ulosantia. Haluan rikkoa myös portsareihin liittyviä stereotypioita sekä korostaa ammattikuntani näkyvyyttä. Ja tietysti lisähuomion ilmeneminen tippinä on ollut taka-ajatuksena. Huomiota on tullut, tippiä ei!
Olen kohdannut myös ongelmia. En voi kirjoittaa kaikesta avoimesti. Osassa tarinoista saattaisi asiakkaat olla liian helposti tunnistettavissa ja osassa eivät päähenkilöt ole noudattaneet lakia aivan sanasta sanaan. Tämä osittainen sulkeutuneisuus on ärsyttävää. Koitan vielä etsiä keinoa kiertää omia periaatteitani hyväksyttävästi.
Pari päivitystä ovat saaneet aikaan aivan käsittämättömän paskamyrskyn aikaan keskustelupalstoilla. Yksi näistä, Portsarit vallankäytön välineenä, sai monet ylimieliset tarjoilijat nousemaan barrikadeille taistelemaan omasta kärpäsenpaskankokoisesta mahdollisuudesta toimia identiteettiään korostavana auktoriteettina ja käyttää minkäänlaista valtaa kehenkään. Päivityksen tarkoituksena oli kylläkin korostaa portsarin vastuuta ravintolassa, mutta kuten aina, vähemmistöt muuttavat lukemansa haluamakseen, jotta he voivat suunnata turhautuneisuutensa johonkuhun sen sijaan, että he ottaisivat opikseen.
Itseäni kaikkein tyydyttävin päivitys oli ravintolatyöstä yleisesti kertova kevyesti kärjistävä päivitys: Ravintolatyön heikot hetket. Tähän sain sopivasti ja osuvia kielikuvia sekä kerrottua tärkeimmän tiivistetysti.
Olen vertaillut myös “vanhan liiton” portsareita nykyajan järjestyksenvalvojiin ja saanut kirjoituksen myötä jopa vakuutettua itselleni, että portsareita ei tulla ikinä syrjäyttämään ovilla. Ainakaan niin kauan, kun halutaan tarjota laatua asiakkaille. Ammattitaitoisen portsarin ja vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojan eroista kertovaa päivitystä on luettu yli 14 000 kertaa.
Mielenkiintoista on ollut huomata, että peniksen koko otsassani on pienentynyt kirjoittamisen myötä. Surullisesti kaikkein suosituin päivitys: Ikäviä uutisia Hämeenlinnan ravintolamaailmasta keräsi yli 16 000 katselukertaa. Toisaalta ärsyttää korostaa itseään bloggaajana toisen ihmisen ahdingolla, mutta toisaalta hänelle tapahtunut on luettu moneen kertaan. Itse olen tyytyväinen siihen, että tarinassa lommoja saanut baarimikko kiitteli minua päivityksestä.
Ensimmäistä kertaa 16 vuoden urani aikana sain myös vähän nenääni. Tästä kirjoitin päivityksessä Miksi mä olen selälläni täällä maassa. Oma huumorintajuinen suhtautuminen ikäviin asioihin ei purrut kaikkiin lukijoihin ja osa kauhisteli tätä. Henkilökohtaisesti minua kyrsii uhriksi heittäytyminen ja välttelen tätä parhaani mukaan, vaikka joskus siihen lipsunkin. Vakavillekin jutuille pitää pystyä nauramaan jälkikäteen. Kyllä muuten elämästä tulee vaikeaa ja turhankin jäykkää. Tarinan oikeusprosessi ei ole vielä edennyt käräjäsaliin asti, joten siitä ei ole valitettavasti vielä mitään kerrottavaa. Jonkinnäköistä avutonta todistajien uhkailua herra pahoinpitelijä kyllä on yrittänyt tehdä.
Minä olen ihan rikki yli neljän yön putkista ja kun kirjoitin 16 yön “putkesta” Työmanian riepoteltavana, jossa oli kaksi vapaapäivää välissä, se sai monet työn sankarit hermostumaan ja väittämään, että olisin väärällä alalla, koska itse he pystyvät tekemään ainakin puoli vuotta töitä pitämättä yhtäkään vapaapäivää tai paskataukoa. Idiootit! Punaisena lankana oli korostaa työn raskautta ja saada oikeutus parempaan palkkaan.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kirjoituksiini, mutta en ole lähellekään sitä tasoa, johon koen pystyväni. Kaikille kiitos, että olette jaksaneet uhrata vapaa-aikaanne aivopierujeni lukemiseen. Toiveenani olisi kuitenkin saada enemmän palautetta ja ideoita, mistä kirjoittaa. Olen kuitenki loppujen lopuksi vain portsari. :)
Mukavaa pikkujoulukauden odotusta kaikille alan ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti