Pidin tarkoituksenmukaisesti pidemmän tauon viime kirjoituksesta antaakseni tarpeeksi painoarvoa tapahtuneelle. Vähemmän tarkoituksenmukaisesti olen ollut nyt viisi yötä putkeen töissä, joten päivät ovat kuluneet verenpaineen tasaamiseen. Onneksi pahimmat tapaukset ovat pysyneet poissa, koska yli kolmen yön työvuororännit ovat melkoista uhkapeliä työhyvinvoinnin ja asiakkaiden terveyden suhteen. Tiedä, milloin on viimeinen kierros menossa pinnan kiristämisessä.
Olen aikaisemmin kertonut, että nuorison (18-23-vuotiaat) käyttäytyvät pääsääntöisesti paremmin kuin ikinä. Käyttäytymisjanan päät ovat sen sijaan menneet pidemmälle, joten huonokäytöksiä junnuja on vähemmän, mutta ne harvat ovat sitäkin vaikeampia. Tähän yhtälöön kun lisätään se, että portsari on ensimmäinen nuorison kohtaama auktoriteetti, jolla on hioutunut pelisilmä kaikella mahdolliselle velmuilulle ja kieroilulle ja joka vähät välittää yksityishenkilön koskemattomuudesta, niin järkytys on taattu.
Paikassa, jossa työsken… jossa olen paikalla työaikaan, on narikka vessojen vieressä ja narikasta näkee saliin suhteellisen hyvin. Ensimmäisen työyönä kolliduo tuli narikan viereen hämärästi näkyvän lasiseinän taakse juomiaan siemaillen. Käytän heidän olemuksestaan sellaista termiä kuin “rikollinen oleskelu”, joka näkyy kilometrien päähän pahansuopana ajatuksenjuoksuna. Toinen kaveruksista meni vessaan ja toinen tuli hakemaan takkeja.
- Mä otan kaverinkin takin ja vien sen tuonne vessaan, sanoi toinen pojista.
Toinen kaveruksista tuli ulos vessasta hetken kuluttua ja yritti hiippailla liian “muina miehinä” -näköisenä. Askeleet seurasivat minusta kauimmaisen seinän rajaa n. 5cm päässä.
- Pysähdy. Mitä ikinä sinulla onkaan tuon takin alla, niin viet sen takaisin saliin, tai saat vaatteiden sisäisen pesun, sanoin hoomoilaselle.
- Ei mulla mitään täällä ole, vastasi rysän päältä kiinni jäänyt
Seuraavaksi tartuin herran takkiin epämääräisesti erkanevasta kohdasta ja ravistelin voimallisesti tuopinmuotoista möykkyä. Kuulin pienen kuohahduksen käyvän. Viesti meni perille.
Toisena yönä ravintolan edustalle tuli neljän hengen nuorisolauma käyttäytyen innostuneille orangeille tyypilliseen tapaan. 18-vuotiaat ovat siitä raskaita, että he ovat viimein katkaisseet henkisen napanuoran vanhempiinsa, jolloin kaljalla saavutettua humalatilaa pitää korostaa epäoleellisesti “määkin haluun huutaa, määkin olen kännissä”-toiminnalla. Kaksi nuorta nelikosta tuli sisään, jolloin napautin molemmille muistutuksen hyväkäytöksisyydestä. Tämän jälkeen tuli toinen kaksikko, joista toinen oli edelleen aikaisemmin mainitsemassani teatterihumalassa puhuen sekavia ja ajaen vartaloonsa epäsymmetrisesti.
- Sinä et pääse sisään, kun olet niin humalassa.
Kolli selvisi siltä seisomalta ja kohdisti harittavat silmänsä minuun.
- Ei, ku mä vaan esitin.
- Siinä tapauksessa onneksi olkoon. Hyvin esitetty. Palkinnoksi saat pysyä pihalla.
- Älä nyt, mä vaan esitin
Asianajajan rooliin mukautuva kaverinsa puuttui peliin.
- Miksi hän ei pääse?
- Koska hän on kännissä, toistin.
- Eikä ole, miksi hän ei pääse sisään?
Tätä jatkui hetken aikaa. Lopputuloksena molemmat kaksikosta olivat pihalla yrittäen repiä ja potkia lukittua ravintolan etuovea.
Liiallisen humalatilan määrittely on yksi vaikeimmista hommista, mitä portsarilla on huolimatta siitä, että sen jokapäiväisyydestä. Tähän ei sovelleta mitään promillerajaa eikä ulkoisen olemuksen ristiaskeleita. Toiset pystyvät ohjaamaan kroppaansa hyvinkin promillepitoisessa sumussa, kun taas toiset ajavat jalkansa ensimmäisen paukun jälkeen kohti lähintä poikkeamaa lattiassa. Tämä herra kuului jälkimmäiseen tapaukseen. Itse humalatila ei ollut kova, mutta sen aiheuttamat seuraukset olivat riittävät.
Kaksikko yritti sisään vielä 10 minuutin päästä uudelleen.
- No, mitä nyt, vastasin ovenraosta.
- Me tultaisiin sisään, vastasi toinen ulos lentäneistä.
- Mähän sanoin, että te ette pääse tänään sisään.
- Tota, ei me olla tänään edes käyty täällä.
Että mun tekisi mieli välillä nostaa asiakkaat polvelle ja hakata perseet ruvelle.
Kolmantena yönä tuli sisään vastaavanlaiset tapaukset. Muutaman hengen seurue, josta ensimmäinen huusi kovaan ääneen:
- TJENARE!
Hän huomasi ilmeestäni välittömästi huudettuaan, että nyt ei mennyt putkeen.
- Otetaas uudelleen, vastasin
- Tjenare. tuli vastaus.
Pojat olivat oppineet jo tavoille: he pitivät suunsa liioitellun tiukasti kiinni ja keskittivät harhaiset katseensa yhteen pisteeseen.
Jossain vaiheessa porukan metriheikki viidellä polvinivelellä päätyi tupakille mennessään naamalleen katuun. Tupakin poltettuaan hän pyrki sisälle.
- Ei kyllä enää. Nyt ollaan aika humalassa.
- En ole, tuli vastaus.
- Älä viitsi, sähän sukelsit tuonne katuun melko lahjakkaasti äsken.
- Se oli vaan harha-askel, vastasi hujoppi.
Keskustelua jatkettiin pidemmälle siitä syystä, koska keskustelu eteni eikä vastapuoli sortunut suuresti vihaamaani juupaseipäs-väittelyyn. Antamaani väittämään tuli aina uusi tuore vastaus selkeästi artikuloiden. Lisäksi herra väisti sisään tulleita uusia asiakkaita ja piti suunsa kiinni asiakaspalvelun ajan. Tämän jälkeen dialogia jatkui
- Voitko tehdä jonkin testin. Mä voin vaikka seisoa yhdellä jalalla minu…
- ÄLÄ saatana tee sitä, sä olet taas pian uudelleen naamallasi tuolla, napautin ennen vahinkoa.
- No, anna joku matematiikan kysymys.
- Mikä on 27 kuutiojuuri? tuumasin nopeasti
Narikkaan tuli 15 sekunnin hiljaisuus, jonka rikoin kertomalla vastauksen.
Päästin nuoren kuitenkin sisään. Miksi? Tärkein oli se, että hän pystyi ottamaan huomioon muut asiakkaat. Toiseksi tärkein oli se, että hän pystyi aitoon vuoropuheluun, joka tänä päivänä on sukupuuttoon kuolevaa toimintaa. Minua ei niinkään kiinnosta humalatila, vaan se, että asiakas pääsee kotiin asti ehjin nahoin ja herää seuraavana päivänä sekä ymmärtää ja uskoo henkilökunnan puhetta, kun sen aika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti