Yritän parasta aikaa tavata vanhoja tekstejäni, jotta voisin tehdä blogiini valikon. Teksteistä löytyy kyllä melko laajalla skaalalla eri aiheita, näkökulmia ja tarinoita eikä suoranaista punaista lankaa löydy mitenkään. Valitettavasti olen siirtynyt ehkä liiaksi hauskoista, kuvailevista ja dialogisista päivityksistä itseriittoiseen politikointiin, mutta toisaalta olen aina kirjoittanut aiheista, jotka ovat olleet mieleni päällä. Yhtä kaikki, tarinoiden kategorisointi on helvetin vaikeaa, mikä kertoo osaltaan ovimiehen työn laaja-alaisuudesta ja siten sen haastavuudesta.
Mitä oletettavimmin pidän ansaitun kuukauden loman ovelta nyt ja kesäkuussa hommat jatkunevat uusissa paikoissa. Kaikkien ovimiesten vihaamaa vihollista, rappusia, en tule ymmärtääkseni kohtaamaan näissä uusissa mestoissa, mikä rajaa paikallisbaarituntemuksella monia vaihtoehtoja pois. Siirryn myös ammattilaiskuvioista harrastustoimintaan, mikä pitänee minun poissa pyöreästä pehmustetusta huoneesta. Syksyllä aloitan myös uranvaihtoprosessini viimeisen vaiheen opiskelujen muodossa, joten harrastustoiminta sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Viimeaikaisten päivitysten aiheuttamassa keskustelussa on tullut paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia esille, joiden avulla olen löytänyt hyvän määrityksen portsarille ja siten pystynyt erottamaan sen "normaalista" järjestyksenvalvojasta loistavasti - ainakin omasta mielestäni. Olen itse asiassa maininnut tämän jo vuosi sitten, mutta koska olen hidas oppimaan, niin joudun hiffaamaan saman idean moneen kertaan ennen kuin se syöpyy pitkäkestoiseen muistiini. Kirjoitan tästä vielä laajemmin, mutta tässä tärkein ajatukseni aiheesta: järjestyksenvalvoja voi olla portsari, mutta portsarin ei tarvitse olla järjestyksenvalvoja.
Sen enempää tätä ajatusta avaamatta vihjaan, että kesäkuussa aloitan työni jälleen kerran järjestyksenvalvojana, mutta mikäli kaikki menee hyvin, olen tuota pikaa jälleen portsari. Olen melko varma, että uusien työkuvioiden alkaessa kohtaan mitä eriskummallisimpia tilanteita, joista avautuminen tuo huumoria vähille lukijoille, mitä blogillani on.
Älkää siis ihmetelkö, jos blogini lakkaa välillä toimimasta, koska saatan valikkoa luodessani kaataa koko sivuston, mikäli osaan edes itse tekstejäni lajitella loogisesti. Uusien päivitysten taajuus tihenee sitten kesäkuussa jälleen, kun aloitan uuden juottolan ovella.
maanantai 7. toukokuuta 2018
torstai 3. toukokuuta 2018
Se viimeinen työyö
Yhdeksän tunnin työ"yö", ennätysmäärä asiakkaita, turvoksissa oleva narikka, pari kadonnutta takkia, mielensäpahoittanut sukulainen, itkeviä naisasiakkaita, haikeina halailevia miehiä ja pilkun aikaan pärähtänyt palohälytys. Voi sanoa, että yökerho Nightlifen hautajaiset Hämeenlinnassa onnistuivat täydellisesti vappuaattona. Voit laittaa taustalle soimaan Nightlifen illan viimeisen biisin, kun luet tekstiä eteenpäin: ItaloBrothers - This Is Nightlife, niin pääset tunnelmaan paremmin sisään. Video löytyy upotettuna päivityksen lopusta.
Yökerho avattiin jo seitsemältä illalla, mikä sopii ajan henkeen hyvin nyt, kun yökerhojen ja pubien eroavaisuutta ei voida enää mitata aukioloaikojen perusteella. Paikallehan ei eksynyt alkuillasta kuin muutama asiakas ihmettelemään paikan sulkemispäätöstä ja pari kaupunginvaltuutettua, keitä eivät näköjään normaalien asiakkaiden säännöt koskeneet mitenkään, kun vahtimestarikorvausta ei osattu maksaa tullessa eikä mennessä - vaikka aiheesta ystävällisesti huomautettiin. Kuvastaa loistavasti paikallisia päättäjiä ja heidän oletuksiaan omasta kärpäsenpaskan kokoisesta arvovallastaan, vaikkakin ainoat tekemänsä päätökset koskevatkin käräjillä tuomittujen poliitikkojen pelastamiseen tarkoitettujen laittomien keräysten järjestämistä kyseenalaistaen koko oikeusjärjestelmä.
Työt varsinaisesti alkoivat kymmenen aikaan illalla, kun jengiä alkoi siirtymään sisätiloihin. Yhdentoista aikaan olikin jo täysi tohina päällä paikalta karkailevien asiakkaiden ja sisään pyrkivien välimaastossa. Tästä tulikin mieleen. En voi ymmärtää mitenkään päin sitä, kuinka korttimaksamisen sanotaan olevan paljon nopeampaa kuin käteismaksamisen. Ei ole! Edes silloin, kun kassapääte toimii normaalisti, mitä Nightlifen kassapääte ei ole ikinä tehnyt. Eikö juuri Nightlife-urani kiireisimpänä yönä perkeleen romu löydä itsestään toiminnon, joka hidastaa kassatyöskentelyä entisestään. Ei ollut kaukana mielipuolinen ilkivalta, kun kone viidennenkymmenennen kerran ilmoittaa toimintojansa piilotelle: "jos kuittikone hidastelee, niin tarkista kuittikoneen tila!", jota näytettiin tarkkisluokkalaisten lukutaitoakin väheksyen 15 sekuntia - joka maksun yhteydessä. Ei auttanut kuittien tulostusten lopettaminen, koneen uudelleenkäynnistys eikä mistään löytynyt virheilmoitusten estämiseen liittyvää nappia. Onneksi porukkaa rupesi vaihtumaan jo heti alkuillasta, niin sain piilotettua teknisen vian poislähtevien asiakkaiden takkien hakuun.
Narikassa työskentely oli muuten suorastaan loistokasta. Ei siinä kerennyt paljoa mitään funtsimaan, kun riepuja liikuteltiin edestakaisin. Rupesi tosin tuntumaan turhalta työltä, kun takki tuotiin ja kohta sama takki vietiin. Yhden takin hukkasin, koska se oli tippunut muiden takkien noudon yhteydessä. Ja kyllä, tippunut takki siirrettiin vertikaalisessa suunnassa narikan ylähyllylle, mutta valitettavasti asiakaspariskunta huomasi yhden takin puuttuvan liian myöhään: olin jo unohtanut, mistä heidän saaman takin hain. En edes lähtenyt etsimään hukkunutta takkia, joka saattoi olla samassa naulassa tai ehkä takkia ei ollut mukana ollenkaan, turvoksissa olevan narikan perukoilta, vaan kerroin, että takin voi hakea seuraavana päivänä hotellin respasta mihin aikaan vain haluaa. Siitähän sitä kimmastuttiin ja lähdettiin useiden kirosanojen ja sormimerkkien kera sekä täytettiin Nightlifen facebook-viestin täyteen korvausvaatimuksia, haukkumisia ja muita mielensä pierahduksia. Toinen pariskunnan osapuolesta oli fiksumpi ja pyysi, voisinko katsoa takkia sieltä, mistä hän muistelee minun toisen takin hakeneen. Sehän onnistui helposti ja löysinkin takin ylähyllyltä. Harmillisesti esitellessäni takkia asiakas ei sitä tunnistanut. Ilman takkia joutui asiakas lähtemään. Myöhemmin selvisi, että takissa oli kuulemma tulenpolttama reikä, minkä perusteella takki loppujen lopuksi varmistettiin oikeaksi. Juuri tämän takia en uhraa muiden asiakkaiden kustannuksella aikaa takkien etsimiseen: vaikka takki olisi oikea, niin asiakas sitä kuitenkaan aina tunnista.
Toista takkia en hukannut, vaan asiakkaan narikkalappu oli kadoksissa. Musta nahkatakki tietysti. Noudatin samaa kaavaa kuin aikaisemminkin ja ilmoitin asiakkaalle, että voi hakea takkinsa hotellin respasta, jos narikkalappua ei löydy. Tätä toistettiin noin kaksikymmentä kertaa, jonka jälkeen asiakas poistettiin muutenkin ahtaan narikan edustalta pihalle. Takki löytyi tuntia myöhemmin syystä, mitä en voi kertoa (tämä oli asiakkaasta riippua syy) ja vein takin pihalla kiukuttelevalle asiakkaalle. Eikä mitä - siellähän se kiukutteli vielä samasta takista puolenkin tunnin päästä, jolloin ovella ollut portsari yritti osoittaa, että takki oli jo asiakkaan päällä. Tämän tajuttuaan haluttiin puhua minun kanssa ja sopivan hetken koettaessa kävin kuuntelemassa, mitä asiakkaalla oli sanottavana. Hän halusi kuulla, miten olin takin löytänyt, johon vastasin rehellisesti.
- Niin varmaan, älä valehtele, tuli vastine vastaukseeni.
Huoh.
Koska kyseessä oli sukulaiseni (Hämeenlinnassa tosin kaikki ovat toistensa pikkuserkkuja), hän on myös Facebook-kaverini, joten taksijonosta oli vielä laitettu meikäläisen seinälle: "Harvoin laitan, mutta olet niin mulkku ja voit painua vittuun. Onnea sulle." Sillä lailla. Jääköön tämä muistoksi minulle datavirtaan viimeisestä työyöstäni.
Yksi asiakas jäi minulle mieleen ylitse muiden. Herralla oli termin "muskelit" kireimmässä muodossa olevat lihakset, röyhkeimmät viikset mitä olen ikinä nähnyt, nahkahattu, navan paljastava tanktop-paita ja niin kireät housut, että myötätunnosta omiinkin kiveksiin sattui. Vaikka jyrkkä hetero olenkin, niin tässä oli tyyliä. Teki mieleni sanoa oikein ääneen moinen kohteliaisuus, mutta nykypäivänä oikein tiedä olisiko se ollut korrektia. Mikäli herra ei kuulunut seksuaalivähemmistöön, niin sitten minä olen maailman epävarmin heteromies pukeutumisen perusteella. Harmillisesti paikalla ei ollut yhtään punaniskajunttia, koska olisin halunnut nähdä heidät kiemurtelemassa ristiriitaisten tunteiden vallassa: toisaalta mieli tekisi mollata, mutta helvetti, kun tyypillä on paksummat hauikset kuin itsellä reidet. Mielensäpahoittajat huom. tarkoitukseni ei ole kategorisoida seksuaalivähemmistöjä stereotyyppisiin kuvaelmiin eikä oikeuttaa kulttuurinomimista heteroille, vaan puhtaasti osoittaa kohteliaisuus tulematta leimatuksi "suvakiksi". Tietysti tänä päivänä tällaiset kohteliaisuudet vahvistetaan rasistisiksi vasta valtaväestön siihen reagoitua Twitterissä, joten minulla ei ole mitään keinoa varmistaa tekstiäni rasistittomaksi ennen päivitykseni julkaisua. Kyseinen asiakas vitsailee itsekin Facebook-sivullaan asunsa välittämästä mielikuvasta, mistä syystä oletan, että kirjoitukseni ei loukkaa häntäkään. Herra olisi voinut olla Finlaysonin lakanoissa poseeraamassa ja ymmärtääkseni kyseisten lakanoiden nimi on Tom of Finland, mikä toisaalta henkilönä vaikutti merkittävästi homokulttuuriin. Vaikea olla pyllistämättä yhteen suuntaan, kun kumartaa toiseen. Tai siis...
Loppuyöstä monet asiakkaat havahtuivat todellisuuteen ja hyväksyivät tosiasian, että Nightlife todellakin lopettaa vuosikymmenien jälkeen toimintansa. Tosiasioiden kieltäminen on toki oikeutettua, koska ainakin tässä kylässä baarien hautajaiset yleensä tarkoittavat ylösnousemusta seuraavalla viikolla eri nimellä, tapeteilla ja lippuhinnalla. Nightlifen tiloihin ei toista baaria henkilökunnalle kerrottujen perusteella tule. Siinä sitä sitten lohduteltiin kyynelehtiviä naisia ja jaettiin voimahaleja herkistyneille miehille. Yksi miesasiakas jopa luikautti henkilökunnalle runonpätkän työyön päätteeksi.
DJ Artsi oli päässyt vetämään haluamansa ysäri-illan viimeiseksi, mikä sopi hyvin Nightlifen lopettajaisiin. Sinä vuosikymmenenä ravintolakulttuuri eli viimeistä kultakauttaan laman hännillä ja uuden nousun mukana. Illan päätti viittä vaille pilkkua palohälytys, jonka odotetusti laukaisi DJ:n sumutettua koko mesta täyteen savua. Onneksi Nightlifen palohälyttimet osoittavat laukeamisen suoraan itse merkkivalolla ja varmistus tähän tuli välittömästi hotellin respasta.
Se oli sitten siinä. Itsekin juhlistin vappua aamuyöstä työyön jälkeen yhdellä kevytkola-vesi-soda-sekoituksella. Nightlife-urani päättyi seitsemään vuoteen ja tästä matka jatkuu kohti seuraavia seikkailuja. Paljon hyviä ja vähemmän huonoja kokemuksia, jotka kaikki aika on kullannut hauskoiksi tarinoiksi. Henkilökohtaisesti olen ylpeä siitä, että sain työskennellä Nightlifen ovimiesten ja DJ:iden kanssa, koska he ovat olleet työssään koko minun aikuisikäni ajan ja täten alansa kokeneita konkareita ja rehellisyyden nimissä vähän väsyneitäkin jo (No okei, kävin kyllä pari kertaa alaikäisenäkin Tiffanyssa). Todennäköisesti tästä eteenpäin seuraavilla ovilla tulen olemaan se "vanha konkari", kun Nightlifessa olen ollut portsariporukan noviisi lyhyimmällä tasan 18 vuoden työkokemuksella. Todennäköisesti itseäni elättävä ammattiurani muuttuu takaisin viikonloppuiseksi harrastukseksi, mikä toisaalta ei ole ollenkaan pahasta - mikäli kukaan minua edes huolii töihin.
Nightlife ja edeltäjänsä Tiffany, on ollut yksi pitkäikäisimmistä yökerhoista Hämeenlinnassa ja sen poistuminen paikallisesta baaritarjonnasta on baarikulttuurillisesti merkittävää - jopa surullista. Syitä Nightlifen sulkemiseen on yhtä monta kuin syistä keskustelevia osapuoliakin, joten niiden ruotiminen ei lopu koskaan. Varmaa on se, että lopputulos on monien eri syiden lopputulema eikä yhden syyn poistaminen olisi vaikuttanut tähän millään tavalla. Kenenkään ei tarvitse potea syyllisyyttä ja märehtiä, mitä olisi voinut tehdä toisin pelastaakseen ravintolan tulevaisuuden.
Suuri kiitos myös asiakkaille kaikista näistä illoista ja öistä. Samalla tavalla kuin olen henkilökunnan kanssa kokenut yhtä jos toista, niin olen myös asiakkaidenkin kanssa. On ollut mukavia ja ärsyttäviä asiakkaita, kohteliaita ja työni mahdollistavia huonosti käyttäytyviä sekä avarakatseisia ja takakireitä. Suurin osa on päässyt sisälle ja pieni osa on jäänyt ulkopuolelle. Minä en kanna kaunaa enkä muistele pahalla huonojakaan tilanteita - poislukien muutama tapaus. Kaikki näistä ovat kuitenkin rikastuttaneen minunkin elämänkokemusta. Eipähän tarvitse katsella reality-sarjoja televisiosta, kun niitä on päässyt seuraamaan ihan vuorovaikutteisestikin ansaiten vähän rahaakin.
Rest in Peace Nightlife (Tiffany)
Kuva: Miikka Salmenoja 2018 Julkaistu luvalla.
Yökerho avattiin jo seitsemältä illalla, mikä sopii ajan henkeen hyvin nyt, kun yökerhojen ja pubien eroavaisuutta ei voida enää mitata aukioloaikojen perusteella. Paikallehan ei eksynyt alkuillasta kuin muutama asiakas ihmettelemään paikan sulkemispäätöstä ja pari kaupunginvaltuutettua, keitä eivät näköjään normaalien asiakkaiden säännöt koskeneet mitenkään, kun vahtimestarikorvausta ei osattu maksaa tullessa eikä mennessä - vaikka aiheesta ystävällisesti huomautettiin. Kuvastaa loistavasti paikallisia päättäjiä ja heidän oletuksiaan omasta kärpäsenpaskan kokoisesta arvovallastaan, vaikkakin ainoat tekemänsä päätökset koskevatkin käräjillä tuomittujen poliitikkojen pelastamiseen tarkoitettujen laittomien keräysten järjestämistä kyseenalaistaen koko oikeusjärjestelmä.
Työt varsinaisesti alkoivat kymmenen aikaan illalla, kun jengiä alkoi siirtymään sisätiloihin. Yhdentoista aikaan olikin jo täysi tohina päällä paikalta karkailevien asiakkaiden ja sisään pyrkivien välimaastossa. Tästä tulikin mieleen. En voi ymmärtää mitenkään päin sitä, kuinka korttimaksamisen sanotaan olevan paljon nopeampaa kuin käteismaksamisen. Ei ole! Edes silloin, kun kassapääte toimii normaalisti, mitä Nightlifen kassapääte ei ole ikinä tehnyt. Eikö juuri Nightlife-urani kiireisimpänä yönä perkeleen romu löydä itsestään toiminnon, joka hidastaa kassatyöskentelyä entisestään. Ei ollut kaukana mielipuolinen ilkivalta, kun kone viidennenkymmenennen kerran ilmoittaa toimintojansa piilotelle: "jos kuittikone hidastelee, niin tarkista kuittikoneen tila!", jota näytettiin tarkkisluokkalaisten lukutaitoakin väheksyen 15 sekuntia - joka maksun yhteydessä. Ei auttanut kuittien tulostusten lopettaminen, koneen uudelleenkäynnistys eikä mistään löytynyt virheilmoitusten estämiseen liittyvää nappia. Onneksi porukkaa rupesi vaihtumaan jo heti alkuillasta, niin sain piilotettua teknisen vian poislähtevien asiakkaiden takkien hakuun.
Narikassa työskentely oli muuten suorastaan loistokasta. Ei siinä kerennyt paljoa mitään funtsimaan, kun riepuja liikuteltiin edestakaisin. Rupesi tosin tuntumaan turhalta työltä, kun takki tuotiin ja kohta sama takki vietiin. Yhden takin hukkasin, koska se oli tippunut muiden takkien noudon yhteydessä. Ja kyllä, tippunut takki siirrettiin vertikaalisessa suunnassa narikan ylähyllylle, mutta valitettavasti asiakaspariskunta huomasi yhden takin puuttuvan liian myöhään: olin jo unohtanut, mistä heidän saaman takin hain. En edes lähtenyt etsimään hukkunutta takkia, joka saattoi olla samassa naulassa tai ehkä takkia ei ollut mukana ollenkaan, turvoksissa olevan narikan perukoilta, vaan kerroin, että takin voi hakea seuraavana päivänä hotellin respasta mihin aikaan vain haluaa. Siitähän sitä kimmastuttiin ja lähdettiin useiden kirosanojen ja sormimerkkien kera sekä täytettiin Nightlifen facebook-viestin täyteen korvausvaatimuksia, haukkumisia ja muita mielensä pierahduksia. Toinen pariskunnan osapuolesta oli fiksumpi ja pyysi, voisinko katsoa takkia sieltä, mistä hän muistelee minun toisen takin hakeneen. Sehän onnistui helposti ja löysinkin takin ylähyllyltä. Harmillisesti esitellessäni takkia asiakas ei sitä tunnistanut. Ilman takkia joutui asiakas lähtemään. Myöhemmin selvisi, että takissa oli kuulemma tulenpolttama reikä, minkä perusteella takki loppujen lopuksi varmistettiin oikeaksi. Juuri tämän takia en uhraa muiden asiakkaiden kustannuksella aikaa takkien etsimiseen: vaikka takki olisi oikea, niin asiakas sitä kuitenkaan aina tunnista.
Toista takkia en hukannut, vaan asiakkaan narikkalappu oli kadoksissa. Musta nahkatakki tietysti. Noudatin samaa kaavaa kuin aikaisemminkin ja ilmoitin asiakkaalle, että voi hakea takkinsa hotellin respasta, jos narikkalappua ei löydy. Tätä toistettiin noin kaksikymmentä kertaa, jonka jälkeen asiakas poistettiin muutenkin ahtaan narikan edustalta pihalle. Takki löytyi tuntia myöhemmin syystä, mitä en voi kertoa (tämä oli asiakkaasta riippua syy) ja vein takin pihalla kiukuttelevalle asiakkaalle. Eikä mitä - siellähän se kiukutteli vielä samasta takista puolenkin tunnin päästä, jolloin ovella ollut portsari yritti osoittaa, että takki oli jo asiakkaan päällä. Tämän tajuttuaan haluttiin puhua minun kanssa ja sopivan hetken koettaessa kävin kuuntelemassa, mitä asiakkaalla oli sanottavana. Hän halusi kuulla, miten olin takin löytänyt, johon vastasin rehellisesti.
- Niin varmaan, älä valehtele, tuli vastine vastaukseeni.
Huoh.
Koska kyseessä oli sukulaiseni (Hämeenlinnassa tosin kaikki ovat toistensa pikkuserkkuja), hän on myös Facebook-kaverini, joten taksijonosta oli vielä laitettu meikäläisen seinälle: "Harvoin laitan, mutta olet niin mulkku ja voit painua vittuun. Onnea sulle." Sillä lailla. Jääköön tämä muistoksi minulle datavirtaan viimeisestä työyöstäni.
Yksi asiakas jäi minulle mieleen ylitse muiden. Herralla oli termin "muskelit" kireimmässä muodossa olevat lihakset, röyhkeimmät viikset mitä olen ikinä nähnyt, nahkahattu, navan paljastava tanktop-paita ja niin kireät housut, että myötätunnosta omiinkin kiveksiin sattui. Vaikka jyrkkä hetero olenkin, niin tässä oli tyyliä. Teki mieleni sanoa oikein ääneen moinen kohteliaisuus, mutta nykypäivänä oikein tiedä olisiko se ollut korrektia. Mikäli herra ei kuulunut seksuaalivähemmistöön, niin sitten minä olen maailman epävarmin heteromies pukeutumisen perusteella. Harmillisesti paikalla ei ollut yhtään punaniskajunttia, koska olisin halunnut nähdä heidät kiemurtelemassa ristiriitaisten tunteiden vallassa: toisaalta mieli tekisi mollata, mutta helvetti, kun tyypillä on paksummat hauikset kuin itsellä reidet. Mielensäpahoittajat huom. tarkoitukseni ei ole kategorisoida seksuaalivähemmistöjä stereotyyppisiin kuvaelmiin eikä oikeuttaa kulttuurinomimista heteroille, vaan puhtaasti osoittaa kohteliaisuus tulematta leimatuksi "suvakiksi". Tietysti tänä päivänä tällaiset kohteliaisuudet vahvistetaan rasistisiksi vasta valtaväestön siihen reagoitua Twitterissä, joten minulla ei ole mitään keinoa varmistaa tekstiäni rasistittomaksi ennen päivitykseni julkaisua. Kyseinen asiakas vitsailee itsekin Facebook-sivullaan asunsa välittämästä mielikuvasta, mistä syystä oletan, että kirjoitukseni ei loukkaa häntäkään. Herra olisi voinut olla Finlaysonin lakanoissa poseeraamassa ja ymmärtääkseni kyseisten lakanoiden nimi on Tom of Finland, mikä toisaalta henkilönä vaikutti merkittävästi homokulttuuriin. Vaikea olla pyllistämättä yhteen suuntaan, kun kumartaa toiseen. Tai siis...
Loppuyöstä monet asiakkaat havahtuivat todellisuuteen ja hyväksyivät tosiasian, että Nightlife todellakin lopettaa vuosikymmenien jälkeen toimintansa. Tosiasioiden kieltäminen on toki oikeutettua, koska ainakin tässä kylässä baarien hautajaiset yleensä tarkoittavat ylösnousemusta seuraavalla viikolla eri nimellä, tapeteilla ja lippuhinnalla. Nightlifen tiloihin ei toista baaria henkilökunnalle kerrottujen perusteella tule. Siinä sitä sitten lohduteltiin kyynelehtiviä naisia ja jaettiin voimahaleja herkistyneille miehille. Yksi miesasiakas jopa luikautti henkilökunnalle runonpätkän työyön päätteeksi.
DJ Artsi oli päässyt vetämään haluamansa ysäri-illan viimeiseksi, mikä sopi hyvin Nightlifen lopettajaisiin. Sinä vuosikymmenenä ravintolakulttuuri eli viimeistä kultakauttaan laman hännillä ja uuden nousun mukana. Illan päätti viittä vaille pilkkua palohälytys, jonka odotetusti laukaisi DJ:n sumutettua koko mesta täyteen savua. Onneksi Nightlifen palohälyttimet osoittavat laukeamisen suoraan itse merkkivalolla ja varmistus tähän tuli välittömästi hotellin respasta.
Se oli sitten siinä. Itsekin juhlistin vappua aamuyöstä työyön jälkeen yhdellä kevytkola-vesi-soda-sekoituksella. Nightlife-urani päättyi seitsemään vuoteen ja tästä matka jatkuu kohti seuraavia seikkailuja. Paljon hyviä ja vähemmän huonoja kokemuksia, jotka kaikki aika on kullannut hauskoiksi tarinoiksi. Henkilökohtaisesti olen ylpeä siitä, että sain työskennellä Nightlifen ovimiesten ja DJ:iden kanssa, koska he ovat olleet työssään koko minun aikuisikäni ajan ja täten alansa kokeneita konkareita ja rehellisyyden nimissä vähän väsyneitäkin jo (No okei, kävin kyllä pari kertaa alaikäisenäkin Tiffanyssa). Todennäköisesti tästä eteenpäin seuraavilla ovilla tulen olemaan se "vanha konkari", kun Nightlifessa olen ollut portsariporukan noviisi lyhyimmällä tasan 18 vuoden työkokemuksella. Todennäköisesti itseäni elättävä ammattiurani muuttuu takaisin viikonloppuiseksi harrastukseksi, mikä toisaalta ei ole ollenkaan pahasta - mikäli kukaan minua edes huolii töihin.
Nightlife ja edeltäjänsä Tiffany, on ollut yksi pitkäikäisimmistä yökerhoista Hämeenlinnassa ja sen poistuminen paikallisesta baaritarjonnasta on baarikulttuurillisesti merkittävää - jopa surullista. Syitä Nightlifen sulkemiseen on yhtä monta kuin syistä keskustelevia osapuoliakin, joten niiden ruotiminen ei lopu koskaan. Varmaa on se, että lopputulos on monien eri syiden lopputulema eikä yhden syyn poistaminen olisi vaikuttanut tähän millään tavalla. Kenenkään ei tarvitse potea syyllisyyttä ja märehtiä, mitä olisi voinut tehdä toisin pelastaakseen ravintolan tulevaisuuden.
Suuri kiitos myös asiakkaille kaikista näistä illoista ja öistä. Samalla tavalla kuin olen henkilökunnan kanssa kokenut yhtä jos toista, niin olen myös asiakkaidenkin kanssa. On ollut mukavia ja ärsyttäviä asiakkaita, kohteliaita ja työni mahdollistavia huonosti käyttäytyviä sekä avarakatseisia ja takakireitä. Suurin osa on päässyt sisälle ja pieni osa on jäänyt ulkopuolelle. Minä en kanna kaunaa enkä muistele pahalla huonojakaan tilanteita - poislukien muutama tapaus. Kaikki näistä ovat kuitenkin rikastuttaneen minunkin elämänkokemusta. Eipähän tarvitse katsella reality-sarjoja televisiosta, kun niitä on päässyt seuraamaan ihan vuorovaikutteisestikin ansaiten vähän rahaakin.
Rest in Peace Nightlife (Tiffany)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)