Nyt olen pisteessä, jossa joudun vakavasti ja vakaasti miettimään, että onko ovityöskentely enää minua varten tai oikeastaan, että olenko minä enää ovityöskentelyyn sopiva. Koska oma vajavainen ymmärrykseni on navigoinut minut umpikujaan, niin päätin turvautua sosiaaliseen mediaan ja kerätä kollektiivisen älyn avulla järjestyksenvalvojien motivaationlähteitä. Kysely tapahtui Facebookin alan työntekijöiden ryhmässä, jossa korkean työmotivaation ilmentäjinä ovat lukuisat selfiet keltakylteistä ja -liiveistä hymyn kera. Vastaukset olivat aika yksioikoisia: työkaverit, raha, kotoa karkaaminen, vaihtelua päätyöhön, näkee elämää, sosialisoitumista, uutuuden viehätys ja hyvän mielen tuottaminen asiakkaille.
Raha lienee minkä tahansa työnteon kannalta tärkein motivaationlähde, mutta kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, baarimikko tiskin takana saa miltei saman palkan kuin portsarikin vaarantamatta kuitenkaan omaa terveyttään ja oikeusturvaansa. Päätyönä viikonloppuisin ovella seisoskelu muutenkin taitaa tuottaa juuri ja juuri pienemmän rahasumman tilille kuin työttömyyskorvaus.
Kyselyn ja siihen saatujen vastausten lomassa löysin kuin löysinkin ovella työskentelystä yllättävän suurenkin ilon lähteen: nuoret aikuiset. Nämä täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäneet ihmisrodun edustajat ovat kaikessa tekemisessään suorastaan suloisia ja iän puolesta heille voi monet käytösvirheetkin antaa helposti anteeksi. Näiden käytösvirheiden esiintymisen hyvänä puolena on vielä se, että portsarinkin käytökselle ja puheille annetaan tilaa, mistä syystä tummanpuhuva huumorini tekee kauppansa hyvin. Toki nämä maailmanvalloittajat ovat toisinaan rasittavia loppumattomine optimistisuuksineen ja "varmasti" toteutuvine unelmineen, mutta parempi nekin kuin omaan elämäänsä väsyneiden statistien jatkuva paijaaminen.
Olennaisinta nuorten aikuisten kanssa toimimisessa on se, että he eivät pidä portsaria eikä hänen työskentelyään itsestäänselvyytenä. Heti baariin tullessa kaikkia heitä jännittää, että pääseekö portsarin ohitse milloin mistäkin syystä huolimatta. Mielikuvituksella vahvistetut humalatilatkin selviävät kuin taikasauvan iskusta ja tiukalla puhuttelulla saadaan aito hämmennys kasvoille oli hän syyllinen tai ei - vaikkakin nuoret ovat aina syyllisiä noin niinkuin ylipäätään. Vanhempien asiakkaiden olalle taputtelut ja kunnioitus-sanan monotoninen toistaminen tipin vastineina saavat minussa aikaan enää vain oikeustajullisesti kyseenalaisia tunnekuohuja.
Aloitan syksyllä päätoimisen opiskelun, joka kestänee ainakin sen kolme vuotta, mistä syystä baarissa työskentely on minulle kannattavaa rahallisesti: palkka on niin pieni, ettei se vaikuta opintotuen määrään. Baariympäristö verrattuna yliopiston luentosaleihin tuo niin suurta vaihtelua elämään, että nämä kaksi vaikuttavat toisiinsa synergisesti vahvistaen motivaatiota - tai niin ainakin itselleni uskottelen.
Kun solmin nämä kaikki motivaationriekaleet yhteen, niin saan riittävän suuren kokonaisuuden, jonka voimalla jaksanen opiskelujeni ajan kannattavasti harrastella muutaman vuoden portsarointia. Harmillista on se, että tämä polku johtaa pois portieerin jalosta ammatista, joka tuntuu jääneen talouskehityksen jalkoihin. Portsarin ammatikuva on muuttunut ja nähtävästi minä keikun enää kynsin ja hampain kyseisen kuvan kehyksissä.
Kun solmin nämä kaikki motivaationriekaleet yhteen, niin saan riittävän suuren kokonaisuuden, jonka voimalla jaksanen opiskelujeni ajan kannattavasti harrastella muutaman vuoden portsarointia. Harmillista on se, että tämä polku johtaa pois portieerin jalosta ammatista, joka tuntuu jääneen talouskehityksen jalkoihin. Portsarin ammatikuva on muuttunut ja nähtävästi minä keikun enää kynsin ja hampain kyseisen kuvan kehyksissä.